VALIKKO
2.5.2017 20:52

Kun äiti metsään meni- ensimmäistä kertaa iltarasteilla suunnistamassa

Tein tänään jotain sellaista, mitä en uskonut koskaan vapaaehtoisesti tekeväni: lähdin iltarasteille suunnistamaan ja vieläpä ihan oma-alotteisesti. Olen aina inhonnut lajia, vaikkakin mielipiteeni perustuu teinivuosien liikuntatunteihin, jolloin hommasta ei ehkä saanut parasta mahdollista kuvaa. Nyt kuitenkin mainitsin kaverille, että olisikohan se metsässä rämpiminen sittenki kokeilemisen arvosta. Hetkeä myöhemmin löysin itseni leimaamasta EMIT korttia Jumalniemen takaparkkipaikalla.

EMIT kortti, kompassi ja kartta: näillä pärjää

RANNIKKORASTIT

Täällä Kymenlaaksossa suunnistusta järjestää useampi seura ja Rannikkorastit- kuntosuunnistustapahtumat onkin toteutettu aina vähän vuorotellen eri porukoiden toimesta. Ideana on siis matalan kynnyksen kuntotapahtuma, jossa voi tulla ihan kuntotasosta riippumatta tutustumaan lajiin. Reittejä on eri vaikeusasteilla ja metsässä kulkeekin ihmisiä ihan ensikertalaisista lajin vannoutuneempiin harrastajiin. Mukaan ei välttämättä tarvitse muuta kuin reipasta ulkoilumieltä ja säänmukaiset varusteet. Kompassin voi toki ottaa mukaan, mutta näillä reiteillä selviää pääsääntöisesti ihan karttaa lukemalla. Ajanottoa varten voi vuokrata parilla eurolla EMIT kortin, joka sitten leimataan joka rastilla.

Lähdin tosiaan kaverin kanssa yhdessä radalle ja onneksi meistä toisella oli vähän kokemusta suunnistuksesta. Pääsimme aika kivuttomasti lähtöpisteelle ja kohti ensimmäistä rastia, vaikkakin pientä hakemista oli havaittavissa. Mutta vauhtiin päästyä olimme pitelemättömiä! No ei vaan kävellen mentiin, mutta ainakin mulle riitti tekemistä kartan luvussa ja ryteiköiden läpi puskemisessa.

Menimme B radalle, joka oli suorimpia reittejä pitkin mitattuna 4,1km, meillä matkaa kertyi 6,6km. Sää oli aivan mahtava ja lopulta matkaa taitettiin pelkässä teknisessä paidassa. Auton mittari näytti +15 astetta, mutta toki tuuli teki kelistä vielä vähän raa’an. Tänään rastit järjestettiin Jumalniemessä, joka on tässä lähellä keskustaa sijaitseva kauppakeskus ja sen läheiset metsäalueet. Maasto oli hyvä näin ensikertalaisen valinnaksi, sillä eksymisen riski oli aika minimaalinen. Metsässä oli samaan aikaan paljon suunnistajia ja samalla joka puolella tulee aika pian joko tie tai meri vastaan. Ensimmäisen hakuammunnan jälkeen löysimmekin melkein kaikki rastit suht kivuttomasti.

Miten tätä ajetaan? Pohjoinen ja etelä hakusessa

Loppuun voisi todeta, että tähän päivään asti suunnistus ja lentopallo on olleet perseestä, nyt enää lentopallo. Ainakin näin aurinkoisilla keleillä lähtisin mielelläni uudemmankin kerran ja kunhan taidot vähän karttuvat niin voisihan sitä muutamia juoksuaskeliakin siellä matkan varrella ottaa. Selvitelkäähän ihmeessä oman paikkakuntanne suunnistustarjonta ja lähtekää rohkeasti kokeilemaan! Näin pikaisella kokemuksella kokeneemmat harrastajat auttavat mielellään lajin alkuun ja onhan se rastien löytäminen ihan tosi siistiä! Hienoa oli nähdä metsässä aikuisten lisäksi kokonaisia perheitä, joissa pienimmät olivat ihan sieltä 4-5- vuotiaasta ylöspäin. Könsikäs on nuorempana harrastanut suunnistusta, joten tuliskohan tästä meille muutaman vuoden päästä koko perheen yhteinen harrastus?

Ja kaveri heitti vielä kuningasidean ratamestareille: laittakaahan joka rastille Pätkiksiä niin tulee kummasti lisämotivaatiota niiden etsimiseen! 😀

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.