VALIKKO
4.2.2018 12:24

Kotiäitiys on taloudellinen haaste

Hoidan lapsia työkseni, olen tehnyt näin jo miltein 8 vuotta. Toki väliin on mahtunut kaikkea muutakin sosiaalialan hommaa, mutta 90% työvuosista on kulunut eri päiväkodeissa ja perhepäivähoitajana. Kun sitten saimme oman lapsen, oli itsestään selvää, ettei hän menisi ainakaan alle 2-vuotiaana päivähoitoon. Kotiäitiys alkoi äitiyspäivä- ja vanhempainrahalla, mutta sen jälkeen on sinnitelty Kelan kotihoidontuella.

Kotiäitiys mahdollistaa kiireettömät leikit myös arkiaamuisin

MITEN MEIDÄN TALOUS PYSYY KASASSA?

En väitä, että meillä oltaisiin köyhiä tai edes vähävaraisia. Meillä on aina varaa ostaa kaupasta suhteellisen laadukasta ruokaa, mahdollisuus harrastaa sekä satunnaisesti matkustellakin. Aina kuun lopussa säästötilille pystytään laittamaan vaihteleva summa rahaa säästöön pahan päivän varalle. Tämä ei kylläkään ole mittavan hoitorahan ansiota, vaan lisätöiden.

Mies käy edelleen kokoaikaisesti töissä. Hän ei ole pitänyt kaikkia lakisääteisiä isyysvapaitaan, sillä meillä ei ole siihen ollut taloudellisesti varaa. Itse olen puolestani tehnyt koko kotiäitiys jakson ajan iltatöitä sekä kesällä ihan kokoaikaisiakin hommia. Tuolloin oli mammoja, mummoja ja kavereita kesälomilla, joten armottomalla kikkailulla saatiin sovitettua kahden vanhemman päivätyöt ja lapsenhoito yhteen ilman päiväkotia.

Ei voi millään kehua valtion maksamaa kotihoidontukea riittäväksi. Jos en kävisi ylimääräisissä töissä, ei meidän olisi varmaankaan mahdollista pitää Hemmoa enää kotihoidossa ja toki nytkin pitää menoja ja tuloja vähän tarkkailla. Varhaiskasvatus on ruuhkautunut, työntekijät alipalkattuja ja ylikuormitettuja. Kuitenkin hoitamalla muiden lapsia sain edes perus kuukausipalkan, jolla tuli toimeen. Olisi jotenkin outoa viedä oma lapsi vieraaseen päiväkotiin ja lähteä itse hoitamaan muiden omia. Nyt kuitenkin saan verojen jälkeen (kyllä, siitä huimasta tukisummasta verotetaan vielä 25%:lla) n. 250e /kk käteen siitä, etten kuormita päivähoitosysteemiä yhdellä alle 3-vuotiaalla.

Monet ovatkin vanhempainpäivärahojen jälkeen tilanteessa, että töihin on vain pakko lähteä, vaikka lapsi mieluusti pidettäisiin vielä kotona. Valtio maksaa kotihoidosta naurettan pienen summan, vaikka varmasti olisi kaikin puolin kannattavampaa tukea kotivanhemmuutta edes vähän pidempään ja isommalla summalla. Osa lapsista tulisi silti hoitoon heti vuoden ikäisinä, mutta varmasti joukosta karsiutuisi huomattava joukko pienimpiä hoitolaisia.

KOTIÄITIYS ON VALINTA JOKA NÄKYY ARJESSA

Vaikka sanon arjen rullaavan hyvin ja että meillä on kaikki tarpeellinen, ei se tarkoita rahassa kylpemistä. Vaikka kaupassa pyritään ostamaan laadukasta ravintoa, on joissain tuotteissa valittava halvempi vaihtoehto. Kala on tuoreena varsin kallista ja sitä ostamme nykyisin ihan liian harvoin. Muutenkin arjen ruokalista on mietitty hintavinkkelistä: mitä voi tehdä paljon ja edullisesti? Tätä varten suunnittelin ja toteutin myös neljän viikon kiertävän ruokalistan, jonka tulen jakamaan myöhemmin myös täällä blogin puolella.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että osa rahoista säästetään omasta selkänahasta eli hyvinvoinnista. Ennen mullakin oli salijäsenyys, kävin säännöllisesti hieronnassa ja yhteistä aikaa vietettiin useammin vaikka ravintolassa. Mikään näistä ei ole välttämätöntä ihmiselle, mutta silti ne on asioita, joista on ollut pakko luopua toistaiseksi. Tuttava yritti myydä minulle erään isomman lisäravinnemerkin tuotteita, mutta kieltäydyin, sillä meillä ei olisi niihin silloin ollut varaa. Myyjä totesi oman rahatilanteensa olevan myös heikoilla, mutta hän haluaa priorisoida ja panostaa omaan hyvinvointiinsa. Totesin että minä priorisoin mieluummin ne rahat oikeaan ja monipuoiseen ruokaan.

Salijäsenyys ei minua juurikaan haittaa, liikkua pystyy ihan ilman kuukausimaksujakin. Hieronta taas olisi super tarpeellista, mutta tätä olen yrittänyt kompensoida kotirullailulla, urheilupalloilla ja venyttelyllä. Mitä sitten ravintoloihin tulee, olisihan se kiva käydä viettämässä aikuisten iltoja useammin, mutta ei mun maailma tähänkään kaadu.

Mutta edelleen, tämäkin elintaso on ihan sen ansiota, että itse käyn lisätöissä. Valtion kotihoidontuki on yksi vitsi, eikä sillä normaalia perhettä pyöritetä. Minusta ei nimittäin voi vaatia, että hoitovapaan ajaksi perhe muuttaa ostamastaan omakotitalosta kerrostalokaksioon ja alkaa syödä makaronia reilulla kädellä. Ei kotihoidosta maksettavan korvauksen tarvisisi olla edes ansiosidonnaista, mutta voisi se edes yltää työttömyyspäivärahan tasolle. Kuitenkin hyödyt olisivat suuremmat sekä valtiolle että lapsille.

UUSI PERHEVAPAAMALLI VOIMAAN 2019

Kaleva uutisoi nettilehdessään uudesta perhevapaamallista seuraavasti:

”Perhevapaamallin uudistamisella on tavoitteena edistää nuorten naisten paluuta työelämään. Lisäksi tavoitteena on helpottaa perhe-elämän ja työn yhdistämistä, lisätä isien osallisuutta perhevapaisiin ja lasten osallistumista varhaiskasvatukseen ja tuoda joustavuutta perheille.”

Lopussa myös todetaan, että mahdollisuus hoitaa lasta kotona 3-vuotiaaksi asti säilyy ja kotihoidontuki pysyy ennallaan. Siihen ei siis ole tiedossa korotusta näillä näkymin. Sen sijaan vanhempainpäivärahaa oltaisiin korottamassa hiukan. Hyvänä näen tässä sen, että sentään lapsia ei pakoteta laittamaan hoitoon ennen 3-vuotta. Tätäkin nimittäin vilauteltiin yhdessä vaiheessa. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, mitä tarkoitetaan miesten osallisuuden lisäämisellä perhevapaiden pidossa. Jos uudistus tarkoittaa, että perhevapaiden määrät jaetaan isän ja äidin osuuksiin, niin iso alapeukku multa. Perheille pitäisi säilyttää vapaus jakaa perhevapaat miten katsovat oman perheensä kohdalta parhaaksi.  Jos nimittäin vanhemmista toinen (ei aina välttämättä mies) tienaa huomattavasti enemmän, on todennäköistä, että pienemmät tulot omaava jää kotiin lapsen kanssa. Näin on ainakin meillä, enkä näe tilanteessa ongelmaa.

Itse pidän näitä pikkulapsivuosia tärkeinä hetkinä lapsen kasvussa ja kehityksessä, enkä halua missata niitä. Ei lapsen päiväkotiin laitto automaattisesti tarkoita, että vanhemmat jäävät paitsi lapsensa kehityksestä, mutta jokaisen perheen tulisi edes saada itse valita lapsensa hoitomuodosta. Ainakin täällä Kotkassa kuulee monilta tutuilta, kuinka hoitopaikkaa hakiessa joka päiväkodista sanotaan eioota ja lopulta paikan saa jostain valmiiksi täydestä ryhmästä. Toistan taas itseäni, mutta eikö siis olisi fiksumpaa tällaisessa tilanteessa tukea niitä perheitä, jotka päättävät hoitaa lapsen kotona?

Onneksi matkustaa voi vähän halvemmalla myös kotimaassa, kuva viime kesän Ähtärin reissulta

Kommentit

  • Henna

    Arvostan, että toit omasta arjesta esimerkkejä tähän postaukseen! Itse en ole äiti, mutta haaveilen kyllä, että tulevaisuudessa saisin olla lapsen/lapsien kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Koska tiedän jo nyt ettei noilla tuloilla pitkälle pötkitä, tulisin varmaan tekemään sivutoimisesti töitä yrittäjänä, kuten teen tälläkin hetkellä päivätyöni rinnalla.

    ”Olisi jotenkin outoa viedä oma lapsi vieraaseen päiväkotiin ja lähteä itse hoitamaan muiden omia.” – Tämä oli hyvin osuva kommentti!

     1
    • Jenni

      Ja varmasti moni lukee ja ajattelee, että meillä menee hyvin taloudellisesti kum joutuu niinkin tärkeistä jutuista, kuin hieronnat karsimaan. Mutta mun mielestä se että jää lapsen kanssa kotiin ei voi tarkoittaa, että pitää karsia kaikki omaan ns. Normaaliin arkeen kuulubat jutut pois. Ei tarvi olla varaa lentää joka kk Lontooseen lomalle, mutta kyllä joku perus elintaso pitäisi pystyä ylläpitämään 😀

      Ja tosiaan miä teen tosi paljo iltatöitä, joiden ansioista saadaan esim laskut maksettua. Pelkällä kelan tuella sekin tekis tiukkaa.

       0
  • Maria

    Juu, tuo kotihoidontuki on kyllä naurettava summa. Itse olen ollut kohta 8 vuotta kotona lasten kanssa, mitä nyt puoli vuotta kävin tekemässä puolipäiväistä. Itse olen valinnan tehnyt, että haluan olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, enkä kyllä kadu, vaikka tiedostan kyllä senkin, kuinka tämä vaikuttaa uraan, eläkkeisiin, tasa-arvoon ja ties mihin. Tiukkaa on, mutta onneksi en ole ikinä luksukseen tottunutkaan 😀 Toivottavasti jatkossakin säilyy perheiden valintaoikeus lastenhoidon suhteen ja eduskunta tekisi lapsiperheiden kannalta hyviä päätöksiä (Mikä kyllä nykyisen hallituksen kanssa taitaa olla melko absurdi ajatus).

     1
    • Jenni

      Jep, ei tässä onneksi ole töilläkään rikastumaan päästy, mutta olisihan se kiva että niinkin arvokasta työtä kuin lapsen hoitoa arvostettaisiin vähän isommin. Sama pätee niin kotivanhempiin kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Ja vaikka töitän on pitäny tehdä koko hoitovapaan ajan, en miä tätä silti tekis toisin 🙂

       0
  • Liisa

    Hyvä kirjoitus! Omista vuosistani kotiäitinä alkaa olla jo aikaa, mutta kertomasi asiat tuntuivat hyvin tutulta. Koin tärkeäksi, että hoidamme lapset mahdollisimman pitkään kotona. Kuopus olikin 3 -vuotias mennessään päivähoitoon, esikoinen 5 -vuotias (esikoinen oli välissä hieman alle 2 -vuotiaana puoli vuotta perhepäivähoidossa 10pv/kk). Senkin jälkeen lain sallimissa puitteissa olemme tehneet osa-aikaista työtä. Taloudellista suunnitelmallisuutta nämä vuodet vaativat, mutta jälkikäteen sanoisin, että olivat ne sen arvoisia.

    Nautinnollisia talvipäiviä sinulle ja Hemmolle!

     1
    • Jenni

      Sehän siinä on, että kun ei niitä ekoja vuosia saa takaisin jälkeenpäin, töitä toivottavasti riittää vielä muutaman vuodenkin jälkeen. Ja kun on itse pyörittänyt niitä minejä siellä varhaiskasvatuksen puolella, niin en miä ihan keposin perustein kyllä omaa samaan prässiin laita ennen kun on pakko 🙂

      Ja samoin sulle!

       1
  • Äityli

    Hyvä teksti ja ihan asiaa! Myös täällä ollaan lasten kanssa oltu kotona yhteensä 5 vuotta, eikä arjen tiukkuudesta huolimatta kaduta pätkääkään.

    Mutta ehdottomasti päätösvapaus perhevapaiden jakamisesta säilytettävä perheillä!

     1
    • Jenni

      Näinpä 🙂 tärkeitä hetkiä lasten elämässä, vaikka ei se päivähoito lasta pilaa, vaikka siihen ratkaisuun perhe päätyisikin. Meillä on Suomessa onneksi iso osa sydämellä ja ammattitaidolla työtään tekeviä ihmisiä.

       0
  • Nimetön Tepa

    Ei kotihoidontuesta tarvitse maksaa 25% veroja. Se voi olla vaikka 1%.

     0
    • Jenni

      ainakin mulle Kelasta ilmoitettiin kysyessä, että muutosverokortti ei onnistu ja lähtee se min. 25%. En sitten tiedä mitä ohjeita sinä olet sieltä saanut.

       0
      • Nimetön Tepa

        ”Jos palkkasi veroprosentti on alle 25 %, kotihoidontukea verotetaan vähintään 25 %:n mukaan, ellet hae muutosverokorttia.” Kela.fi

        En saanut mitään ohjeita vaan ilmoitin uuden veroprosenttini, joka oli 3.

         0
        • Jenni

          No hyvä jos onnistui sulle näin. Itsekin lähetin normi verokortin pienemmällä prosentilla mutta kyllä ne vaan sitkeesti 25% nappaa pois.

           0
          • Verotäti

            Muistithan hakea ja toimittaa muutosverokortin etuutta varten? Jos toimitit palkan verokortin, niin Kela ottaa minimissään sen 25%. Mutta jos haet verokortin etuutta varten, niin Kela käyttää justiinsa sitä prosenttia mikä kortissa lukee. 🙂 T: Verotäti

             0
          • Jenni

            Moi! Juu sitä vähän ihmettelin, sillä hain ihan kelan työntekijän antamien ohjeiden mukaan ja palautin heille. Mutta liekö sitten mennyt virkailijalla asiat sekaisin tai itsellä sattunut ajatuskatko, mene ja tiedä. Mutta tuleehan ne sitten veronpalautuksina takaisin jos niikseen on 🙂

             0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.