VALIKKO
19.3.2019 15:17

Kolmen vuoden univelka, Whisbear unikarhu ja yksi hyvin väsynyt äiti

Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi, sanon sen tähän ihan vaan kaikille tiedoksi. Voin joskus toiste listata asioita, mitkä muuttuvat haastavammiksi toisen lapsen myötä, mutta keskitytään nyt toiseen, montaa vanhempaa koskettavaan aiheeseen: univelka ja väsymys. Väsynyt äiti (tai isä) ei ole ilo kenellekään, kaikista vähiten itselleen. Vielä jos lapsia on useampi ja molemmat varsin huonounisia, on elämä välillä yhtä selviytymistä.

KOLMEN VUODEN UNIVELKA

Mukana kulkeneet muistavat ehkä esikoisemme kuukausia kestäneet yöhuudot ja kuinka tuolloin hoidin nämä lähestulkoon itsekseni. Onneksemme yöt tasoittuivat vähitellen ja pääsimme jo kaikki nukkumaan täysiä öitä hetkellisesti ennen kuopuksen syntymää. Ehdin elää siinä toivossa, että Mini-Hakala 2.0 olisi parempiuninen, kuin siskonsa. Turha toivo.

Epeli on kaikessa muussa helpoin lapsi, mitä maa päällään kantaa, mutta yöunet eivät vain tunnu sopivan hänen tyyliinsä. Toki yöt hänen kanssaan ovat siinä mielessä helpompia, ettei hän jää huutamaan ja itkemään tuntitolkulla. Hän vain heräilee jokaisen unisyklin välillä, joskus tiheämminkin ja rauhoittuu yleensä vain tissillä. Ja koska pullo ei herralle kelpaa, on yöheräämiset jälleen jääneet mun kontolle.

UNIVELKA TUNTUU…

Mieti sitä hetkeä, kun teet silkkipaperiaskartelua pienen lapsen kanssa ja loppuvaiheessa yrität liimasta tahmeilla käsillä epätoivoisesti saada työn valmiiksi. Siltä univelka tuntuu.  Se on myös jatkuvaa päänsärkyä päivästä toiseen, jumiutuneita lihaksia, unohdettuja asioita ja puolisolle väsyneenä tiuskittuja vastauksia.

Epeli herää tällä hetkellä öisin lähes kellontarkasti 25min välein, joskus hyvällä hetkellä vasta 55 minuutin jälkeen. Usein yritän ensisijaisesti heijata hänet uneen ilman maitoa, mutta lähes aina joudun luovuttamaan, sillä huudattamalla saisin vain esikoisenkin heräämään ja liittymään kuoroon.

Huonommat yöt alkoivat siinä kolmen kuukauden iässä, sitä ennen Epeli nukkui yöt läpi 1-2 syötöllä. Tuolloin tuulettelin tuuriamme ja oletin sen enteilevän levollista vauva-vuotta.  Sitten tuli tiheänimunkausi, hulinat, motoriset kehityshyppäykset ja taas uusi tiheänimunkausi. En edes tiedä, mitä kautta tai vaihetta joku ammattilainen sanoisi Epelin elävän tällä hetkellä, mulle riittää syyksi ihan ”vauvavaihe”.

WHISBEAR- UNIKARHU TESTIIN

Jo raskausaikana törmäsin somessa Whisbear- merkkiseen unikarhuun, jonka ideana oli helpottaa vauvan nukahtamista ja unessa pysymistä. Nallessa on pattereilla toimiva sensori, joka tunnistaa lapsen ääntelyn ja reagoi siihen. Päälle laitettaessa karhu humisee valitulla volyymilla ensin 40 minuuttia, hiljenee sen jälkeen ja menee stand by- tilaan. Jos lapsi alkaa itkemään kolmen tunnin sisällä, aloittaa nalle uuden 20 minuutin huminajakson. Tätä sykliä se toistaa vaikka läpi yön tarvittaessa, mutta jos se ei havaitse itkua kolmeen tuntiin, sammuu se kokonaan. Toki nallen saa tällöin manuaalisesti takaisin päälle, jos tarvetta on. Tarkemmin Whisbearista voit lukea TÄÄLTÄ.

Kun alla on kuukausien univelka ja etenkin useiden viikkojen lähes tauoton valvominen, koettaa sitä melkein mitä tahansa unien parantamiseksi. Karhusta luin niin paljon positiivisia kokemuksia, että pakkohan sille oli antaa mahdollisuus, vaikka tiedostin, ettei se välttämättä muuta öitä suuntaan tai toiseen. Hinta oli suhteellisen suolainen 69e, mutta jos sillä saisi paremmat yöunet, maksaisin sen vaikka moninkertaisesti. Nallen sanottiin auttavan n. 80% alle 2-vuotiaiden univaikeuksissa.

Ja ikäväkseni pakko todeta, ettei karhu meillä parantanut unia ollenkaan. Alkuun ajattelin, ettei humina auttanut puhkeavan hampaan ja flunssan takia, mutta kun edelleen kahden viikon käytön jälkeen tilanne on sama, on ehkä pakko todeta nallen olevan meillä turha. Harmittaa, sillä olin kuitenkin toivonut kovasti lelun toimivan. Annan tälle vielä jatkoaikaa unikouluun asti, josko se silloin auttaisi nukahtamaan helpommin? Jos ei, on meillä tarjota hyvään hintaan nalle seuraavalle testiin.

UNIKOULU

Epeli on pian 7kk ja pehmeää unikoulua voisi alkaa harkitsemaan. Toki häntä on jo totutettu nukahtamaan iltaisin ilman maitoa, samoin öisin pyrin aina ensisijaisesti rauhoittelemaan häntä muilla keinoin. Silti taitaa unikoulu olla ainut tapa saada öihin jotain tolkkua. Hemmolle on aikoinaan pidetty kolme unikoulua, sillä hänellä yöt menivät aina uudestaan risaisiksi milloin mistäkin syystä, eli kuvio on kyllä tuttu meille.

Nyt vain koitan miettiä, miten unikoulu toteutetaan tällä kertaa. Esikoisen kanssa minä hoidin tämänkin pääsääntöisesti, sillä yrityksistä huolimatta ei Hemmo kunnolla rauhoittunut isänsä kanssa. Ja kyllä, isän hoitamaa unikoulua testattiin ihan useampi yö ja aina Hemmo seisoi voittajana kukkulalla aamulla.

Toki nämä muksut ovat kuin yö ja päivä keskenään, eli teoriassa Epelin kanssa isän pitämä unikoulu voisi jopa onnistua. Hän ei nimittäin selkeästi ole yhtä kiinni minussa, kuin siskonsa oli ja on edelleen. Ihan vielä ei jaksaminen tähän riitä, mutta ehkäpä parin viikon päästä otamme tämän työn alle. Ja taas vinkkinä unikoulua harkitseville: apua ja neuvoja uniasioihin saa ainakin täällä Ensi- ja turvakotiyhdistyksen baby blues työntekijöiltä, lisätietoja voit klikkailla TÄSTÄ.

LÄHES KAIKKEA ON TESTATTU

Vaikka näissä tilanteissa monet kertovat hyvässä hengessä vinkkejä parempiin uniin, niin ei niitä oikein enää jaksa kuunnella. Koska usko tai älä, kyllä ne kaikki peruskikat on jo näissä univelkamäärissä testattu. Enkä sano tätä pahalla, sillä tiedän neuvojen tulevan hyvää tarkoittaen. Taivastelut huonoista öistä ja ”onneksi meidän Hilma-Justiina on opetettu alusta asti nukahtamaan itse sänkyynsä”- toteamukset lähinnä vituttavat, anteeksi vaan. Sillä uskomatonta mutta totta, myös minä olen yrittänyt synnäriltä asti opettaa molemmat lapset nukahtamaan itse. Ei vaan ole onnistunut ihan samantien.

Meillä on testattu ainakin näitä:

  • kapalopussi
  • keinutassut
  • pimeä huone
  • unilaulu
  • jumppapallo
  • unipussi
  • unisyöttö
  • havahduttelu ennen oletettua heräämistä
  • viereen ottaminen
  • sivuvaunussa nukuttaminen
  • omassa sängyssä samassa huoneessa nukuttaminen
  • isä nukuttaa
  • äiti nukuttaa
  • sisko nukuttaa jopa…
  • toistuvat rutiinit illalla
  • vauvahieronta
  • unimerkkien huomiointi (oikeaan aikaan unille, ei liian väsyneenä tai pirteenä)
  • paljon raitista ilmaa ja kontaktia päivällä
  • kiinteiden aloitus

Eikä tuossa ehkä ole edes kaikki, mutta suurin osa ainakin.  Toki jos sulla on joku pomminvarma kikka takataskussa, otetaan se mieluusti vastaan! Antoipa muuan lääkäri tässä pari viikkoa sitten ohjeeksi vain lopettaa imetys, sillä kuulemma unet paranee molemmilla. Totesin vain, ettei se ole vaihtoehto.

Mua vaan ahdistaa jo valmiiksi iltaa kohden, sillä tiedän, ettei nukkumisesta tule mitään. Väsymys alkaa jo olemaan sitä tasoa, että esimerkiksi eilen havahduin vasta siirtäessäni poikaa takaisin omaan sänkyynsä unessa, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa lapsen siirtelystä tai syöttämisestä. Päivisin päänsärky on jatkuvaa, ruoka ei maistu ja leposyke on jatkuvasti koholla. Ja ei, en osaa nukkua päivisin, vaikka joku tulisi lasten kanssa siksi aikaa. En muista koskaan nukahtaneeni päivällä, vaikka alla olisi lähes kokonaan valvottu yö.

Moni on ihmetellyt, miten me tehdään ja touhutaan silti niin paljon päivisin, vaikka yöt on mitä on. Että eihän tässä nyt kovin väsyneitä voida olla, kun jaksetaan viedä lasta ulkoilemaan ja rakennella majoja. Mutta eihän nuo muksut ole väsyneitä, Epelikin kuitenkin nukkuu parit hyvät päikkärit ja Hemmo taas nukkuu toistaiseksi läpi yön, ellei satu näkemään painajaisia. Eli voisin toki jäädä sisälle, laittaa piirretyt pyörimään ja istua sohvalla koko päivän, mutta siinä se hermo vasta kiristyisikin.

Olo on huomattavasti parempi, kun raahautuu edes hetkeksi haukkaamaan raitista ilmaa. Samoin aika kuluu nopeammin, kun keksii jotain kivaa aktiviteettia edes aamupäiväksi. Väsynyt äiti tai isä ei tosiaan ole ilo kelleen, mutta onneksi suurimmalla osalla univaikeudet helpottavat vauvavuoden aikana tavalla tai toisella.

Miten teillä nukutaan?

Kommentit

  • Nimetön M-E

    Voi järkky.. Tähän ei ole kyllä mitään lisättävää. Toivottavasti tilanne on nyt jo mennyt parempaan suuntaan..

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.