VALIKKO
4.11.2016 08:32

Huono äiti.

Mikä tekee hyvän äidin? Kuka sen yleensä määrittelee? Isät, sukulaiset vai äidit itse? Entä millainen on huono äiti?

Jos pitäisi sanoa, kuka ymmärtää parhaiten esimerkiksi imetysongelmia tai päivästä toiseen soseet ulos sylkevän vauvan kanssa kikkailevaa äitiä, luulisi vastauksen olevan ”toinen äiti”. Ja varmasti monesti näin onkin, mutta liian usein myös se pahin tuomitsija ja arvostelija on se toinen äiti. Ei tarvitse kuin avata Kaksplussan tai vauva.fi:n keskustelupalsta ja jo on keskustelutolkulla kritisoivia viestejä. Auta armias jos erehdyt sanomaan, ettet ole täysimettänyt lastasi vähintään 4 kuukautiseksi tai että sen jälkeen annat lapsellesi itsetehtyjen soseiden sijasta ihan ehtaa Piltin purkkitavaraa. Samantien saat useamman kritisoivan viestin, joiden perusteella lapsesi pitäisi vähintäänkin ottaa kiireellisesti huostaan.

Mielestäni täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, mutta jokainen on yleensä se paras mahdollinen vanhempi juuri sille omalle lapselleen. Tässäkin poikkeus vahvistaa säännön, sillä aina on niitä, joiden ei ihan oikeasti pitäisi olla vanhempia. Mutta silloin ei ole yleensä kyse pelkästään siitä, käyttääkö se äiti lapsellaan kestovaippoja vai kertsejä. Puhutaan sellaisista asioista, että onko sillä lapsella yleensä puhtaita vaippoja ja vaatteita tai saako hän edes tarpeeksi ravintoa. Mutta nämä harvoin kysyvät neuvoa netin keskustelupastoilta.

Itsellä ei ole hurjasti pienten lasten vanhempia kaveripiirissä. Tai on toki perheellisiä kavereita, mutta heillä lapset ovat pääsääntöisesti isompia. Osalla on lähes samanikäisiäkin vauvoja, mutta he ovat enemmän tuttuja kuin hyviä kavereita. Ja vaikka meillä meneekin oikeasti tosi hyvin, olisi silti kiva välillä turista toisen äidin kanssa. Sellaisen, jonka kanssa voi vaihdella kikkoja vauvan kovan vatsan helpottamiseen tai jonka seurassa ei tarvitse hätäillä, että häiritseeköhän tämä oman vauvan itku nyt tuon toisen kahvittelua. Onneksi monet lapsettomat kaverit eivät hätkähdä huutavaa vauvaa ja tietävät työnsä puolesta paljon lapsista, mutta ei se silti ole sama.  Kiitos facebookin ja whatsapin, on ajatusten vaihto sentäs mahdollista niiden kauempana asuvien äiti- kavereiden kanssa, joita ei pysty livenä näkemään jatkuvasti.

 

Tässä muutama juttu, jotka varmasti leimaisivat minut netissä ainakin ” melko huonoksi äidiksi”:

  • Teen osan Hemmon soseista itse, mutta syötän myös valmissoseita:  Hemmo söi alkuun pelkkiä itsetehtyjä soseita, mutta nykyisin sekoitan lähes aina joukkoon myös kaupan sosetta. Tämä siksi, että hän tottuu myös valmissoseen makuun, että esimerkiksi reissussa voimme ottaa niitä mukaan ruuaksi. Itsetehdyt soseet kun eivät kauaa lämpimässä säily. Ihan ruokaruoka soseet myös maistuvat aika pahalle  purkista, joten mieluummin teen sen makuiset lihasoseet, joita itsekin voisin syödä.
  • Vaippoina meillä on sekä kestovaippoja että kertakäyttöversioita : Tässäkin käytetään  sekä että. Kotona ollessa pidetään usein kestiksiä, kun taas unille ja ulos lähtiessä laitetaan ”tehokkaampi” kertsi vaippa. Ihan vaan, koska kestikset ei ainakaan meillä pidä niin kauaa kuivana, että käyttäisin niitä esimerkiksi pitkillä päiväunilla.
  • Emme ole koskaan nukkuneet perhepedissä: Tähänkin yksinkertainen syy on itsekkäästi oma herkkäunisuuteni. Hemmo on ekasta yöstä asti nukkunut omassa sängyssään meidän sängyn vieressä ja hyvin on mennyt.
  • Illalla Hemmo nukahtaa usein syödessään, enkä yleensä herätä häntä sänkyyn siirtäessä: Väittävät, että lasta ei saisi nukuttaa imettämällä tai se oppii siihen, eikä sitten nukahda muuten. En tietoisesti ”nukuta” vauvaa imettämällä, mutten myöskään ala häntä herättämään erikseen jos näin pääsee käymään. Usein hän havahtuu sitten sänkyyn laskiessa ja jatkaa unta ihan tyytyväisenä. Kuitenkin päivällä nukuttaminen tapahtuu omassa sängyssä tai vaunuissa, eli selkeästi nukahtaminen ilman maitoa ei ole ongelma.
  • Odotan innolla imetyksen loppumista. Kuten sanoin, en ikinä ajatellut, että olisin huono äiti jos en voisi imettää lastani. Se joka sanoo, että imetys on ihanaa ja mahtavaa, valehtelee. Ei se aina ole. Alussa kikkailtiin rintakumien kanssa sen jälkeenkin safkailuhetket on aina muualla kuin kotona vähän epämukavia tilanteita. Ainainen vaateongelma kotoa lähtiessä ja liivisuojusten kanssa sotkeminen. Kaikesta huolimatta meillä on sujunut ihan kivasti ja tarkoitus olisi imettää sinne vuoden ikään, mikäli Hemmo ei itse aikaisemmin lopeta. En silti usko ikävöiväni imettämistä, sillä sylittely ja halailu pysyy kuitenkin kuvioissa mukana.
  • Hemmo on nukkunut 2kk alkaen vatsallaan: Tämä varmasti on kaikista isoin EIEI!! Enkä itsekään mielellään tähän ruvennut, mutta sattumoisin vatsallaan oli ainut asento, jossa kaveri sai nukuttua mahavaivojen takia. Aluksi harjoiteltiin päikkäreitä sohvalla, jossa oltiin vieressä ja tarkkailtiin, jaksaako Hemmo kääntää päätään unissaan jne ja vähän ajan päästä siirryttiin nukkumaan näin myös yöllä. Toki kätkykuolemariski kummitteli takaraivossa enkä suosittelisi muita nukuttamaan lastaan välttämättä mahallaan, mutta meillä se toimi. Keskutelimme asiasta myös neuvolassa ja terkkari kyllä ymmärsi tilanteen, vaikka ei voinutkaan sitä suositella.

huono2

Varmaan olen nyt sitten myös huono äiti, mutta ei voi minkään. Pääasia on, että Hemmolle olen se paras mahdollinen. Teen virheitä, mutta opin niistä. Samoin Könsikäs on se paras mahdollinen isä, jonka Hemmo on voinut saada. Myä ollaan ne, joille pitää uskaltaa kiukutella ja isompana kertoa isot ja pienet asiat. Ilot ja surut. Varmasti saadaan aikaan huutokonsertteja puolin ja toisin tulevaisuudessa, lähdetään ovet paukkuen sekä kirotaan toisemme sinne missä pippuri kasvaa, mutta toivottavasti myös palataan hetken päästä takaisin ja sovitaan.

 

PS. Talvi tuli! Saako jo kaivaa pulkan varastosta?

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.