VALIKKO
11.1.2018 19:40

Lapsiperhesimulaattori- nykyajan tehokas keino taistelussa ei-toivottuja raskauksia vastaan

Unettomina öinä Herra Valopää pitää seuraa

Meillä ei nukuta. Ja ”meillä” en tarkoita vain taaperoa, jonka myötä kaikesta puhutaan me-muodossa. Ei, MEILLÄ ei nuku kukaan. Alkujaan Hemmo nukkui syksyn tosi hyvin, itse asiassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta neiti veteli 20:00- 7:00 yöunia. Joskus joulukuussa nukkuminen muuttui taas huonommaksi, mutta edelleen pääpaino oli hyvissä öissä.

Nyt viimeiset pari viikkoa yöreivit ovat päässeet täyteen vauhtiin ja ovet yökerhoon aukeaa jo 21:20. Siitä seuraavat 6 tuntia kuluu yleensä kanniskellen, hyssytellen ja hiiviskellen pitkin lastenhuonetta. Ravaan oman ja lapsen huoneen välillä ja joka kerta palatessani sänkyyn pujahdan neurokirurgin varovaisuudella untuvapeiton väliin välttäen kaikkia turhia kahinoita. Yleensä kitinä alkaa ennen kuin pää ehtii tyynyyn asti ja kierros alkaa alusta. Milloin syynä on opitut taidot, milloin puhkeavat hampaat. Joskus on syöty jotain sopimatonta, toisinaan taas huudetaan ikävää. Ainiin ja sanoinko jo, että kaikkeen tähän kelpaan vain minä muksun mielestä?

Olenkin nyt ehtinyt öisin katselemaan Katsomon uutta ”Lapseni on teiniäiti”- sarjaa, jossa monella syynä raskautumiseen oli tiedon- ja ehkäisyn puute. Jotenkin tuntuu todella oudolta, että niinkin tärkeästä asiasta ei lapsia ja nuoria valisteta ajoissa. Sarjassa nuorin äiti taisi olla 14-vuotias.

ANNOS REALISMIA PUMPULIUNELMIEN KESKELLE

Valitin instagramissa Pikku-blogin Myrskylle, kuinka oma huumorintaju alkaa valvomisen kanssa olemaan melko vähissä. Juttuhan lähti siis siitä, että haikailin hiljaisen hotelliyön perään, jotta saisi yhden yön nukkua ihan rauhassa ja ladata akkuja (Kotkan Sokoshotel vinkvink!). Olen jo aikaisemmin heittänyt vitsinä, että pitäisi alkaa rahastamaan tällä meidän lapsiperhesimulaattorilla. Alkaisi vaan myymään testijaksoja perhe-elämään, jossa voisi valita, ottaako koko helahoidon (taaperon ja kaksi koiraa) vai pelkästään osan koplasta. Myös keston osalta voisi valita: koko vuorokausi, päivä vai muutama tunti. Siinä voisi sitten nuoripari tulla kokeilemaan, miltä se arjenpyöritys ihan oikeasti tuntuu.

Samalla idealla puhuttiin Myrskyn kanssa, että hän voisi alkaa verestämään pikkulapsiarjen iloja kiertämällä eri perheissä ja dokumentoimalla nämä esimerkiksi goprolla. Pätkistä voitaisiin sitten koota mukava valistusvideo, jossa tuodaan ilmi sitä pikkulapsiarjen realismia. Sitä, ettei pikkulapsiarki ole pelkästään vaaleanpunaista ja ruusuntuoksuista höttöä. Arki on isolta osin tahraisia  vaatteita, huutoitkua, hermojen menetystä, valvottuja öitä ja kakkavaippoja. Jotenkin videokooste näistä kaikista toimisi mielestäni tehokkaammin ehkäisemään ei-toivottuja raskauksia, kuin terveystiedon tunnilla päntätyt ohjeet.

LAPSIARKI OTTAA PALJON, MUTTA ANTAA ENEMMÄN

Eivät kaikki lapset ole haastavia, mutta uskoisin kaikilla lapsilla olevan vaiheita, jolloin arkiset jutut eivät kulje kuin junanvessa. Hyviin öihin tottuneelle jo muutaman yön valvominen voi olla haaste. Mutta entäs, kun valvottuja öitä on enemmän takana, kuin nukuttuja? En halua maalata piruja seinille, mutta ensimmäiset kaksi vuotta lapsen kanssa ovat mielestäni täysin arvaamattomia. Lapsi voi nukkua kuin tukki, syödä kaiken hyvällä ruokahalulla ja olla tyytyväinen kenen tahansa naapurintädin sylissä. Mutta voit myös saada lapsen, joka itkee yöt läpeensä, syöminen on vaikeaa ja hoitajaksi kelpaa ainoastaan äiti.

En väitä meille siunaantuneen kaikista suuritarpeisinta lasta, mutta kyllä Hemmo sieltä haastavammasta päästä kirjoa ehdottomasti on. Arki rullaa näinkin hyvin ihan siitä syystä, että meillä on selvät ja toistuvat rutiinit arjessa. Tällä hetkellä nukkuminen on ollut suurin rasite, sillä pienetkin vaivat ja muutokset heijastuvat välittömästi öihin. Meillä ei ole valehtelematta nukuttu yli kuukauteen hyvin, ei edes kohtalaisen hyvin. Mukaan mahtuu onneksi kourallinen välttäviä yöunia, joiden jälkeen jaksaa taas seuraavan viikon tainnutusmaratonit.

Mutta vaikka taaperon kanssa elämä olisi välillä (tai lähes aina) haasteellista, on se ehdottomasti myös sen arvoista. Armottomasti huutava taapero rauhoittuu hetkessä päästessään tuttuun syliin ja hyvien päiväunien jälkeen sängystä saa hakea itse päivänsäteen. Vaikka hetkellisesti on rankkaa, ei tämäkään vaihe kestä loputtomiin. Etsin mieluusti netin syövereistä uusia välipalareseptejä, joilla ehkä saisin tuon rimpulan syömään jotain. Istun yöllä tuntitolkulla kiikkutuolissa torkkuva lapsi olkaani vasten, jotta nuhanenä saa edes hetken nukkua rauhassa. Iloitsen yhdessä pienen kanssa, kun hän oppii löytämään napansa tai onnistuu tekemään kakan pottaan. Hänen maailmassaan  nämä ovat isoja ilon aiheita ja minulle hänen ilonsa on tärkeintä.

 

MIETI, ONKO RISKI SEN ARVOINEN

Useat lapset saavat alkunsa pitkän harkinnan tuloksena ja ovat erittäin toivottuja. Mutta monet, etenkin nuoret, raskautuvat vahingossa ja puutteellisen ehkäisyn takia. Ongelma ei ole ihan niin paha Suomessa, mutta esimerkiksi Amerikassa ja Englannissa teiniäitiys on yleisempää. Amerikan puolesta syy löytyy monen uskonnollisemman osavaltion puutteellisista seksuaaliterveysopetuksesta. Ei tiedetä, että kyllä siitä kerrastakin voi tulla raskaaksi. Tai että myös kuukautisten aikana voi raskautua. Mutta eihän näillä ole siellä väliä, kun eihän ne hyvinkasvatetut kristityt lapset harrasta esiaviollista seksiä.

On toki olemassa niitä ns. ”turvallisia päiviä”, jolloin raskautuminen on epätodennäköistä. Mutta onko se silti riskin arvoista? Jos et ole valmis alle vuoden päästä synnyttämään uutta elämää tähän maailmaan, ei minusta kannata antaa sille myöskään mahdollisuutta. Olkaa siis silloin fiksuja ja käyttäkää ehkäisyä. Ja vaikka nyt kuvittelisit 16-vuotiaana, että oma vauva vaaleanpunaisissa töppösissään olisi ihana saada heti, kannattaa tilannetta miettiä realistisesti. Pystytkö huolehtimaan lapsesta taloudellisesti? Oletko valmis luopumaan vapaudestasi tulla ja mennä miten huvittaa? Oletko valmis sitoutumaan vähintään seuraavaksi 18 vuodeksi lapseen? Jaksatko yöherätykset, vaipparumban ja uhmaiän?

Aikuiselle yllätyksenäkin alkanut raskaus voi olla tervetullut asia, mutta ei aina. Ei auta, vaikka ikää olisi yli 30 vuotta, pitää olla tietoinen, mitä suojaamattomasta seksistä voi seurata. Teiniraskaus voi vielä mennä tietämättömyyden ja huolimattomuuden piikkiin, mutta ei enää aikuisena.

Minun ei ole nyt tarkoitus vakuuttaa ihmisiä lastenhankinnan hirveydestä. Haluaisin vain tuoda julki sen tosiasian, että vanhemmuus on oikeasti välillä pirun raastavaa. Kokemusta itsellä on vasta pikkulapsiajasta, joten katsotaan kuinka paljon hiuksia on päässä enää murrosiän kynnyksellä. Kaikkien lasta harkitsevien tulisikin miettiä asiaa joka kantilta ja varautua myös niihin negatiivisiin tunteisiin, joita vauva-arki voi itsessä nostaa pintaan. Parisuhde ei yleensä kukoista vauvavuoden aikana, itse asiassa iso osa pienten lasten vanhemmista on tutkimuksissa kertonut olevansa onnettomampia lapsen syntymän jälkeen. Jatkuva väsymys harvoin tekee ihmisestä suvaitsevaisempaa puolisoa.

Tänään on ollut hyvä päivä Hakalaskoilla. Yöllä valvottiin, mutta päivään on mahtunut kikatusta, hiekkalinnan rakentamista, pottatuotosten ihmettelyä ja monta pitkää sylihetkeä. Nyt tuo meidän pussipiru nukkuu (toivottavasti pitkiä) päiväunia ja miä laitan Netflixistä pyörimään seuraavan jakson Hakekaa kätilöä. Hyvää loppuviikkoa sun perheelle, oli se sitten lapsellinen tai lapseton!

Kommentit

  • Myrsky

    Ai – mahti teksti ja täyttä asiaa!

    Voimahaleja <3

     1
    • Jenni

      Ja kyllä miä ihan välillä huomaan nauttivaniki tästä arjesta, ei huolta 😀 ja kiitos!

       0
  • Sukat hukassa

    Tää oli ihan mahtava! meille saa kanssa tulla lapsiperhesimulaattoriin testaamaan kuinka pärjää uhmiksen ja huonosti nukkuvan pienen kanssa 😀

    Ei oo kyl herkkua, eikä tätä onneks oo vaaleanpunaiseksi hattaraksi mulle koskaan mainostettukaan mut silti se osaa yllättää välillä. Usein tosi inhottavasti, mut aina niitä ihania juttuja mahtuu joukkoon (kuten että uhmaikäinen kerrankin odotti äitiä hakemaan kerhosta kotiin). Ja se mikä ekan kanssa meni kun vettä vaan, ei toimikaan kuopuksen kanssa – jaaaa sit toisin päin.

    Ihanan kamalaa hommaa, tsemppiä sulle! ❤️

     1
    • Jenni

      Toi aika hyvib kiteytti: ihanaa kamalaa hommaa 🙂

       1
  • Lotta

    Tässähän se outo puoli on se, että kun sitten pääset sinne hotellihuoneeseen omaan rauhaan, ei uni tule silmään ja heräilet pitkin yötä odottelemaan pikkuisen kiipeämistä sänkyyn…

     1
    • Jenni

      No äläs vaan. Lähettiin tossa joku aika sitte reissuun ja aateltiin, että nyt sitte ku nukutaan kunnon yöunet… Joo ei. Nukuin varmaan vähemmän, ku kotona 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.