VALIKKO
10.11.2018 12:59

10+1 asiaa, jotka kannattaa tietää synnytyksestä etukäteen

Kuten on varmaan tullut monille selväksi, on mulla kaksi lasta eli kokemusta kahdesta synnytyksestä. Molemmat menivät varsin samalla kaavalla, eikä kumpakaan ollut hyvä kokemus. On kuitenkin mielestäni muutamia juttuja, joihin kannattaa varautua jo etukäteen, vaikkei tiedä, millainen oma synnytyskokemus tulee olemaan. Osa näistä on myös niitä ikävämpiä ja kiusallisempia asioita, mutta sitä suuremmalla syyllä niihin kannattaa henkisesti valmistautua jo ennen sitä H-hetkeä. Tässä siis 10+1 tärppiä, jotka kannattaa tietää synnytyksestä etukäteen!

10 ASIAA SYNNYTYKSESTÄ

  1. SYNNYNYTS VOI KESTÄÄ KAUAN: Voit kuulua siihen joukkoon, joka kokee elokuvamaisen syöksysynnytyksen, mutta todennäköisesti kyseessä on enemmänkin maratoni kuin satasen aidat.
  2. AINA EI EHDI SAADA KIVUNLIEVITYSTÄ: Hitaassa synnytyksessä on puolensa, sillä silloin ehdit todennäköisemmin saamaan hyvät kivunlievitykset niin halutessasi. Toisaalta itse en saanut ensimmäisessäkään synnytyksessä kivunlievitystä, vaikka synnytys käynnistyi sairaalassa hissukseen. Syynä oli, ettei minulle tehty ”turhia” sisätutkimuksia vesienmenon ja tulehdusriskin minimoimiseksi. Kun sitten lopulta vaadin kipulääkkeitä, olin jo melkein ponnistusvaiheessa. Toisella kerralla olin jo sairaalassa täysin auki, eli ponnistusvaihe oli jo käsillä. Olisin kuitenkin ehtinyt saamaan minispinaalin, mutta anestesialääkäri oli kiinni teholla, eikä ehtinyt paikalle sitä laittamaan. Mutta älä huoli, kokemuksella voin kertoa, että ilmankin selviää jos pakko on!
  3. KAKKA KUULUU ASIAAN. Kyllä, valitettavasti. Monella suoli tyhjenee reippaammin ennen synnytyksen käynnistymistä tai supistusten alettua, mutta joka tapauksessa on todennäköistä, että sitä tulee enemmän tai vähemmän pitkin synnytystä. Se on normaalia, eikä siitä tehdä numeroa, todennäköisesti et sitä edes itse huomaa. Olen kuullut kyllä kokemuksia kätilön päälle turautetuista ripuleista, mutta se taitaa olla melko harvinaista. Voi tuntua kiusalliselta ajatukselta, mutta se on huolenaiheistasi pienin, usko pois.
  4. ILOKAASU VOI TEHDÄ HUONON OLON: Mulla oli joku ajatus ennen ensimmäistä synnytystä, että ilokaasu on mahtava juttu ja vie kivut mukanaan. No, ei ole. Tai ainakaan ei ole kaikille, jotkut saavat siitä ison avun ja pärjäävät sen kanssa läpi synnytyksen. Toisille se aiheuttaa pahoinvointia tai kuten mulle, huippaavan olon päänuppiin ja sotkee ponnistamista.
  5. SYNNYTYSSALISSA OLLAAN MELKO ITSEKSEEN: Taas kuvittelin ennen esikoisen syntymää, että synnytyssalissa on koko aika kätilö paikalla. Todellisuudessa normaalisti etenevässä synnytyksessä saa olla aika omissa oloissaan, vaikka vauvan vointia seurataankin jatkuvasti monitoreista. Kätilö käy säännöllisesti tarkistamassa vointia, mutta itse ponnistelin jopa pitkät tovit itsekseni esikoisen kanssa. Epeli tosiaan tuli varsin nopealla tahdilla, eikä synnärillä ollut ruuhkaa, joten kätilö oli kanssamme miltein koko synnytyksen ajan.
  6. MINUUTIT TUNTUVAT TUNNEILTA: Ponnistaessa aika tuntuu hidastuvan, eikä vauva tunnu syntyvän ikinä. Mulla pitkittyi molemmat ponnistusvaiheet reilusti yli tuntiin, joten voin kertoa niiden tuntuneen ilman kipulääkkeitä aika saakelin pitkiltä pätkiltä. Lähes jokainen kokee epätoivon tunteita, eikä usko saavansa ponnistettua vauvaa ulos. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun vauva on oikeasti jo lähellä syntymistä, vaaditaan enää vain muutama napakka ponnistus.
  7. ET EHKÄ KOE ÄKKIRAKASTUMISTA VAUVAASI: Osa sanoo rakastuneensa vauvaansa heti, kun se on nostettu rinnoille paidan alle. Itsellä on tästä kaksi kokemusta: Hemmon kanssa koin heti, että tämä tyttö on mun ja kaikin puolin tutun oloinen. Epelin kanssa olin aivan poikki, ja kovissa kivuissa, enkä osannut iloita vauvasta heti. Iloitsin siitä, että synnytys oli ohi. Omalta ja tutulta Epeli alkoi tuntumaan vasta illemmalla, kun olimme kaksin osastolla.
  8. JÄLKIHORKKA: Jälkeisvaiheessa ja sen jälkeen tuntuu usein, kuin koko kroppa tärisisi holtittomasti. Mulla tämä on ollut molemmilla kerroilla tosi voimakasta, enkä ole tärinältä pystynyt kunnolla pysymään aloillani jälkihoitoa varten. Hampaat kalisevat, vaikkei varsinaisesti ole kylmä. Toisella kerralla annoin Epelin isänsä syliin tässä vaiheessa, sillä pelkäsin tärinältäni ja kivuiltani pudottavani vauvan.
  9. TIKKAILUT: Jos alapäähän tulee epistomiahaavaa tai repeytymiä, tikkaillaan ne kuntoon joko synnytys- tai leikkaussalissa. Tästäkin olen kokenut molemmat. Hemmosta tehtiin epistomia, eli välilihan leikkaus, joka kursittiin umpeen synnytyssalissa. Tähän laitetaan toki paikallispuudutus, muttei se silti kivalta tuntunut. Epelissä tosiaan vauriot olivat paljon isommat ja niitä korjailtiin useampi tunti leikkaussalissa nukutuksessa.
  10. JÄLKISUPISTUKSET: Kun itse synnytys on ohitse, koet vielä jälkisupistuksia jonkun aikaa. Tämän saa aikaiseksi oksitosiinihormoni, jota erittyy erityisesti imetyksen yhteydessä. Sanotaan, että jälkisupparit ovat kivuliaampia uudelleensynnyttäjillä, mutta omalla kohdalla ne olivat paljon pahempia ensimmäisellä kerralla. Ne tuntuvat siis hyvin samalta, kuin itse synnytyssupistukset, ehkä enemmän vihlovilta. Niiden tehtävä on supistaa kohtua normaaliin kokoonsa, joten kivusta huolimatta ne ovat täysin normaaleja ja vaarattomia.

+1: Kaikki synnytykset ovat yksilöllisiä, eikä siksi kannata tehdä hirveän tarkkoja synnytyssuunnitelmia. On hyvä miettiä etukäteen, haluatko mahdollisesti kivunlievitystä, kokeilla ammetta tai mieleisiä synnytysasentoja, mutta lopulta et voi vaikuttaa, miten synnytys tulee menemään. Onneksi meillä on ammattitaitoisia kätilöitä, jotka tietävät, mitä tehdä! Vaikka mulla on kaksi ”huonoa” synnytyskokemusta, ei mulla ole yhtään huonoa kätilökokemusta. Luota siis itseesi ja sinua hoitavaan kätilöön, etteköhän te sen vauvan ulos saa tavalla tai toisella!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.