VALIKKO
17.3.2017 20:22

Juoksukateus, muiden vertailu ja oma hyvinvointi

Olin koko viime viikon flussassa ja Mini-Hemmo oli samaan aikaan elämänsä ekassa kuumeessa, joten päivät tuli vietettyä aika pitkälti neljän seinän sisällä. Tätä ennen jäi liikunta aika vähälle työkiireiden ja valvottujen öiden yhdistelmän takia. Hyvin alkaneen juoksukevään jälkeen tuntuu, että lenkkarit ovat eksyneet jalkaan ihan liian harvoin ja sen myötä safkailut on menneet vähän miten sattuu. Samaan aikaan lämmenneet kelit ovat houkutelleet suunnilleen jokaisen juoksijan kolostaan kaduille ja askel tuntuu kaikilla olevan ilmaakin kevyempi. Arvata saattaa, että itse tukkoisena autosta lenkkeilijöitä katselleena juoksukateus oli aivan jäätävän paha.

Tällä kombolla mentiin koko viime viikko

Miksei liikunta ole napannut?

Tähän voisi kehitellä miljoona syytä, mutta varmaan isoin tekijä on ollut astetta väsyttävämpi arki vauvan kanssa. Yövalvomiset ja itkuisuus lisääntyivät hurjasti, kun lähdin viikoksi töihin ja mies jäi kotiin Hemmon kanssa. Päivät heillä meni ihan hyvin, mutta öisin eroahdistus iässä oleva mini tankkaili syliä ja läheisyyttä sitten koko työpäivän edestä. Parhaimmillaankin unta kertyi noin 1-2h yössä ja tämäkin pätkissä. Turha varmaan sanoa, että täyden työpäivän ja yövalvomisen jälkeen ei vauhtilenkki suuremmin houkutellut? Pari kertaa taisin jaksaa raahautua salille ja uimaan, mutta juoksu ei vaan kiinnostanut pätkän vertaa. Työviikon jälkeen meille molemmille iski flunssa, jonka takia pysyttiin koirien pikaulkoilutusta lukuunottamatta sisätiloissa.

Nyt olo alkaa olemaan normaalimpi, mutta edelleen yövalvomiset jatkuvat. Tällä kertaa syynä on hammas, joka puskee läpi ikenestä tappavan hitaasti, venyttäen näin känätysaikaa huomattavasti. Eroahdistus on vielä vahvasti mukana kuviossa, joten yöllä rauhoittelut ovat edelleen aika pitkälti mun kontolla. Tällä viikolla olen silti onneksi pystynyt käymään reippailla vaunulenkeillä sekä ohjaamassa pari vesijumppaa. Joskus ajattelin, ettei vesijumppaa ohjaamalla saa omaa sykettä millään ylös, mutta nykyisin voin taas todeta luulon vääräksi. Hallin kostea, lämmin ilma takaa, että hiki virtaa normaalia enemmän ja 45min hyppeli altaan reunalla käy ihan aerobisesta treenistä.

Oma hyvinvointi ja itsensä voittaminen

Yleensä sanotaan, että tärkeintä liikunnassa ei ole 1. sijoittuminen kisoissa, vaan oma hyvinvointi ja itsensä voittaminen. Olen ihan samaa mieltä, omia tuloksia ei pitäisi alkaa vertailemaan muiden suorituksiin. Samalla voin myöntää tekeväni tätä ihan jatkuvasti. Tiedän, että tässä elämäntilanteessa on hyvä, kun edes selviydyn sinne lenkille tai salille muutaman kerran viikossa. Toisaalta taas seuraan instassa ja blogeista, kuinka puolitutut ja tuntemattomatkin revittelevät nopeammalla temmolla lenkit ja vieläpä aika helpon näköisesti. Rautaa nousee penkistä tuhat kiloa ja jäähdyttelynä pikku spurtit käsilläkävelyä.

Sulat tiet suorastaan huutaa lenkille

Ja ihan oikeasti miä olisin tyytyväinen jo siihen, että pääsisin liikkumaan kunnolla sen 3-4 kertaa viikkoon. Vaikka vauhti ei päätä huimaisi, tuulettuu pää ja olo on jälkeenpäin rutkasti parempi. Mulla pysyy yleisesti arki paremmin hanskassa, kun saan viikon rytmitettyä muutamalla hikoilurupeamalla. Säännöllisen liikunnan ansiosta mm. jaksan pyörittää meidän arkea huomattavasti paremmin, omat ruokailut on terveellisempiä ja säännöllisiä, uni on parempaa (se vähä mitä sitä on…) sekä mieli on yleisesti pirteämpi.

Liikunta itsessään on siis jo hyvä juttu, mutta omien rajojen ylittäminen sekä uusien henkilökohtaisten ennätysten tekeminen tuo siihen mukavaa lisämotivaatiota. En usko, että läheskään kaikki kaipaavat tätä, mutta itse saan huomattavasti lisäbuustia treeneihin huomatessani, että pystyn vaikka juoksemaan tutun lenkin hieman nopeammin tai tekemään salilla toistot isommilla painoilla. Tykkään haastaa itseäni ja poistua mukavuusalueelta. Erilaiset extreme juoksutapahtumat ovatkin olleet tervetullut lisä perinteisten tasaisten katujuoksujen rinnalle.  Itselle mieluisimpia ovat esimerkiksi Helsingissä juostava Tough Viking ja erilaiset haastavammat polkujuoksutapahtumat.

 

Vuosi 2017 ja sen muuttuneet tavoitteet

Kirjoittelin aikaisemmin vuoden 2017 juoksutavoitteista täällä . Silloin olin vahvasti vielä sillä ajatuksella, että pystyisin tänä kesänä juoksemaan kokonaisen maratonin uudelleen. Jos juoksutahti olisi pysynyt hyvänä, en epäilisi maratonin onnistumista, mutta nykyisillä kilometreillä ei ole mitään järkeä lähteä syksyllä starttiviivalle. Aluksi tämän tajuaminen harmitti, mutta lopulta totesin, ettei mulla sinne kokonaiselle mikään kiire ole. Katsotaan sitten vuoden päästä uudestaan ja juostaan tänä vuonna samalla päivämäärällä Helsinki Street Run (17km) ja ensimmäistä kertaa ikinä lasten minimarathon Hemmon kanssa. Mieluummin starttaan järkevälle matkalle, jota taittaessa on mukavaa eikä verenmaku suussa kramppeja vastaan taistelemista. Tulen myös kannustamaan niitä tuttuja ja tuntemattomia, jotka samana päivänä lähtevät tuota yli 40km matkaa tallustamaan sen sijaan, että kyräilisin kateellisena kadun reunalla.

Maratonin siirtäminen vuodella ei tarkoita, etteikö tänä vuonna olisi tapahtumia, joita varten harjoitella.  Ensimmäisenä tähtäimessä on ensi kuussa debyyttinsä tekevä City Survivors tapahtuma, jonne olemme ilmoittautuneet kaverini kanssa. Kisa on siitä mielenkiintoinen, että suorittaminen vaatii hyvän kunnon lisäksi ongelmanratkaisukykyä ja suunnistustaitoja kaupungissa. Kumpakaan ei ole omia vahvuuksiani, joten toivottavasti aisaparilla on nämä hallussa.

”…rento, hyvällä energialla toteutettu perus liikkujan juoksutapahtuma.”

Lisäksi keväällä on vielä tiedossa toukokuun perinteinen Helsinki City Run, joka on nimenomaan rento, hyvällä energialla toteutettu perus liikkujan juoksutapahtuma. Reitti kiertää pitkin Helsingin keskustaa, metsäteitä ja rantakatuja, joten matkalta löytyy varmasti vauhdin hurman lisäksi myös paljon katseltavaa, etenkin jos keli sattuu kohdilleen. Juoksijoita on PALJON, joten vauhdista riippumatta kenenkään ei varmasti tarvitse juosta yksin. Oma tavoitteeni on alittaa toukokuussa kahden tunnin maaginen raja, mutta en ota siitä suurempia paineita. Pääasia, että reitti tulisi kierrettyä ehjänä ja hyvällä mielellä alusta loppuun. Tai no vähän voi tulla lopussa huono olo, jos sillä päästään ykkösellä alkavaan loppuaikaan :D.

Jokainen tavallaan!

Yhdeksi päätavoitteeksi voisi laittaa tälle kaudelle armollisuuden itseä kohtaan ja sen ainaisen vertailun lopettamisen. Eihän se nyt ole multa pois, jos se Asicsen jänis juoksee kympin yhdessä hujauksessa, eihän meillä harjoittelukaan ole samalla tasolla. Ilokseni olen saanut yhden uusista kavereistani innostumaan juoksuta ja ilmoittautumaan kaverikseni tämän vuoden Tough Vikingiin. Juoksuseuraa ei ikinä ole liikaa, etenkään jos yhdessä treenataan samaa tavoitetta kohti! Vauhti ei huimaa päätä (vielä) , mutta juoksulenkkien onnistuminen on jo tosi huima juttu,  sillä molemmilla synnytyksestä on vain alle vuosi aikaa. Väitän, että syksyllä tanner tömisee ja aitaa kaatuu, kun me mammat yritetään selviytyä tämän vuoden esteistä Kaisaniemessä.

Aurinko on vetänyt kadut suliksi odottamaan lenkkeilijöitä, joko kävellen tai juosten

Toivoisin kaikkien lähtevän rohkeasti kokeilemaan ja etsimään sitä itselle sopivaa lajia. Juoksu ei sovi kaikille, eikä sen tarvitsekkaan sopia. Sun juttu voi olla vesijumppa, kun taas naapurin Raimo tykkää käydä frisbeegolf radalla töiden jälkeen. Väitän jokaisen saavan liikunnasta puhtia elämään, kunhan se itselle sopiva laji osuu kohdalle. Rohkeasti siis testailemaan ja etsimään ihmisiä, jotka osaisivat kertoa uudesta kiinnostavasta lajista tarkemmin! Kukaa ei ole seppä syntyessään, mutta sellaiseksi voi tottavie harjoitella.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.