VALIKKO
15.5.2018 13:05

Lapsen uhmaikä- vanhempi, valitse taistelusi!

Uhmaikä, tahtoikä, ”minä”-ikä, itsenäistymisvaihe, mitä näitä nyt on. Toisilla lapsilla uhmaa ei juuri huomaa, toisilla sitä ei voi olla huomaamatta vaikka olisi sokea. Lapsen uhmaikä on normaali kehitysvaihe, joka alkaa yleensä siinä vähän ennen tai jälkeen 2-vuotispäivän. Voimakkaan temperamentin omaavan taaperon reaktiot arkisiin vastoinkäymisiin saattavat räjähtää käsiin, kun taas tasaisemman luonteen omaavan lapsen uhmaa ei ulkopuolinen edes välttämättä huomaa. Oli tilanne mikä tahansa ääripäiden välillä, voi uhmaikä koetella vanhempien hermoja todenteolla.

Uhmaikä on elämistä koko tunnekirjolla

TURVALLINEN AIKUINEN ASETTAA RAJAT

Uhmaikä siis koettelee vanhempien hermoja, mutta ei se ole helppoa lapsellekaan. Ollappa nyt samaan aikaan iso, mutta silti niin pieni. Lapsi on oppinut ilmoittamaan mielipiteensä, joka usein on ponnekas ”EI” lähes joka asiaan, mutta lopulta päätökset tekee aina vanhempi. Lapsen voi esimerkiksi antaa valita kahdesta eri paidasta mieleisen, mutta aikuinen päättää, milloin nukutaan ja syödään. Jotkut pienten lasten vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta myöhässä sovituista tapaamisista tai aamuisin päiväkodilta. Vauvan kanssa myöhästyminen on eri asia, mutta jos taaperon kanssa ollaan myöhässä vain, koska lapsi ei suostunut aamulla pukemaan kenkiä jalkaan, on aika ottaa muksu kantoon ja viedä vaikka ilman niitä kenkiä päiväkotiin.

Huono omatunto ja epäilys omasta vanhemmuudesta ja kasvatusvalinnoista nostaa päätään, kun lapsi käyttäytyy päiväkodissa ja mummolassa kuin unelma, mutta äidin tullessa näköpiiriin muuttuu itse pussipiruksi. Moni alkaa selittelemään nolona päiväkodin eteisessä lapsen käytöstä, mutta aivan turhaan. Uhmaiässä lapsi tekee irtautumisprosessia vanhemmistaan, joten on vain loogista, että läheisimmät aikuiset saavat kestää kovimmat raivarit. Tämä kertoo vain, että lapsi luottaa ja uskoo vanhemman pysyvän lähellä, vaikka kuinka kiukuttaisi.

VALITSE TAISTELUSI

Vaikka jämäkkyys on tärkeää, ei aina tarvitse yltää ”vuoden vanhempi”- titteliin. Kunhan arki ja rutiinit ovat isoilta puitteilta kunnossa, voi välillä valita myös sen itselle vähän helpomman vaihtoehdon. Kotona olen esimerkiksi tosi tarkka Hemmon rutiineista, ruoka syödään istualtaan pöydän ääressä, hampaat pestään illalla  ja unille mennään omaan sänkyyn. Nykyisin näistä taistellaan yhä useammin, mutta toistaiseksi tilanne päättyy yleensä 1-0 aikuisen hyväksi. Mutta jos olen tarkka syömispaikasta, saatan joustaa tarjolla olevasta ruuasta. Unelmatilanteessa lapsi saa samaa ruokaa muun perheen kanssa, jos ei kelpaa niin uusi yritys seuraavalla ruokailulla. Kuitenkin kun kyseessä on pieniruokainen, siro tyttönen, olen taipunut korvaamaan osan varmoista inhokkiruuista jollain mieleisemmällä perusruualla.

Sama pätee vaatteiden valintaan. Vauvalle on helppo pukea mitä itse haluaa, mutta isompi lapsi osaakin jo ilmoittaa vain tietyn traktoripaidan kelpaavan päälle. Mutta jos ja kun se traktoripaita on likaisena pesukoneessa, ei ole vaihtoehtona lähteä ulos ilman paitaa. Lapselle voi sen sijaan antaa mahdollisuuden valita vaikkapa kahdesta eri korvaavasta paidasta, mutta lopulta jompa kumpa näistä laitetaan päälle, halusi muksu sitä tai ei.

Uhmaikä voi viedä vanhemman kärsivällisyyden ratkeamispisteeseen, mutta onneksi suklaa auttaa aina.

MITÄ TEHDÄ UHMAN EDESSÄ?

Lapsen raivokohtaukset voivat aikuisen mielestä vaikuttaa tarpeettomilta ja jopa huvittavilta, mutta pienelle tyypille sen hetken tunteet ovat totisinta totta. Tunteita ei siis kannata tai saa alkaa vähättelemään, vaan mieluiten sanoittamaan parhaansa mukaan ääneen. Kaupan lattialla tsernobyl tanssia vääntävän lapsen voi nostaa ostoskärryihin ja kertoa tälle ymmärtävänsä, että häntä kiukuttaa, mutta äidin/isän on silti hoidettava ostokset loppuun. Lapsi ei vielä hallitse tunteitaan tai tunnista niitä toisistaan, jolloin aikuisen tehtävä on auttaa tätä rauhoittumaan ja nimeämään kokemaansa.

Lapsi työstää itsenäistymistä ja vanhemmista irtautumista, joten hylkäämisellä uhkailu ei luonnollisesti ole kaikista paras ratkaisu. Mutta vaikka tämän teoriassa tietäisi, on neuvoa aina vaikea muistaa hikipisaroiden ja väsymyksen keskellä. Kun lapsi ei suostu lähtemään puistosta kotiin, lipsahtaa suusta helposti sanat ”jos et tule, lähtee äiti ilman sinua”. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen, joten kunhan uhkailu ei ole ensisijainen keino, on asiat todennäköisesti ihan hyvällä mallilla.

Ja vielä vinkki, jota pyrin itse noudattamaan oman ja työmuksujen kanssa: älä anna katteettomia uhkauksia tai ohjeita. Jos lapsi leikkii xylitol pastillillaan ja varoitat sen päätyvän sitä menoa roskikseen, on pastilli myös heitettävä roskiin jossei se löydä tietään suuhun. Lapsi oppii nopeasti, ettei aikuinen oikeasti toteuta sanomisiaan, joten häntä ei ole tällöin myöskään pakko totella. Mieti siis, mistä olet valmis lapsen kanssa vääntämään. En itsekään yllä tähän aina, mutta melkein. Esimerkiksi lauantaina huomasin sanovani rattaisiin valjastetulle Hemmolle, että valjaat on ja pysyy kiinni, mutta seuraavassa hetkessä muksu juoksi jo pitkin portaita omissa leikeissään. Se siitä pitkäjänteisyydestä sitten silläkin kertaa. Ja näitä on paljon enemmänkin, suurin osa onneksi pieniä juttuja.

TILAA, HALAUS JA YRITETÄÄN UUDESTAAN

Uhmaikä ei riko lasta, vaikka siltä joskus saattaa muksun tunnereaktioista seuratessa tuntuakin. Vanhemman hermot eivät myöskään mene rikki, vaikka voivatkin venyä tuhottoman pitkiksi. Osa lapsista suostuu syliin rauhoittumaan, mutta osa on kuten meillä ja isoimmat raivot on vain saatava päästää ulos omassa rauhassa. En jätä Hemmoa yksin tunteidensa kanssa, olen lähellä mutten koske häneen. Saatan kertoa hänelle, että nyt on iso harmi, mutta tule syliin kun se vähän helpottaa. Yleensä lopulta mini kapuaa syliin ja yhdessä keräillään itsemme uudelleen kasaan. Samalla jutellaan, että välillä voi harmittaa tosi paljon, mutta se ei ole vaarallista. Oli sitten kyse ruokailusta tai pukemisesta, jatketaan rauhoittumisen jälkeen siitä mihin jäätiin.

”Varaudu olemaan usein tyhmä, vihattu, kakkapää ja yleisesti epäkivoin olento, jota maa päällään kantaa.”

Uhmaikä on rankkaa kaikille osallisille. Vaikka kuinka tietäisi lapsen tuittuilevan erityisesti sille läheisimmälle ihmiselle, ei siinä peltoreita etsiessä tule ensimmäisenä mieleen olla onnellinen lapsen äänekkäistä kiintymyksenosoituksista. Mutta kaikkien onneksi uhma, kuten muutkin kehitysvaiheet, ovat ohimeneviä. Ei vanhemmuus ole pelkkää iloa ja auringonpaistetta, mutta eihän elämä muutenkaan ole. Mukaan mahtuu koko tunnekirjo, mutta voit itse valita, käytkö illalla nukkumaan pitkin seiniä heitetty sosekeitto vai ekaa kertaa liukumäkeen uskaltanut lapsi mielessäsi.

Meillä uhma näkyy nykyisin myös öisin, kun Hemmo herää syystä tai toisesta kesken unien, eikä herättyään ole suoranaisesti halukas jatkamaan unia itsekseen. Tästä seuraa lähes poikkeuksetta huutokonsertti, joka kestää vaihtelevasti puolesta tunnista muutamaan tuntiin. Välillä potkitaan sänkyä, yritetään tunkea pinnojen välistä karkuun, pyöritellään paljon päätä ja huudetaan pontevasti EI! Päivisin ja iltaisin unille käyminen onnistuu vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta esimerkiksi eilen illalla neiti päätti vetäistä lämmittelykierroksen yötä varten raivoamalla sängyssä miltein tunnin putkeen. Syynä ihan vaan väärä nukuttaja hänen mielestään. Siitä olikin sitten kätevä jatkaa parin tunnin huutoputkella puolenyön jälkeen.

(Kuva Pixabay)

Varaudu olemaan usein tyhmä, vihattu, kakkapää ja yleisesti epäkivoin olento, jota maa päällään kantaa. Opit tuntemaan EI-sanan monet vivahteet, samoin kuin kaikki huutoitkun sävyt kitinästä leimuavaan raivoon. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin: jos tuntuu, että uhma vie sinusta voiton ja mehut, pyydä apua. Aina ei tarvi jaksaa taistella yksin päivästä toiseen, ota omaa aikaa ja lähde vaikka pihalle istumaan hetkeksi kahvikupin kanssa. Vanhemmuudesta kun ei jaeta Oscareita, eikä omasta jaksamisesta huolehtiminen ole todellakaan lapselta pois! 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.