VALIKKO
11.10.2016 18:12

Liikunta raskauden jälkeen

 

Olen aina ollut innostunut melkein kaikesta liikunnasta. Paitsi lentopallosta, sitä inhosin jo koulussa. Toisaalta siinäkään vika ei varmaan ollut itse pelissä, miä en vaan oppinut sitä millään pelaamaan. Pienestä pitäen meitä raahattiin mukaan urheilukentälle, sillä äiti oli mukana ohjaajana paikallisen urheiluseuran liikuntaleikkikoulu ryhmässä. Luonnollisesti itsekkin oltiin mukana ryhmässä heti kun pystyssä pysyttiin. Ajan myötä urheiluharrastus muutti muotoaan, mutta lopulta itsellä ei kiinnostus riittänyt kisavalmennukseen asti. Siinä 15- vuotiaana olisi jo pitänyt alkaa kisailemaan enemmän ja ottamaan ne omat lajit vakavammin, joka taas ei jaksanut kiinnostaa. Tällöin siirryin ohjaamaan pienempiä muksuja kentälle ja suoritin lopulta SUL:n lasten- ja nuorten yleisurheiluohjaajan koulutuksenkin. Sen jälkeen oma liikunta on pyörinyt pitkälti juoksun, saliharjoittelun, ryhmäliikuntatuntien ja talvisin hiihdon parissa.  Meillä on aina ollut myös koiria, joten luonnollisesti niiden kanssa metsässä liikkuminenkin on ollut aina mukana kuvioissa.

suunto

Raskautumisen aikoihin olin jo pidempään juossut taas aktiivisemmin. Oli käytynä useampi puolimaratonia, koko maratonia, extreme runia, Tough Vikingia sun muita. Kuuluin myös  HCR Street teamiin, joka promosi SUL:n eri tapahtumia. Juoksun rinnalla kulki opiskeluajoista lähtien tiiviisti ryhmäliikunta ja saliharjoittelu. Haminaan muutettuamme aloitin myös itse ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja, kuten spiningiä, levytankotunteja, kahvakuulaa jne. Olin miltein paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen.

Liikunta raskauden aikana

12631470_10207287093549727_4258170368105005652_n

Rv 23

Pystyin tosiaan liikkumaan miltein normaalisti läpi raskauden. Alussa meni kuukauden päivät vähän kevyemmin pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, mutta muuten harrastin ja ohjasin sinne viimeiselle raskauskolmannekselle asti. Viimeinen juoksulenkkikin tuli käytyä vielä siellä rv32 tienoilla. Töistä jouduin jäämään kuukautta etuajassa sairauslomalle, mutta sain jatkaa liikuntaa olon sallimissa rajoissa normaalisti. Töissä ongelmana oli hankalat työasennot ja siitä johtuva supistelu.

Itse asiassa vielä Hemmon syntymäpäivänä kävin aamulla ennen synnytyksen käynnistymistä pitkällä kävelylenkillä koirien kanssa, vaikkakaan vauhti ei tuolloin enää päätä huimannut. Kaiken kaikkiaan voisin siis sanoa liikkuneeni läpi raskauden.

Raskauden jälkeen

Kuten aikasemmin kirjoittelinkin niin mulla palautuminen lähti tosi hyvin käyntiin heti synnytyksen jälkeen. Sain kymmenkunta tikkiä, mutta nekään eivät ihme kyllä pitkään vaivanneet. Sairaalasta kotiuduimme heti kolmantena päivänä ja ensimmäisellä lyhyellä jaloittelulla vaunujen kanssa käytiin jo viikko synnytyksestä. Mutta se tosiaan oli ihan sellainen n. 10-15min köpöttely asuinalueen ympäri.

Pian kuitenkin liikkuminen tuntui paremmalta ja parin viikon päästä käytiin pikkuhiljaa pidemmillä lenkeillä. Perus vaunulenkkeilyllä ja lantionpohjalihastreenillä mentiin ne parit ekat kuukaudet miltein täysin. Toki vaunulenkkeilykin siirtyi välillä pururadalle, jolloin oikeasti sai jo mäissä tehdä töitä vaunujen kanssa.

13709973_10208602498714034_3313732495579814741_n

Hemmo pärjäsi kotona isimiehen kanssa joten itse suuntasin merelle

Jälkitarkastus oli muistaakseni reilu 10 viikkoa synnytyksestä
, enkä sitä ennen tainnut käydä kuin yhdellä rauhallisella lihaskuntotunnilla. Tarkastuksessa juttelin lääkärin kanssa, joka totesi ettei estettä esimerkiksi juoksun rauhalliselle aloittamiselle ole. Hän itsekkin oli juoksija ja tiesi aiheesta, joten luotin omaan fiilikseen ja lääkäriin ja suuntasin kevyelle hölkälle. Paikat eivät kipeytyneet ja juoksu tuntui oikeastaan tosi hyvältä. Sen jälkeen olenkin käynyt pikkuhiljaa pidemmillä lenkeillä pari kertaa viikossa. Samoihin aikoihin meillä alkoi naisvoimistelijoilla syyskauden jumpat, joten sopivasti pääsin palaamaan myös jumppien pariin. Jätin vielä suosiolla hypyt ja vatsalihakset tekemättä, mutta muuten osallistuin tunneille normaalisti. Tällä hetkellä synnytyksestä on n. 4,5kk ja käyn normaalisti tuurailemassa jo tunneilla ohjaajana ja rankempia vatsalihasliikkeitä lukuunottamatta teen kaiken kuten ennenkin. Erkauma minulla on kuroutunut hyvin umpeen, mutta ajattelin odottaa sinne 6kk asti ennen kuin alan rasittamaan vatsoja enemmän.

 

juoksu

Minulle liikunta on ollut tosi tärkeä juttu oman pään kasassa pysymisen kannalta ja ihan kropan hyvinvoinnin osalta. Päivittäin käydään kyllä koirien kanssa pitkillä vaunulenkeillä, mutta kyllä vaan ne iltajumpat ja omat juoksulenkit on niitä, joita pää vaatii jaksaakseen seuraavan päivän ihhahhaa ja kukkuluuruu maratonit.  Jokainen nainen on tietysti yksilö, eikä todellakaan voi olettaa, että tässä vaiheessa kuuluu jo harrastaa normaalisti liikuntaa. Palautuminen voi nimittäin joillain kestää ihan yllättävänkin kauan ja siihen päälle vielä mahdollinen suuritarpeinen lapsi, niin ei siinä ne juoksukilometrit varmasti ekana ole mielessä.  Mutta jonkinlaista liikuntaa suosittelisin silti jokaiselle äidille, oli se sitten lyhyt happihyppely vaunujen/kantorepun kanssa tai sitten  kuntosalitreeni yksin musiikkien kanssa. Silloin voi nimittäin paremmalla mielellä napata sen suklaapalankin kahvin kaveriksi ja siitä se hyvä mieli vasta tuleekin!

 

PS. Ens keväälle on tulossa uus liikuntatapahtuma Helsinkiin. City survivors 2017 on Amazing Race tyylinen kaupunkiseikkailutapahtuma, jossa kisaillaan yhdessä parin kanssa ratkoen tehtäviä matkan varrelta. Meillä on jo ilmottautuminen sisässä, eli laitappa siäki menemään viälä kun mukaan mahtuu! 🙂 Lisätietoa
http://www.citysurvivors.fi/

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.