VALIKKO
9.3.2017 21:07

Äitimyytistä – mikä se on ja miten se murretaan?

Äitimyytistä puhutaan nykyisin paljon, niin internetissä kuin televisiossakin. Monet naiset eivät edes tiedä elävänsä tämän mysteerisen kultin varjossa, vaan kokevat toimivansa luonnollisella ja ainoalla oikealla tavalla olla äiti. Todellisuudessa me äidit olemme usein ne, jotka tätä myyttiä pitävät niin vahvasti yllä. Äitiys on rooli, jolle ei ole varanäyttelijää ja ensimmäisellä kerralla on tehtävä oscarin arvoinen suoritus.

ÄITIMYYTIN PERUSPILAREITA:

Hyvä äiti hoitaa lapsensa itse:  

  • Tämähän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Vain äiti osaa hoitaa lastaan. Ei isä tai isovanhempi, äiti. Isä saattaisi vaikka aiheuttaa kehitysviivästymän vauvalle, mikäli sattuisi syöttämään pienelle porkkanasosetta bataattipäivänä. Vauva kulkee äidin mukana vessareissut ja muuten on sidottuna joko kantoliinalla tai repulla äidin ihoa vasten.
  • Lasta ei jätetä kelleen hoitoon, sana ”päiväkoti” on sama kuin huutaisit Voldemorttia täysin palkein keskellä Tylypahkaa. Vauvahan saattaisi mennä rikki viettäessään tunnin tai kaksi isovanhemman kanssa.
  • Äidin tulee olla kotona vähintään vuosi, mieluusti useampi. Äitiys tulee aina ensin, sitten vasta oma ura.

Hyvälle äidille lapsi on aina nro. 1 :

  • Lapsen hyvinvointi on luonnollisesti kaikille ensisijainen asia, mutta äitimyytin mukaan äidin kuuluu miltein laiminlyödä oma fyysinen ja psyykkinen terveytensä ollakseen hyvä äiti. Omiin harrastuksiin tai iltamenoihin ei ole mitään asiaa ennen lapsen kouluikää.
  • Imetys on lapsentahtista vielä taaperoiässä, yöt nukutaan perhepedissä vielä Jarkon ollessa armeijasta lomilla.

Hyvä äiti tekee kaiken itse:

  • Perushoidon lisäksi äidin tulee hoitaa silmäterälleen omin kätösin soseet tuoreista, mieluusti luomulaatuisista aineksista. Kaupan soseisiin kosketaan korkeintaan, jos ollaan reissussa, eikä tuoreita soseita ole mahdollista kuljettaa mukana.
  • Kotityöt tulee hoitaa lastenhoidon ohessa, ilman miehen apua. Isähän on usein päivät töissä, eikä hänen voi olettaa osallistuvan enää illalla kodin hoitoon.

Hyvä äiti on kävelevä tietopankki:

  • Sen sijaan, että isä hakisi itse tietoa netistä, neuvolasta tms, kuuluu äidillä olla vastaus kaikkiin mahdollisiin pulmiin. Oli sitten kyse oudosta ihottumasta vauvan pepussa, sormiruokailun aloituksesta tai kloriitin laimennuksesta.

Hyvän äidin harrastukset ja oma-aika pyörivät lapsen ympärillä: 

  • Äitimyytin mukaisesti pienen lapsen äidin tulee harrastaa liinailua, imetystukiryhmiä ja muita mammakerhoja.
  • Äiti voi lähteä jumppaan, mikäli kyseessä on vauvajumppa. Yksin salille ei ole asiaa, katso kohta lapsen hoitoon jättämisestä.

Hyvä äiti ei ole ”minä”, on vain ”me”:

  • Vauvan syntymän jälkeen puhutaan helposti me- muodossa. ”Meille tulee hampaita.” ”Me käytiin potalla.” ”Meillä oli tänään hyvät päikkärit vaunuissa”.

 

Äiti on äidille susi

Koko äitimyytti tuli mieleeni tänä aamuna, kun unettoman yön jälkeen juttelin yövalvomisten jakamisesta vanhempien kesken.  Osa on vahvasti sitä mieltä, että isien ei tarvitsisi osallistua öisin kukkumisiin yhtä intensiivisesti kuin äitien. Tässä leirissä on yllättäen paljon naisia, erityisesti niitä nykyisin 50-60 iässä olevia. On kangistuttu siihen ajatukseen, että äidin kuuluu ottaa päävastuu perheestä huolehtimisesta. Mies menee töihin ja tulee valmiiseen ruokapöytään kello 17.

”Kyllä äidit jaksaa”. Mutta kun ei aina jaksa!

Mulle on tässä hoettu moneen otteeseen lausahduksia, kuten ”äiti on aina äiti” ja ”kyllä äidit jaksaa” .  Mutta kun ei aina jaksa! Nämä ovat siitä vaarallisia asenteita, että pian ne uupuneet kotiäidit eivät enää uskalla tai kehtaa pyytää apua ajoissa. ”Äiti on äidille susi” pitää paikkansa valitettavan usein.  Me naiset olemme ne , jotka luovat pahimmat suorituspaineet äideille. Teit niin tai näin, aina löytyy syyttävä sormi, oli sitten kyse imetyksestä, kestovaipoista tai unikoulusta. Ei tarvitse kuin avata Kaksplussan tai Vauva.fi:n keskustelupalsta ja jo on sivutolkulla jyrkkiä mielipiteitä, kuinka lapsi tulee kasvattaa ja koti hoitaa.

 

Isät aktiivisemmin mukaan vauva-arkeen

Nyt siellä mietitään, että kyllähän ne isät osallistuvat nykyisin. Ovat vallan tossun alla, kun suostuvat siivoamaan ja laittamaan jopa ruokaa. Osa isistä onkin alusta asti täysillä mukana vauvakuplassa ja osaavat ottaa tonttia perushoidosta ihan ensipäivistä alkaen. Mutta valitettavasti on paljon niitä miehiä, jotka kokevat erityisesti ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa haastaviksi. Ei osata, uskalleta tai haluta vaatia vauvaa itselle hoitoon. Kuulostaa vähän jyrkältä, mutta ehkä saitte ideasta kiinni. Me äidit olemme siitä ikäviä, että helposti kyllä omimme vauvan, jos huomaamme että isä herkästi saa itkun pienelle aikaiseksi ollessaan vähän hitaampi vaipan tai bodyn vaihdon kanssa. Liian nopsaan ollaan välissä ajatuksella ”anna kun miä ettei se nyt hermostu”.  Käsi ylös virheen merkiksi, olen syyllistynyt tähän itsekin! Tarkoitankin, että tässä vaiheessa miesten tulisi itse osata olla jämäkkänä ja todeta reippaasti, että kyllä minä selviän. Miehen epävarmuus on siitä huono, että äiti haistaa sen ja ottaa nopeasti ohjat tiukemmin itselleen. Eli vaatikaa tila opetella vanhemmaksi, siinä missä nainenkin opettelee äidiksi.

Välillä on ihan ok jättää tiskivuoren valloitus toiseen päivään ja keskittyä pullaan

Ja äidit. Meidän ei tarvitse olla superäitejä, ihan pelkkä äiti riittää. Välillä voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Aina ei tarvitse jaksaa ja välillä on ok heittää ne ranskalaiset & nakit uuniin ja tarjota ketsupin kera. Ottakaa omaa aikaa, käykää lenkillä, salilla tai leffassa. Miä vasta opettelen tähän, mutta pikkuhiljaa alan hiffaamaan, että joskus on ihan ok lähteä yksin ihan vaan vaikka ruoka-kauppaan. Ne lapset ei unoha teitä tunnissa tai kahessa, eikä se vauvakaan mene rikki pienestä itkusta turvallisen aikuisen hoidossa.  On myös ihan ok haluta takaisin töihin äitiysloman jälkeen, ei sitä tarvitse hävetä! Itse haluan pitää Hemmon vielä toistaiseksi kotihoidossa, mutta käyn silti osa-aikaisesti töissä. Meillä tämä kuvio toimii, mutta joillain päiväkoti on vallan hyvä vaihtoehto jo pienemmällekin muksulle.

”…josko koitettais selvitä niistä vaiheista yhessä, neuvoa muita hyvässä hengessä ja todeta välillä, että nyt meni kyllä ihan reisille koko homma”

Vauva-aika on täynnä erilaisia vaiheita. Aina kun luulet selättäneesi yhden kunnialla, heittää elämä sulle seuraavan kierrepallon ja taas ollaan räpiköimässä altaan syvässä päässä. Mutta josko koitettais selvitä niistä vaiheista yhessä, neuvoa muita hyvässä hengessä ja todeta välillä, että nyt meni kyllä ihan reisille koko homma. Tämän jälkeen uudet konstit käyttöön ja takasin kentälle. Ja niin, valitettavasti ne kuuluisat vaiheet ei lopu sinne 1v. synttäreille, vaan niitä tuntuu riittävän hamaan tappiin asti. Eli elähän ressaa vaan nojaa taakse, ota vielä toinen pala suklaata ja koitetaan nauttia matkasta!

 

Pssssst! GoExpo liput arvottu ja voittajille vastattu kommentteihin! Onnea ja iloa monenmonta kiloa!

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.