VALIKKO
14.5.2018 18:18

Minä ja mun tatuoinnit || OSA 1

En tiedä onko kukaan aiemmin kuvistani huomannut, mutta iholtanihan löytyy muutama musteläikkä. Mulla on tavallaan 3 ja tavallaan 8 tatuointia, riippuu kuka laskee. Niitä ei siis ole kovin montaa, ne on tosi yksinkertaisia, mutta niillä on sitäkin suuremmat merkitykset. Otin 1. tatuointini hiukan ennen 18-vuotis syntymäpäiviäni. Pidin kyseisestä tatuoinnista kuvaa seinälläni noin vuoden verran testatakseni, onko kuva sellainen, johon en varmasti heti kyllästyisi. Loput tatuoinnit ovat tulleet vähän spontaanimmista ideoista. Yhtä pientä ehkä hieman jopa kadun. Ehkä joskus teen sille jotain, ehkä en. Välillä inhoan sitä yli kaiken ja välillä taas ajattelen, että se nyt vaan on.

Ajattelin, että teen tällaisen pienen 3 kappaleen postaussarjan, missä kerron jokaisesta tatuoinnista yksi kerrallaan. Etenen loogisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Toivottavasti jaksat olla tatuointitarinoideni mukana alusta loppuun!

 

1. Mun eka!

 

Tää perhonen vei mun tatuointineitsyyden. Mullahan oli siis halu saada tatuointi 18 -vuotislahjaksi ja yksi syy tähän oli se, että kun isoveljelläkin oli tatuointi. Ja se oli niiiin siisti. Muistan, että synttäreihini oli vielä todella reilusti aikaa, kun aloin suunnittelemaan millaisen tatskan haluan. Vaihtoehtoina olivat;

– kiinalainen merkki, joka tarkoittaa kaunis
– joku My little pony
– A-kirjain jollain hienolla fontilla
– Disneyn Fantasia-elokuvasta musta pegasoksen varsa

MUTTA vaihtoehtoina ei missään nimessä ollut alunperin perhosta. Syynä silloin oli, kun niitä oli niin monella. Tatuoinnin paikan olin jo päättänyt paljon aikaisemmin, että oikeaan lapaan tahdon jotain (jotta se näkyy baarissa toppi päällä ollessa, haha).

Onneksi luovuin iha kärkeen My little pony ideasta, fhiuh! En tiedä olisiko enää tänä päivänä mun juttu vaikka übersöpöjä kuvia niistä välillä näkeekin. Katotaan, kuitenkin muutaman vuoden päästä esittelenkin uutta ponitatskaani kaikille. Noh, olen nainen ja voin aina muuttaa mieleni!

Seuraavana luovuin kiinalaisesta merkistä, koska kuulin kauhutarinoita siitä, että joku oli luullut tatuoittaneensa ihoonsa kiinalaisen merkin ”rohkea” ja se olikin tarkoittanut ”sika”. Jos mulla olisi ollut 100% luotettava tietolähde tuohon tatskaan, silloin se todennäköisesti koristaisi ihoani. Tässä tatuoinnissa minulla oli ajatuksena tuoda ilmi, että jokainen on kaunis omalla tavallaan. (Oonpa ollut fiksu 17-vuotiaana!?)

A-kirjaimeen en osannut päättää fonttia, joten senkin jossain vaiheessa unhoitin.

Viimeisenä vaihtoehtona, ennen perhosta, mietin pitkään ja olin melko varma, että Disneyn Fantasia-leffasta pieni musta suloinen pegasoksen varsa tulee minulle ensimmäiseksi tatuoinnikseni. Olihan silläkin yhtälailla ihana tarina kuin rumalla ankanpoikasella. Kunnes vastaan tuli se, etten löytänyt siitä mieluista kuvaa. Lähetin jopa Aku Ankan toimitukseen sähköpostia kysyäkseni varsan nimeä helpottaakseni etsintöjäni. Sieltä sitä ei osattu kertoa enkä vain millään löytänyt mistään hyvää kuvaa. Yritin itsekin piirtää kuvan, mutta eihän siihen ollut ikinä itse tyytyväinen.



Tuskailin ja tuskailin tuon pegasoksen kanssa. Sitten aloin vapaa googlettelemaan uusia tatuointi-ideoita ja tuo pahamaineisin perhonen tuli nenäni eteen. Muistan miettineeni tietokoneen ruudun ääressä, että voi ei, tuliko siitä sittenkin perhonen. Tulostin kuvan ja laitoin sen korkkitauluuni nastalla kiinni. Siinä minä sitä sitten katselin päivittäin lyhyempiä ja joskus pitempiä aikoja ja aloin muodostamaan ajatusta sen ympärille. Ensimmäisenä ja viimeisenä mieleeni tuli ainoastaan; kaunis. Jokainen on kaunis omalla tavallaan.

Hauskan tästä tarinasta tekee se, että isäni on aina ennen vastustanut tatuointeja enkä uskaltanut ottaa kyseistä asiaa hänen kanssaan koskaan aikaisemmin puheeksi. Olen itse syntynyt toukokuussa ja isäni maaliskuussa. Halusin ottaa tatuoinnin ennen 18-vuotissyntymäpäiviäni, jotta se olisi parantunut ennen synttäreitä. Kyseinen tatuoinnin otto-päivä sattui juuri maaliskuulle, isäni syntymäpäivälle ja muistan edelleen kuinka mua jännitti soittaa kyseisenä iltana iskälle syntymäpäivätoivotukset. Ajattelin, etten kerro tatuoinnista  mitään, mutta en kuitenkaan voinut olla kertomatta. Isä ei millään meinannut uskoa kertomaani todeksi ja kuulin hänen äänestään, ettei hän oikein tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Kuitenkin seuraavana päivänä hänen luokse kylään mennessäni ja tatuointia näyttäessäni isä sanoikin yllätyksekseni: ”Sehän onkin ihan sievä.”

Sellainen ensimmäinen tatuointitarina. Nyt kuvia tarkastellessani näen kunnolla, kuinka musteen väri on jo haalistunut iholtani. Onhan tatuoinnin ottamisesta kulunut aikalailla jo sen 11 vuotta. 11 vuotta! Huh huh…vastahan sen otin…

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.