VALIKKO
30.3.2019 13:43

Kummit ja kummitukset, kuka on oikeutettu seurakunnan palveluihin?

Yleensä uskonto on aiheena sellainen, ettei siitä kannata alkaa kirjoittamaan sen jyrkempiä mielipiteitä julkisuuteen, sillä lähes aina tulee sanomista. Nyt kuitenkin olen jo vuosia ihmetellyt tapaa, jossa perinteiset kummit saavat ristiäisissä rinnalleen epävirallisia ”kummituksia”. Samoin seurakunnan perhekerhoissa on tullut juteltua vanhempien kanssa, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta käyvät silti seurakunnan järjestämissä tapahtumissa. Nyt siis ihmettelenkin, miksi ihmiset, jotka eivät kuulu kirkkoon, haluavat silti käyttää sen tarjoamia palveluita?

Ja en koe olevani itse mikään suuri uskovainen ja seuraava profeetta, mutta kyllä sieltä tuloista vuosittain sitä kirkollisveroa napataan ja sen kautta osallistun omalta osaltani myös näiden palveluiden tuottamiseen.

KUMMI VAI KUMMITUS?

Suomen evankelis-luterialaisen kirkon mukaan kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Tämän lisäksi kummin on ajateltu maanläheisemmin olevan lapsen aikuinen ystävä ja turvallinen läheinen. Itse olen kuulunut aina kirkkoon ja osallistunut seurakunnan järjestämään toimintaan aina perheleireistä isoshommiin asti. Siksi minulle olikin ihan itsestään selvää, että omat lapsemme kastetaan kirkkoon ja heille valitaan kummeiksi kirkkoon kuuluvat, turvalliset aikuiset.

Ja koska itse miellän kummiuden nimenomaan kirkkoonkuuluvien ”etuoikeudeksi”, on minusta outoa, että lapsille pyydetään myös epävirallisia kummeja. Jos itse olisin vahvasti sitä mieltä, ettei uskonto ja kirkko kuulu omiin arvoihini, en myöskään rupeaisi epäviralliseksi kummiksi lapselle.  Samalla tiedän muutamia vanhempia, jotka ovat eronneet kirkosta, mutta liittyvät takaisin vain, jotta lapselle voidaan pitää ristiäiset ja nimetä kummit. Miksi? Jos et kerran koe uskontoa tärkeäksi, miksi sitten haluat kastaa lapsen? Enkä nyt tarkoita tätä syyttävänä, ihan puhtaasti ihmettelen tätä tapaa toimia.

Olen törmännyt pariin pappiin, jotka eivät ole antaneet ristiäisissä epävirallisen kummin tulla alttarille siunaamaan lasta muiden kummien kanssa. Tästä on yleensä tullut närää, mutta itse kyllä ymmärrän myös papin toimintaa. Tuskin tarkoituksena on ollut näissä tilanteissa loukata asianosaisia, mutta valitettavasti siihen kummiuteen nyt vaaditaan tietyt jutut.

Tottakai myös meidän mielestä kummius on paljon muutakin, kuin vain kristillinen pesti. Parhaiten sitä kuvaisi lapsen rinnalla kulkeminen. Ihanteellisessa tilanteessa suhde kummiin muodostuu yhdeksi lapsen elämän tärkeimmistä ihmissuhteista. Ja harva varmaankaan juttelee kumminsa kanssa vain kristillisistä asioista.

Nimiäiset ovat asia erikseen ja hieno tapa juhlia lapsen syntymää. Tottakai lapselle voi valita ja nimetä sen yhteydessä ”kummitukset”, jos niin halutaan, mutta silloin ei puhutakkaan kummeista sen perinteisessä merkityksessä. ”Kummitus” kuuluu kyllä jo terminä itsellä siihen kiitosei- kategoriaan, mutta kukin tyylillään. Saahan muut puhua ”masukeista” ja ”nahkayksiöistäkin” raskauden yhteydessä, vaikka itse näitä kuullessa oksennan aina vähän suuhun.

 

SEURAKUNNAN PALVELUT

Me käydään viikottain seurakunnan järjestämissä kerhoissa ja tapahtumissa. Pienenä osallistuimme säännöllisesti seurakunnan järkkäämille leireille ja retkille. Ja ei kirkon tapahtumat olleet meille uskonnollisia juttuja ensisijaisesti, vaan suurin syy osallistumiseen oli kaverit ja mukava tapa viettää vapaa-aikaa.

Vaikka joistain seurakunnan järjestämistä jutuista peritäänkin pieni maksu, kattaa se yleensä vain murto-osan kuluista. Suurimmaksi osaksi palvelut mahdollistetaan kirkkoon kuuluvien maksamalla kirkollisverolla. Tästä syystä itse kokisin, että myös varoilla tuotettavat palvelut olisivat ensisijaisesti niistä maksavien käytössä. Etenkin, kun ei sillä kirkolla nyt niin nousukiitoa tuo talous tunnu tällä hetkellä olevan.

Nyt siis minua kiinnostaisikin se toinen näkökulma, eli miksi te, jotka ette kuulu kirkkoon, haluatte silti käyttää sen tuottamia palveluita? Esimerkkinä vaikka kerhot, leirit ja häät? Itsestä ainakin tuntuisi oudolta olla kuulumatta kirkkoon, mutta silti laittaisin lapseni seurakunnan leireille ja kävisin perhekerhoissa. Koska kaikissa näissä on myös se uskonnollinen puoli mukana, vaikka sitä hyvin vaihdellen nostetaan esille eri tilaisuuksissa.

Ja edelleen painotan, tarkoitus ei ole loukata tai haastaa riitaa kenenkään kanssa. Ihan puhtaasti olen utelias tietämään myös sen toisen näkökulman tähän asiaan.

 

 

Kommentit

  • Luksan Kalle

    Keitähän kaikia hän, Kristus aikoinaan kutsui mukaan. Olisikohan hän hyljännyt seurakuntaa lähestyvän, ei kirkkouskovaisen ”kummituksen”. Tuskin. Eiköhän ahdasmielisyys liene jokin näistä niin kutsutuista synneistä. Eikä liene harvinaista sekään, että kovin”tekopyhät”, joista Kristus varoitteli, ovat innokkaimpia ”tuomareita” mm. näissä uskonasioissa.

     0
    • Jenni

      Kyse olikin lähinnä niistä henkilöistä, jotka kyllä ilmaisevat selvästi olevansa ateisteja tai muuten eivät allekirjoita seurakunnan arvoja, mutta silti hyödyntävät kirkon tarjoamia palveluita. Eli miksi siis tällaisissa tilanteissa halutaan osallistua omaa ajatusmaailmaa vastaan toimivan tahon toimintaan?

      Jos esimerkiksi siis itse kokisin seurakunnan ja uskonnon itselle tosi vieraiksi, enkä siksi kuuluisi kirkkoon, niin oletettavasti en myöskään toisi lastanikaan esimerkiksi pyhäkouluun?

      Ei liene ahdasmielistä pohtia tällaista, ihan mielenkiinnosta otin asian esille.

       0
  • Sonja Suomela

    Olen ihmetellyt ihan samaa! Kuulun siis kirkkoon, mutta en todella ole mikään himouskovainen. Olen myös kahden lapsen kummi ja ylpeä siitä 🙂

    Tuttuni toimi juuri näin, että erosi kirkosta kirkkohäiden jälkeen ja liittyi sitten uudestaan, jotta sai lapselleen pidettyä ristiäiset, jonka jälkeen taas erosi kirkosta. Lapsi siis kuuluu nyt kirkkoon, mutta vanhemmat eivät. Myös tuo naimisiinmeno kirkossa, jos ei kuulu kirkkoon on hieman outoa. Tai että pakottaa kumppanin liittymään kirkkoon häiden ajaksi ja sitten eroaa taas 😀

     1
    • Jenni

      Toi on kyllä jännä ja tosi yleistä vissiin! Eli halutaan ne kirkkohäät, mutta kirkkoon ei haluta kuulua.

      Ja kun ei tässä nyt milleen jalustalle oo tartkotus itteä nostaa pyhimysten rinnalle, mutta kyllähän se vaan menee niin, että myös niistä mun maksamista roposista nauttii ne kirkkoon kuulumattomat, jotka käyttää samoja palveluita.

       0
  • Nimetön A

    Monissa paikoissa seurakunnan järjestämät perhekerhot tai vastaavat saattavat olla ainoa paikka, missä vaikka vauvan tai isomman lapsen kanssa kotona oleva pystyy helposti tapaamaan muita vanhempia sekä lapsia ja saada vertaistukea. Kunnan järjestämät avoimet kerhot kun eivät ole lakisääteisiä niin niitä ei kaikkialla järjestetä ja maksulliset muskarit tai vastaavat eivät ole kaikille mahdollisia. Seurakuntahan ei myöskään mitenkään rajaa osallistumista sen mukaan kuuluuko kirkkoon vai ei, joten olen siinä uskossa, että kaikki näihin ovat tervetulleita. Maksaahan se työssäkäyvien osuus myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä sen työttömän yh-vanhemman lapsen virikepaikan päivähoidossa..
    Itsekin ihmettelen kyllä tuota kirkkoon liittymistä tai siitä eroamista vain tiettyä tapahtumaa varten. Enkä toisaalta kirkkoon kuulumista niin, että silti sanotaan olevansa ateistejä. Kannatan tasa-arvoista avioliittolakia, mutta en myöskään ymmärrä esim. miksi kukaan haluaisi papin siunauksen avioliitolleen jos se on kyseisen uskonnon vastaista.

     1
    • Jenni

      Toi on kyllä totta, loppuihan meiltäkin juuri kaikki lähialueen kumnalliset avoimet sisäilmaongelmien takia.

       0
  • Nimetön Henkkamus

    Olen aika samoilla linjoilla kanssasi. Minusta on hyvä peruste käydä seurakunnan kerhoissa sun muissa, jos kunta ei vastaavia palveluita tarjoa, mutta silti se ei poista sitä, että samaa palvelua käyttää silloin osa ilmaiseksi ja osa maksaa siitä verojen muodossa.

    Ja kummius on minustakin nimenomaan etuoikeutettu ja kunniatehtävä, joka nyt sattuu olemaan vahvasti myös krisitillinen tehtävä. Siitä on turha suuttua, jossei kastettavalle lapselle pyydetä epävirallisia kummeja. Nimiäiset on sitten tosiaan oma juttunsa ja siellä on ihan eri juttu pyytää ne kummitukset lapselle aikuisiksi kavereiksi.

    Mutta hankala aihe, etenkin kun herkästi siitä asiallisestikin puhuttaessa joku aina pahoittaa mielensä. Ja tekeehän seurakunta paljon muutakin hyödyllistä työt, jossa ei kysellä kirkkoonkuulumisia.

     1
    • Jenni

      Näinpä. Ja varmasti tuosta munkin tekstistä saa moni sen kuvan, että olen ahdasmielinen fanaatikko, joka ei suvaitse ketään ”vääräuskoisia” lasten kirkkomuskariin 😀

      Ja tosiaan esimerkiksi seurakunnan tekemä Saapastyö on ihan ensiarvoisen tärkeää nuorten parissa tehtävää hommaa, eikä sellaisissa kuulukkaan eritellä kirkkoonkuuluvia tai – kuulumattomia.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.