VALIKKO
23.4.2017 20:44

City Survivors 2017 kilpailuraportti

Eilen järjestettiin Helsingissä ensimmäistä (mutta ei viimeistä!) kertaa City Survivors kaupunkiseikkailu. Ilmoittauduimme kisaan työkaverini kanssa heti, kun se oli mahdollista. Tapahtumaa kuvaillaan nettisivuilla näin:


”City Survivors on Amazing Race -henkinen seikkailukilpailu, jossa kilpailijat pääsevät haastamaan itsensä kaupunkiviidakon sykkeeseen. Kilpailussa edetään parin kanssa juosten tai kävellen. Kilpailun rastit on löydettävä yksi kerrallaan vihjeiden ja arvoituksien perusteella. ”

Lähtö ja maali

Mulla ei ollut mitään järjettömiä odotuksia kisan suhteen, lähinnä lähdimme viettämään hauskaa päivää juoksun merkeissä. Osallistujia tapahtumassa oli reilu 600, eli aika hyvä saldo näin debyytti kisalle.  Päivän aikana Suomen kevät näytti kisailijoille kaikki mahdolliset vuodenajat raekuuroista lämpöiseen auringonpaisteeseen. Lähtö ja maali sijaitsivat Taivallahden koululla, jossa oli järjestettynä kahvilaa, tavarasäilytys, suihkutilat sekä kisan jälkeen ruokailumahdollisuus. Olimme ensimmäisessä kisasarjan lähtöryhmässä klo 10:30, paikalle saavuimme siinä 9:45 aikoihin. Tuolloin porukkaa oli vielä melko maltillisesti ja saimme rauhassa hoitaa lähtövalmisteluja.

 TEHTÄVÄRASTIT

  1. Lähtöpaikalla saimme ensimmäiset vihjeet, joiden myötä kisa alkoi. Alkuvihje oli melko helppo: ”Minulle on rakennettu monumentti Töölöön. Mene sen vierestä löytyvälle 18-reikäiselle kentälle”.  Kyseessä oli siis Sibeliusmonumentin vieressä sijaitseva minigolf rata, jossa tehtävänä oli lyödä pareittain golf pallo kertaalleen reikään. Rastilla oli myös tarjolla Evoken urheilujuomaa mukaan otettavaksi.
  2. Toinen vihje kuului : ”Ei kauniimpaa kuin aarteet Suomenmaan, mitä me olisimmekaan ilman historiaa”. Suunnaksi siis kansallismuseo, jossa piti nimetä kattomaalauksessa kuvatut neljä Kalevalan tarinaa.
  3. Kolmas vihje jäi kuvaamatta, mutta spottina oli oopperatalon takaa löytyvä puistolava, jossa piti kantaa paria pari kierrosta lavaa ympäri. Meillä toinen ei jaksanut kantaa ja toisella oli ranne sökönä, joten saatiin korvaavaksi ihan vaan juosta sama reitti.
  4. Neljäs vihje: ”Suomen järvet ovat täynnä haukia ja ahvenia! Nyt tehtävänänne on kuitenkin ottaa selfie oikean, elävän hain kanssa!”  Kohti Sea Lifea! Matkan varrella pudotin kylläkin täyden Evoke juoman maahan, jolloin lasinen pullo tietysti hajosi kappaleiksi.
  5. Viides vihje: ”Seikkaileminen on hauskaa, mutta välillä on hyvä palata rentoutumaan juurilleen. Joskus juuremme voivat löytyä yllättävistäkin paikoista, kuten tänään Puukkobulevardilta”. Tätä jouduimme hetken miettimään, sillä itselle mieleen tuli Puukkobulevardista vain strippiklubit sun muut, mutta kotimiehenä ollut Könsikäs keksi Vaasankadulla sijaitsevan Rootsin. Täällä tehtävänä oli keksiä oma jooga-asento & kuvata se instagramiin. Pisteellä oli vesitarjoilu.
  6. Kuudes vihje: Karhun kuva + ” Terve! Minä olen ollut Kalliossa jo vuodesta 1931. Tehtävänäsi on etsiä minut.” Suunnaksi Karhupuisto Kalliossa, jossa kilpailijat etsivät sanoja kirjainruudukosta.
  7. Seitsemäntenä vihjeenä saimme pienet kartat, johon oli merkattu seuraava rasti muistomerkille Töölönlahden viereen. Kukkulalta löytyi kirja, jonka sisälle oli teipattu seuraava vihje, ei siis varsinaista tehtävää.
  8. … ” Suunnista paikkaan, missä 3 alastonta miestä tekee ikuista työtään. Etsi paikalta käsiisi City Survivor lähettiläs, hänellä on sinulle postia”.  Lähdimme hölkkäilemään kohti kolmen sepän patsasta, jossa saimme jälleen pelkän vihjeen  ilman tehtävää.
  9. Taas jäi vihje kuvaamatta, mutta jotain tähtien katselemisesta siinä puhuttiin. Jatkoimme hyväksi havaitulla suunnalla kohti Tähtitorninmäkeä. Tässä vaiheessa teimme pienen lisälenkin mäkisintä mahdollista reittiä pitkin…
  10. Mäen päällä oli kaksiosainen vihje, josta ensimmäisen ratkaisu oli seuraavan rastin kadunnimi ja toinen osuus rastin tarkka osoite. Ensimmäinen osuus oli helppo : lääkäri, runokeräilijä, suomenkielen edistäjä jne -> Elias Lönnrot. Toisena piti ratkaista vanha ”taikaneliön arvoitus”, johon vastaus oli 34. Uusi ja viimeinen rasti oli siis osoitteessa Lönnrotinkatu 34 eli Hietalahden kauppahalli. Tässä välillä luulimme jo eksyneemme reitiltä, sillä emme aluksi tajunneet, että kauppahalliin olisi pitänyt mennä sisälle. Lähdimme takaisinpäin, mutta onneksi vastaan tuli toinen pari, joilla tosin oli väärä numero, mutta yhdessä löysimme kauppahallilta viimeisen rastin.
  11. Viimeisellä rastilla oli jälleen vain ohje suunnistaa takaisin lähtöpaikkaan, eli kohti Taivallahden koulua. Tässä vaiheessa matkaa oli kiertoteineen tullut jo n. 18km, joten lähdimme ihan mielellämme jo kohti maalia.

Ensimmäistä kertaa Sibeliusmonumentilla

KISAN PLUSSAT & MIINUKSET JA PARANNUSEHDOTUKSIA

PLUSSAA:

  • Erilaisuus: Tykkään tosi paljon juoksukisoista, joissa tehdään muutakin kuin tallataan tasaisesti eteenpäin. Tässä kilometrejä taittui tosi huomaamatta, kun huomio kiinnittyi seuraavien tehtävien ja suunnistamisen miettimiseen.
  • Ulkopaikkakuntalaisille uusia paikkoja, itse en ole esimerkiksi ikinä käynyt Sibeliusmonumentilla
  • Rento tunnelma: kaikki lähtivät ”kisaamaan”, mutta samalla muita autettiin tarvittaessa ja heitettiin läppää kesken matkan.
  • Parikisa: ei tarvinnut suunnistella yksin

MIINUSTA:

  • Ennen lähtöä ei juuri tapahtunut mitään: taisi olla vähän teknisiä vaikeuksia, mutta olisihan se ollut kiva vähän nostattaa kisatunnelmaa musiikin/lämmittelyn tms merkeissä
  • Kaikilla rasteilla ei ollut henkilökuntaa: Henkilökuntaa olisi ollut hyvä löytyä, sillä kaikki rastit eivät olleet ihan selkeitä. Hyvänä esimerkkinä oli kirjavihje rastilla: mäeltä löytyi ilmeisesti eri kirjat kilpa ja hupisarjoille, joista ainakaan itse en huomannut merkintöjä sarjoista (ilmeisesti kirjoissa olisi pitänyt olla merkinnät HUPI/KILPA?). Tämän takia osa hupisarjalaisista oli vahingossa lähtenyt suorittamaan pidempää kilpareittiä, kun taas osa kilpasarjalaisista oli siirtynyt tästä rastilta suoraan maaliin.
  • Rastien suorittamista ei valvottu: Toki suurin osa kisaajista oli mukana ihan sillä ajatuksella, että haluavat käydä kaikki rastit läpi. Mutta toisaalta kun mitään valvontaa rastien suorittamisesta ei ollut, olisi ollut mahdollista oikaista tekemättä tehtäviä/etsimättä rasteja suoraan maaliin. Näin palkinnot olisi voinut saada sellaiset, jotka eivät edes koko rataa suorittaneet. Tähän voisi ottaa jonkun suunnistuksessakin käytetyn EMIT leimasin/rastilta saatavan merkin, jotka sitten maalissa voisi tsekkailla osallistujilta (tai ainakin niiltä oletetuilta voittajilta).
  • Juomatarjoilun vähyys:  Juomista oli tarjolla kahdesti, ensimmäisellä rastilla EVOKE juoma ja Rootsilla vesipiste. Itse olisin kaivannut juomista vähintään maalissa, mutta mitään tarjoilua ei ollut.
  • Rastinpitäjien työnjako/kilpailijoiden ohjeistaminen: Esimerkiksi sanojen etsimisessä sama ihminen jakoi kyniä/papereita ja yritti tarkistaa valmiita vastauksia. Tämä hidasti rastin selvittämistä. Samoin Sea Lifessa annettiin epäselvät ohjeet: menkää alas ottamaan kuva hain kanssa-> tulimme takaisin ylös kuvan kanssa, mutta ilmeisesti seuraava vihjekin oli jossain alakerrassa, joten jouduimme lähtemään monien muiden tavoin takaisin akvaarioon. Oopperatalolla olisi voinut varata vaikka kahvakuulia/puupöllejä tms korvaavaa suoritusta varten, jotta tehtävä olisi ollut tasapuolinen kaikille.
  • Kaikilla rasteill ei ollut tehtävää: Olisi ollut mukava oikeasti ”suorittaa” tehtäviä, pelkän suunnistamisen sijaan.
  • Kaikki maaliin tulleet kilpailijat saavat hienot City Survivors -mitalit sekä lahjakassit, joissa on yhteistyökumppaneidemme etuja ja tarjouksia.”  Suora lainaus infokirjeestä osallistujille. Ei sillä, että tuo lahjakassin puuttuminen ja ilman tarjouksia jääminen olisi mun maailmaa kaatanut, mutta olisihan se kiva että kassit olisi jaettu, kun sellaiset on kirjallisesti luvattu?

Maalissa oli helppo hymyillä… tai irvistää 😀

YLEISFIILIS JA LÄHTISINKÖ UUDESTAAN?

Yleisesti tapahtumasta jäi hyvä fiilis. Pitää kuitenkin muistaa, että kisa järjestettiin vasta ensimmäistä kertaa ja moni kehitettävistä asioista korjaantuu varmasti seuraavan tapahtuman järjestelyissä. Lähdimme mukaan ihan leikkimielellä, joten pienet viivästykset eivät pilanneet omaa kokemustamme. Toki olisimme toivoneet enemmän varsinaisia tehtäviä ja vähän haastetta, mutta ymmärrettävästi taso piti olla sopiva kaikille osallistujille. Meille ulkopaikkakuntalaisina haastetta lisäsi paikkojen löytäminen, mutta luonnollisesti tämä oli paikallisille helpompaa.

Seuraavan kerran seikkailu järjestetään syksyllä sekä Helsingissä että Turussa. Harkitsimme jo osallistumista Helsingin versioon, mutta itsellä on siinä sopivasti seuraavana viikonloppuna Tough Viking, joten pitää nyt vähän makustella viitsiikö sitä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna rampata Helsingin suuntaan kirmailemaan.  Mutta katsellaan, onhan tässä hetki aikaa ennen early bird tarjouksen sulkeutumista harkita 🙂 .

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.