VALIKKO
30.12.2016 10:48

Ensimmäinen joulu ja loppuvuoden suunnitelmat

dsc05741

Nyt voisi jo näin uudenvuoden alla sanoa, että joulu on tältä vuodelta taputeltu takaisin kaappiin. Meillä tämä oli Hemmon ensimmäinen joulu, mutta ottaen huomioon minityypin iän, taisi ”eka joulu” olla isompi juttu aikuisille. Me saatiin onneksi muutot hoidettua aika tehokkaasti alta pois hyvissä ajoin ennen pyhiä ja joulusiivouskin oli tehty edellisen asukkaan toimesta.

Koko vuosi tuntui olevan yhtä pyöritystä ja uudesta jutusta toiseen juoksemista, joten halusimme tietoisesti ottaa joulun ja uudenvuoden vähän iisimmin. Könsikäs oli aaton aattoon asti töissä, mutta aatosta alkaen otettiin aika lupsakkaissa merkeissä. Meillä tämä tarkoitti kiireettömiä aamupaloja (jotka muuten kiitos Hemmon syödään nykyisin ihan ruokapöydässä), useampia vaunulenkkejä, juoksua, hyvää ruokaa ja netflixiä iltaisin.

dsc05749

Jouluaattona olimme ihan pelkästään kotona, meille sai halukkaat tulla kylään, mutta itse emme tuolloin lähteneet raahautumaan eri sukulaisille. Mun äiti kävi meillä samalla, kun kaupassa ja kirkossa käytiin, mutta muuten oltiin kolmistaan kotona. Iltapäivällä availtiin unien jälkeen Hemmon lahjat (eli kaveri söi paperia ja nauhoja kun vanhemmat ihasteltiin itse lahjoja) ja syötiin rauhassa joulusafkat. Meillä ei ole ikinä ollut kinkkua, vaan paistamme aina jouluksi kalkkunarullan. Muutenkaan meidän joulupöydästä ei löydy perinteisiä laatikoita tai kaloja, vaan raikasta salaattia, lohkoperunoita, sitä kalkkunaa ja jälkkäriksi jotain kakkua. Tänä vuonna vuorossa oli bannofee kakku, joka tosin vähän epäonnistui koostumukseltaan.

dsc05757

Illalla innostuttiin kiertämään säästä huolimatta leppoinen juoksulenkki koko rytmiryhmän kanssa, jonka jälkeen oli kiva käydä joulusaunassa. Illalla Hemmon simahdettua nuokuttiin sohvannurkassa konvehtirasian ja leffan kanssa.

Hoidettiin joulupäivänä ja Tapanina sukuloinnit sekä loppuviikosta vielä kauempana asuvat isovanhemmat. Hemmo alkoi olemaan aika väsy reissaamisesta ja rytmittömyydestä, joten viimeiset sukuloinnit sai Könsikäs hoitaa itsekseen eilen ja me jäätiin minin kanssa kotiin päikkäreille. Hullua miten tällaiset pyhät menee aina silti helposti paikasta toiseen ravaamiseksi ja vouhkaamiseksi, vaikka pitäisi nimenomaan olla aikaa vaan olla ja rentoutua kotona. Sitäkin on onneksi ehditty tehdä, mutta kyllä taas on ravattu sukulaisissa ihan tarpeeksi vähäksi aikaa. Meillä onneksi sukulaiset asuu lähellä, eikä kyläilyihin mennyt 1-2 tuntia pidempään.

dsc05796

Uuden vuoden suunnitelmat on aika samanlaiset, kotona ollaan pääsääntöisesti muutamien kavereiden seurassa. Suomen suurin ilotulitus on onneksi tässä lähellä jo klo 18, jonka ajattelimme mennä katsomaan. Näädät viedään maalle äidilleni hoitoon yöksi, sillä tuo vanhempi Mummo on jo nyt satunnaisista raketeista paniikissa. Muuten varmaan ilta kuluu syödessä ja hengaillessa. Omia raketteja emme ole ikinä ostaneet eikä tämäkään vuosi ole poikkeus.

Ajatukset on vielä ihan lomamoodissa, joten palaillaan niiden oikeinden juttujen pariin sitten ensi vuonna!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.