VALIKKO
18.9.2017 17:20

Kuuluuko flunssainen lapsi päiväkotiin tai aikuinen töihin?

Jokin aika sitten törmäsin facebookissa linkkiin, jossa perheenäiti otti kantaa lasten sairastamiseen ja voiko flunssainen lapsi mennä päiväkotiin normaalisti. En valitettavasti löytänyt linkkiä kyseiseen tekstiin (jos sulla se on muistissa, niin linkkaa ihmeessä kommentteihin!) , mutta tiivistettynä äiti kirjoitti siitä, ettei vanhempien ole mahdollista olla aina kotona, kun lapsella vähän nenä vuotaa. Itse useita vuosia eri päiväkodeissa työskennelleenä olen keskustellut aiheesta niin vanhempien, työkavereiden että terveydenalan ammattilaisten kanssa. Nykyisin olen lisäksi joutunut pohtimaan asiaa myös äidin näkökulmasta, vaikkei lapsemme vielä päiväkodissa olekkaan.

Aikuisen ja muksun helpotusta, kun olo on flunssainen

KUINKA SAIRAAN LAPSEN SAA VIEDÄ HOITOON?

Siinäpä se kysymys, jota monet vanhemmat pähkäilevät näin räkätautiaikaan aamuisin kotona. Eri viruksia on liikkeellä taas enemmän kuin laki sallii ja lapset tunnetusti nappaavat ne herkästi matkaan hoidosta ja koulusta. Olettaisin kaikkien tajuavan, että selkeästi kuumeinen, oksenteleva tai muuten yleiskunnoltaan huono lapsi ei kuulu päiväkotiin. Mutta mitäs sitten, jos lapsen nenä vuotaa solkenaan mutta kuumetta ei ole? Tai silmät rähmivät, mutta varmuutta silmätulehduksesta ei ole?

Ohjeistukset kuntien välillä vaihtelevat paljonkin: osassa suositellaan kahta oireetonta päivää ennen hoitoon paluuta, toisaalla riittää yksi päivä ja muutamille riittää, että oireet lakkaavat. Meillä eniten vääntöä on aiheuttaneet vatsataudit, kuten noro- ja rotavirus. Tällöin on toivottu niin lapsilta kuin aikuisilta kahta oireetonta kotipäivää. Samoin on toivottu, että lapsi jonka perheessä on kyseisiä tauteja, pidettäisiin myös kotona. Kuumeisia on otettu hoitoon välillä jo yhden kuumeettoman päivän jälkeen, mikäli lapsen vointi on ollut hyvä.

Yleisohjeena olen itse käyttänyt, että lapsen pitäisi hoitoon tullessa olla sen vointinen, että hän jaksaa osallistua kaikkeen normaaliin päivään kuuluvaan ohjelmaan. Tarkoittaen siis aamupiirejä, ohjattua toimintaa ja ulkoiluja. Mikäli nämä onnistuvat, ei pieni nuhaisuus minusta ole este hoitoon tulolle. Usein on keskusteltu vanhempien kanssa, menisivätkö he itse töihin, jos olo on kuin tiejyrän alle jääneellä. Saati jaksaisivatko he ulkoilla useamman tunnin ja olla sosiaalisia miltein 8 tuntia putkeen?

MIKSI PITÄISI JÄÄDÄ HERKEMMIN KOTIHOITOON?

Tuttuna perusteluna on tautien leviäminen epidemioiksi. Haluaisitko itse, että muut tuovat röhäiset lapsensa hoitoon ja tartuttavat sitten samat flunssat myös teille? Et varmaankaan. Myös lapsen tauti itsessään voi pitkittyä tai kehittää jälkivaivoja, mikäli hän ei saa jäädä jo taudin alkuvaiheessa lepäilemään kotiin. Ja yleisesti lapsen kannalta pitkä päivä hoidossa ei ole mukavaa puolikuntoisena.

Nyt siellä jo jupistaan, että miksi minä pitäisin sairaan lapsen kotona, kun aina se Korhosen perhe tuo kaksosensa suppo takapuolessa hoitoon. Mutta tässä meillä juuri on se ongelma: niin kauan kun kaikki ajattelevat muidenkin toimivan näin, ei kierre ikinä lopu. Lisäksi palaisin edelliseen lauseeseen muiden lasten tartuttamisesta: sairaana hoitoon tulevat lapset tartuttavat myös hoitohenkilöstöä, jolloin päiväkodissa pyörii uusia aikuisia, vaihtuvia sijaisia tai pahimmillaan sijaista ei saada ollenkaan ja lapsia hoidetaan vajaalla miehityksellä.

Ideaalimaailmassa kaikki lapset saisivat viettää sairaslomaa rauhassa kotona, mutta käytännössä tähän tuskin ikinä päästään. Aikuisilla on entistä enemmän kilpailua töissä, eikä ylimääräisiä vapaita katsota hyvällä, vaikka jokaisella vanhemmalla onkin oikeus jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin. Ymmärrän myös sen, ettei jokaisen pikkuflunssan takia pysty jäämään pois töistä. Monilapsisissa perheissä oltaisiin talviaikaan varmaan enemmän pois työmaalta kuin töissä, kun samat flunssat, vatsataudit ja rokot kiertävät vuorollaan kaikki perheenjäsenet. Kaikilla ei myöskään ole mummoja, mammoja, pappoja ja tätejä, jotka voisi tarvittaessa hälyttää lapsenhoitoavuksi.

SAAKO SAIRAANA MENNÄ TÖIHIN?

Yleensä näissä keskusteluissa pitäydytään lasten päivähoidossa ja siinä, kenen kuuluu jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Itse esittäisin myös sen kysymyksen, että saako työntekijä tulla sairaana töihin? Monet tulevat töihin, vaikka flunssa on pahimmillaan päällä. Buranaa huuleen ja hommiin. Joissain toimistohommissa pieni nuha tuskin häiritsee, mutta myös elintarvike- ja hoitoalalla näkee näitä pärskiviä ja tukkoisia henkilöitä. Koetaan, että töihin on ”pakko tulla ja työkaverit ovat pulassa, jos töihin ei ilmesty. Itsekin harrastin tätä vielä muutama vuosi sitten, kotiin jäin vain pakon edessä ja silloinkin huonolla omallatunnolla.

Nykyisin olen jo viisaampi. Ajattelen asiaa edelleen muiden työntekijöiden ja asiakkaiden kannalta, mutta enemmänkin niin, että onko reilua mennä työmaalle tartuttamaan muita. Toki aikuinen osaa paremmin huolehtia käsihygieniasta ja suojata muita tartunnalta, mutta virukset valitettavasti myös leviävät todella herkästi. En itse ainakaan haluaisi, että omaa lastani olisi päiväkodissa vastassa aivan tukkoinen, selkeästi flunssainen hoitaja. Haluaisitko sinä?

Meillä oli edellisessä työpaikassani muuten hyvä työterveys, mutta eräs hoitaja siellä oli omalaatuinen periaatteissaan. Häneltä ei ns. turhia sairaslomia herunut, mutta ei myöskään niitä perusteltuja vapaita. Itse olen käynyt kyseisellä hoitajalla esimerkiksi poikki menneen varpaan takia, jolloin en pystynyt varaamaan ollenkaan painoa kyseiselle jalalle. Hoitajan mielestä minun olisi vain pitänyt käydä ostamassa Ecco kengät ja palata töihin. Toisella kertaa olin aivan järjettömän huonovointinen, räkäinen ja yksin keuhkoja pihalle. Minulla ei kuitenkaan ollut kuumetta, joten hoitajan mielestä olin työkuntoinen. Onneksi kyseisestä työterveydestä löytyi myös niitä fiksumpia hoitajia ja lääkäreitä, jotka tajusivat, ettei kuume ole aina aikuisella se työkyvyn mittari.

MAALAISJÄRKEÄ JA AVOIMUUTTA

Joissain päiväkodeissa soitetaan herkemmin lapsen voinnista, joissain annetaan selkeästi vetämättömän lapsen olla vielä loppupäivä hoidossa. Itse soitan mieluummin ja tiedustelen vanhemman mielipidettä loppupäivään, jos yhtään epäilen lapsen vointia ja jaksamista. Tällöin vanhempi saattaa itse todeta lapsen olleen jo aamulla vähän huonovointinen ja pystyvänsä tulemaan aikaisemmin hakemaan. Joskus päädytään tarkkailemaan tilannetta ja ottamaan yhteyttä, mikäli tilanne muuttuu.

Sanoin aikaisemmin, ettei pieni nuha mielestäni ole este hoitoon tulolle. Pieni nuha ei kuitenkaan tarkoita kahdesta sieraimesta roikkuvia vihreitä jojoja, jotka hangataan jokaiseen käteen sattuvaan leluun ja aikuiseen. Tällöin lapsen paikka ei ole hoidossa. Jokaisen vanhemman tulisi maalaisjärjellä miettiä lapsensa vointia ja sitä, tartuttaako tämä vielä mahdollisesti muita lapsia. Toivoisin myös avoimuutta vanhemmilta: älä tuo mukamas tervettä lasta hoitoon suppo takapuolessa ja ylläty, kun lounasaikaan mennessä tulee soitto kuumeisesta lapsesta. Itsehän olen nimittäin napsinut suponjämiä aamuvaipasta lapsilta, jotka ovat muka olleet ihan terveitä vielä hoitoon tullessaan.

Samoin koitetaan ajatella sitä omaakin työyhteisöä ja jäädään kotiin, kun olo sen vaatii. Tuskin mikään työpaikka menee nurin sairaslomasi aikana, etkä ainakaan siirrä tautiasi muille. Pienyrittäjillä tilanne on hankalampi, sairasloma kun usein tarkoittaa liikkeen tai liiketoiminnan sulkemista sairauden ajaksi.

Apuja lapsen (ja miksei aikuisenkin) voinnin ja työkunnon arviointiin löydät esimerkiksi Duodecimin sivustolta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skl00024

Samoin vinkkejä ja ohjeita löytyy Sairaana.com sivustolta: http://www.sairaana.com/

 

EDIT: Tässä linkki alussa mainitsemaani blogitekstiin: https://blogit.kaksplus.fi/tehtavanimikkeena-laura/2017/09/05/ne-rakaiset-lapset-pakko-vieda-sinne-paivakotiin-tartuttamaan-muita/

Kommentit

  • Syöpälapsen äiti

    Tähän voisi lisätä että joissain perheissä saattaa olla pitkäaikaissairas lapsi, jonne ei todellakaan kaivata ylimääräisiä viruksia. Meidän eskarissa äkkiä loppui puolikuntoisena hoitoon tuominen kun jysäutin tiedon, että meillä on syöpälapsi kotona virustaudit ovat hänelle hengenvaarallisia, jopa tavallinen kuumeflunssa vie meidät sairaalaan. Kukaan ei, ei edes hoitohenkilökunta ollut ajatellut asiaa näin kaukaa. Joskus vaan täytyy heittää sangollinen kylmää vettä niskaan. ”Haluatko, että sinun takia pöpöt tarttuu meidän lapseen joka joutuu sitten sairaalaan letkuihin, kun muutenkin on rankkaa”.

     1
    • Jenni

      Tosi hyvä pointti! Ei varmasti moni ajattele tällaista mahdollisuutta.

       0
  • Tärkeä asia

    Meillä myös pitkäaikaissairas, jolla oli infektioriskin vuoksi suositus kotihoidosta. Sitten keksittiin pakollinen eskari. Täällä eskari on päiväkodissa. Eli nykyään on päiväkodeissa paljonkin pitkäaikaissairaita, joille ei ole määrätty tiukkaa eristystä. Systeemi on se, että toivotaan kaikkien vanhempien edes ilmoittavan, jos heidän perheessään on tarttuvaa tautia esim. noroa. Silloin epidemiavaarassa meiltä jää lapsi kotiin. Mutta tässä vähän pohditaan lasten oikeuksia: jokaisella lapsella on oikeus osallistua ja oikeus elää mahdollisimman terveenä. Pitkäaikaissairaalle sairastuminen voi tietä viikkoja sairaalassa, vaikka onhan se isolle perheellekin haastavaa, jos perheeseen iskee nororumba – pitääkö kaikkien jäädä kotiin, kunnes jokaiselta on tauti ohi. Kumman oikeus osallistua on silloin vahvempi?

    Syyllistäminen ei ole toki oikea tapa, pöpö voi tulla kaupastakin, mutta varmimmin se tulee toiselta lapselta. Se, että pöpö tulee kaupasta ei tarkoita, että voisi unohtaa käsienpesun päiväkodissa tai opettaa aivastamaan paperiin tai olkavarteen.

    Ylipäätään yhteiskunta on niin karu, että ihmiset ei jää kotiin. Miksi sitä pidetään jotenkin sankaruutena, että jaksaa mennä kipeenä töihin? Onko raha oikeasti niin tärkeää? Itse en haluaisi ainakaan palvelua vaikka kipeältä kahvilan tädiltä…

     0
  • Tärkeä asia

    Vielä lisäisin sen, että pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmat joutuvat myös punnitsemaan kuuluuku heidän lapsensa terveystiedot koko kylälle? Onko se oikein lasta kohtaan, että hänen asiansa kerrotaan kaikille, jotta muut osaavat varoa tuomasta pöpöjä vai olisiko reilumpaa, että oletus on, että joukossa voi olla joku herkempi? Pitkäaikaissairata on myös asiakkaina työpaikoilla ja työntekijöinä, ei kukaan kulje otsassaan lappu jossa lukee diagnoosit, jotta kaikki älyäis olla tartuttamatta.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.