VALIKKO
19.8.2019 17:55

Lapset samaan huoneeseen, uhka vai mahdollisuus?

Ajattelin aina, ettei sisaruksia voi laittaa samaan huoneeseen, ennen kuin nuorempi on ainakin 1,5v. En edes tiedä, mistä tämä käsitys on mulle tullut, mutta sen mukaan olin suunnitellut myös omien lasten nukkumiskuvioita. Elo vauvan kanssa pienessä makkarissa alkoi kuitenkin olemaan haastavaa, sillä heräilimme vuorotellen toistemme liikkeisiin ja älähdyksiin. Kyselin tuttavien ratkaisuja asiaan ja monet tosiaan olivat siirtäneet lapset samaan huoneeseen vasta nuoremman ollessa lähempänä kahta vuotta. Onneksi joukkoon mahtui perhe, jossa sisarukset olivat siirtyneet yhteiseen kammariin jo vauvan ollessa puolivuotias. Tästä rohkaistuneena totesin, että Epelin ja Hemmon on aika testata kämppismeininkejä jo nyt.

LAPSET SAMAAN HUONEESEEN, UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Epeli oli siis juuri täyttänyt 10 kuukautta, kun siirsimme lapset samaan huoneeseen. Vauva heräili edelleen muutaman kerran yössä, mutta toivoin osan havahtumisista jäävän pois, kun emme nukkuisi enää sängyt kiinni toisissamme. Myös esikoisen uni on parantunut viimeisen vuoden aikana sen verran, ettei hän enää heräile veljen öisiin itkuihin niin herkästi.

Lasten makkari on iso, joten sängyt oli helppo sijoittaa eri puolille huonetta. Hemmo nukkuu vanhalla paikallaan huoneen perällä, kun taas vauvan pinnasänky laitettiin lähelle ovea. Tällöin pienempää rauhoiteltaessa ei tarvitsisi hyppiä pitkin huonetta eestaas.

Olin varautunut liskojen yöhön, mutta ilokseni olin väärässä. Unille käyminen oli ensimmäisenä iltana jännittävää ja uutta molemmille, mutta itse yö meni parilla nopealla itkulla läpi, eikä esikoinen herännyt kumpaankaan.

Esikoisen kummin tekemä lintu on paraatipaikalla

UUDET ILTARUTIINIT

Aiemmin illat kuluivat samalla kaavalla: lapset nukutettiin vuoroilloin yhteisten kylpy, iltapala ja hammaspesukuvioiden jälkeen. Vauvan nukutus meni yksinkertaisella ”lapsi sänkyyn ja peitto päälle”- meiningillä. Yleensä jäimme vielä omalle sängylle pötköttelemään siksi aikaa, että minijätkä rauhoittui kunnolla.

Kolmeveen kanssa meillä oli eri tyylit molemmilla:  isä luki kirjoja ja minä puolestani lauloin muutaman iltalaulun. Tämän jälkeen juteltiin vielä pikaisesti päivän jutut, mikä oli ollut kivointa ja toivoteltiin hyvät yöt.  Hemmo on onneksi osannut jo melkein kaksi vuotta nukahtaa itse.

Helppoa samaan huoneeseen siirtymisestä teki se, että unirytmi muksuilla on pienemmän päiväunia lukuunottamatta lähes sama. Iltarutiinit ovat edelleen sinne hammaspesuun asti samat kuin ennenkin, mutta siitä siirrytään nyt kaikki samaan huoneeseen. Toistaiseksi olemme alkuun molemmat vielä mukana iltahommissa, mutta piakkoin alamme varmaan vuorottelemaan myös tässä.

Toinen meistä jää Epelin pinnasängyn viereen istuskelemaan ja toinen menee Hemmon kanssa tämän sänkyyn lukemaan iltasatua. Ennen on katseltu kuvakirjoja, mutta nyt käyttöön pääsi Kultainen satukirja, josta luetaan aina yksi satu per ilta. Epeli härvää vielä tässä vaiheessa omiaan pitkin pinnasänkyä, mutta alkaa vähitellen rauhoittumaan hänkin. Sadun jälkeen jutellaan taas pikaisesti päivästä ja toivotellaan hyvät yöt. Tässä vaiheessa sadun lukenut pääsee alakertaan muihin hommiin ja toinen jää hetkeksi odottelemaan lasten makkariin.

Karkeasti sanottuna hammaspesulle mennään viimeistään 19:20 ja unessa molemmat muksut ovat ennen kello 20. Epelin alkuhärväämistä lukuunottamatta illat ja yöt ovat rauhoittuneet huomattavasti, sillä pääsääntöisesti yöt menevät yhdellä heräämisellä läpi. Aamuisin lapset heräävät normaalistikin samoihin aikoihin, eli tämäkään ei ole muuttunut siirron myötä.

 

YHTEISEN HUONEEN EDUT

Meillä yhteinen makuuhuone on tuonut vain positiivisia juttuja arkeen:

  • kaikkien yöunet ovat parantuneet
  • pienempi ei herää miehen lähtiessä aikaisin töihin
  • toisella (pian) ”nukutusvapaata” aina jokatoinen ilta
  • omassa makkarissa voi tehdä muutakin kuin hiipiä ninjana hengittämättä peiton alle
  • sisarusten suhde kehittyy (toivottavasti) läheisemmäksi
  • esikoinen tykkää, kun omassa huoneessa ei tarvitse nukkua enää yksin

Onneksi siirto tuli tehtyä jo nyt. Olin tosiaan ihan ajatellut, että ainakin 6kk pitää vielä odotella, mutta katin kontit. Voi itse asiassa olla, että muutos olisi ollut huomattavasti haastavampi myöhemmin. Nyt kun vielä oppisi itse nukahtamaan iltaisin niin avot!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.