VALIKKO
11.10.2017 20:52

Äitiyden ja vanhemmuuden väsyneempi puoli

Tuntuu, kuin nykyisin ei saisi juuri mistään negatiivisista tunteista ja ajatuksista puhua ääneen, ei ainakaan julkisesti. Oli sitten kyse omasta kehonkuvasta, töistä tai perhe-elämästä. Omassa kehossaan pitäisi viihtyä, oli sitten kokoa 36 tai 50. Pitäisi vaan olla onnellinen, jos on töitä ja ennen kaikkea vanhemmuuden ja niiden omien lapsien pitäisi aina olla parhainta ikinä. No kerronpa nyt kuitenkin, että kun ei se aina ihan näinkään mene. Äitiyden kanssa joutuu välillä tekemään mielettömästi töitä, eikä irtisanoutuminen ole vaihtoehto.

Älkää taas vetäiskö sitä hernettä nenään heti kättelyssä, painotan nimittäin rakastavani tuota meidän termiittiä, koiria ja myös miestä suhteellisen paljon. Silti tulee niitä hetkiä ja välillä myös päiviä, kun kaikki tässä 87neliön asunnossa, perheessä ja elämässä on ihan perseestä. Yleensä näihin päiviin ja hetkiin vaikuttaa jokin normaalista poikkeava juttu, kuten lapsen kiukkuisuuteen hampaiden tulo. Yhtenä kestosuosikkinani on myös miesflunssan rantautuminen perheeseemme.

Kiukkunen voi olla vaikka jäätelömekossa

KUN MIKÄÄN EI OLE TARPEEKSI JA KUITENKIN KAIKKI ON

Isoimpia ongelmia vanhemmuudessa on oma riittämättömyyden tunne. Meillä on kaikki hyvin: oma (eli pankin) katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja vähän ylimääräistä rahaa laittaa säästöön ja harrastuksiin. Myös arki on pääsääntöisesti tasaista ja sopivan ennalta-arvattavaa. Silti kaiken keskellä tulee välillä se tunne, ettei vaan yksinkertaisesti ole riittävästi: riittävän läsnä, riittävän kärsivällinen tai riittävän joustava.

Meillä Hemmon kotihoidon edellytyksenä on taloudellisesti se, että myös minä teen osa-aikaisesti töitä. Tämä taas käytännössä tarkoittaa keikkaa liikuntahommissa, jolloin olen usein poissa Hemmon iltarutiinien aikaan. Nykyisin illat ovat helpottaneet, mutta erityisesti vahvimman eroahdistuskauden aikaan oli todella raastavaa lähteä kotoa, kun lapsi huutaa kädet ojossa hädissään. Ja kyllä, hoitajana oli tuttu ja turvallinen isä, mutta tuon kehitysvaiheen aikana hoitaja olisi yhtä hyvin voinut olla ventovieras mies kadunkulmasta ja lopputulos olisi ollut sama. Huono omatunto kulki mukana, vaikka järjellä ajateltuna Hemmolla ei ollut mitään hätää, vain kehitykseen kuuluva vaihe.

Syyllisyyttä ja riittämättömyyttä voisi tuntea melkein mistä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ahdistus iskee jos olet pelkästään kotona ja raha alkaa olemaan tiukassa. Toisaalta jos lähdet töihin, on se aika pois lapselta, vaikka hoitajan olisi toinen vanhempi. Jos taas elät ja hengität vain lapsellesi, on se yleensä pois parisuhteelta. Voisihan lapselle ottaa hoitajan ja lähteä treffeille kahdestaan, mutta taas jää lapsi vähemmälle. Teet sitten niin tai näin, ei lopputulos ole ikinä ihanteellinen.

Mutta toisaalta avataanpa edellisiä vaihtoehtoja:

  1. Olet ”pelkästään” kotona lapsen kanssa: toki rahasta voi olla tiukkaa, mutta pienillä leikkauksilla ja järjestelyillä talous varmasti pysyy kasassa tarvittavan ajan.
  2. Menet osa-aikaisesti töihin, lapsen toinen vanhempi hoitaa lasta: Rahatilanne paranee, sinä saat lapsivapaata aikaa ja vastaavasti päivät töissä oleva vanhempi laatuaikaa lapsen kanssa.
  3. Jätätte lapsen esimerkiksi kummille tai isovanhemmalle hoitoon ja lähdette kahdestaan syömään: Jokainen parisuhde vaatii aikuisten aikaa, vaikka se auttamatta vähenee lapsen myötä. Onnelliset vanhemmat myös tuppaavat olemaan parempia vanhempia. Tällöin on hyvä valjastaa avuksi lapsen lähimpiä ihmisiä, jotka saavat puolestaan luoda hyvän, tulevaisuudessa kannattelevan suhteen lapseen.

KOMPROMISSEJA JA ARMOLLISUUTTA

Pieni lapsi ei mieti asiaa niin syvällisesti, kuin sinä. Taapero saattaa vallan tyytyväisenä leikkiä itsekseen kupeilla ja kipoilla, kun sinä teet ruokaa keittiössä. Itse ainakin juttelen samalla muksun kanssa ja pystyn hyvin ruuanlaiton lomassa ihastelemaan kattilan kansista lähtevää kolinaa. Lapsen kanssa pitää viettää laatuaikaa, mutta tämän on myös hyvä oppia tekemään juttuja itsekseen. Välillä jalan juuresta kuuluu varsin komentava ääni, kun kädet on varattu pilkkomiseen ja paistamiseen. Tällöin olen kuitenkin todennut, ettei se lapsi mene rikki, vaikka joutuisi pienen hetken odottamaan huomiota lattialla.

Hetki oman kropan huoltoa samalla, kun muksu viihdyttää itseään

En edes yritä väittää jaksavani olla lapselleni koko aika sataprosenttisesti läsnä. Toki näen ja kuulen, mitä hän tekee, mutta välillä jaksaminen ei vaan riitä leikkiin täysillä heittäytymiseen. Ihanteellista olisi, että koko hereilläoloajan tehtäisiin tiiviisti yhdessä juttuja. Lapsen leikkiin lähdettäisiin mukaan kunnolla  ja suljettaisiin muut ärsykkeet, kuten puhelin ja televisio, pois häiritsemästä. Välillä on kuitenkin vain helpompaa olla itse sohvalla, seurata ja osallistua lapsen leikkiin autopilotilla ja antaa omien akkujen vähän latautua.

Tarkennan: aina ei ole okei olla vain osittain läsnä lapselle. Välillä jokainen kuitenkin väsyy, oli syy sitten valvotuissa öissä tai stressaavasta työtilanteesta. Silloin voi päästää itsensä helpommalla ja antaa lapsen viihdyttää enemmän itseään. Meillä on nyt viikko taas valvottu syystä x ja nukuttuani toissayönä 04:40-06:15 menin kyllä päivän sieltä, missä aita on matalin. Lapsi pääsi toki ulkoilemaan, ruoka tuli ajallaan ja unille mentiin tutuilla rutiineilla, mutta leikkihetkien aikana lapsi sai olla se aktiivinen leikkijä, minä passiivisessa roolissa. Viime yönä unta kertyi huomattavasti enemmän ja tänään onkin taas lenkkeilty, leivottu, rakennettu maja ja leikitty palikoilla. Päivään on mahtunut myös taaperon omia leikkihetkiä, joka minusta kuuluu lapsen elämään.

AINA EI TARVITSE HYMYILYTTÄÄ

Oli sinulla lapsia yksi tai neljä ja olit sitten parisuhteessa tai yksinhuoltaja, sinulla on oikeus myös niihin huonoihin päiviin. Negatiivisessa fiiliksessä on turha velloa kaulaa myöten, mutta kaikkea ei aina tarvitse myöskään kääntää väkisin positiiviseksi. Joskus kiukulle ja ärsytykselle ei edes ole selvää syytä, kyse on vain pienistä jutuista, jotka kasaantuvat yhdelle päivälle. Osa päivistä on vain rämpimistä nelinkontin herätyksestä uniaikaan, seuraavana päivänä yleensä jo helpottaa.

Jos kuitenkin tuntuu, että kohdallesi sattuu hyviä päiviä harvemmin kuin niitä huonoja, kannattaa pysähtyä kunnolla miettimään syytä siihen. Taustalla voi oikeasti olla masennusta, uupumusta tai ehkä jännitteitä parisuhteessa? Ota tällöin pikimiten asia puheeksi joko neuvolassa tai vaikka jonkun hyvän ystävän kanssa. Kuten sanottua, satunnaiset huonot päivät kuuluvat elämään, mutta jatkuva alakulo ja ahdistus ei.

Koita miettiä, mitkä asiat tuottavat sinulle iloa tai helpottavat päivästä selviämistä. Itsellä tällaisia on esimerkiksi

  • valmiit ruuat pakkasessa: helpottaa hektistä päivää, kun lounaan voi sulattaa nopeasti mikrossa
  • hätävarasuklaa: väsyneenä ja vaikeana päivänä muksun nukahdettua unille on taivaallista kaivaa kaapin perukoilta fazerin suklaata ja istua hetkeksi sohvalle
  • päivän jakaminen osiin: vaikeina päivinä ajattelen päivän kolmeen osaan: herätyksestä päiväuniin, päiväunista miehen kotiutumiseen ja siitä ilta/yö aikaan. On huomattavasti helpompaa tarttua 1/3 päivään kerrallaa, kokonaisen 24h jakson sijasta
  • jos yö on mennyt huonosti, on kiva panostaa hyvään aamupalaan. Kiukkuaamujen pelastuksia on usein nopeat puurorieskat tai apinaeväät, kuppi hyvää teetä ja vaikka pari makeaa taatelia.
  • ulkoilu: ainakin meillä taapero jaksaa kiukkuisenakin paremmin ulkona. Päivään tulee hyvä katko, aika menee paremmin ja raitis ilma tekee hyvää omalle jaksamiselle.

Meillä on vain yksi lapsi ja voin vain kuvitella, kuinka poikki useamman lapsen perheissä välillä ollaan. Mutta aika aikansa kutakin, hetkessä tuo muksu on jo isompi ja yöitkut vaihtuu erilaisiin huolenaiheisiin. Koittakaahan ottaa vähän rennommin jos mahdollista ja pyrkikää tekemään arjesta itselle helpompaa. Ja ottakaa tonttia enemmän, jos huomaatte kumppanin olevan hetkellisesti vähän syvemmissä vesissä. 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.