VALIKKO
6.4.2017 20:35

Liikunnan, työn ja vauva-arjen yhdistäminen?

Jo ennen Hemmon syntymää tuntui välillä, ettei aika meinannut riittää töiden, koirien hoidon ja  liikunnan yhdistämiseen.  Nyt kun kuvaan on tullut uutena liikkuvana osana vauva, vaatii arjen pyörittäminen välillä aikamoista aikatauluttamista. Miehen työ vaatii välillä pitkien päivien tekemistä toimistolla, kun taas itse olen päivät kiinni vauvassa. Miten ja milloin meillä sitten liikutaan nykyisin?

Aina treenit ei vaan nappaa

Kotitreenit yhdessä vauvan kanssa

Aikaisemmin olen kirjoitellut vauvajumpasta, jota tulee edelleen tehtyä aika samanlaisena. Nykyisin tuo mini kuitenkin tykkää jo itse liikkua tauotta, joten yhdessä tekeminen keskeytyy vähän väliä jonkun kiinnostavamman asian takia. Mutta toisaalta Hemmon viihtyessä hetkiä jo itsekseen, on mun mahdollista tehdä omia lihaskuntotreenejä päivän aikana. Ostin talvella Lidlistä nuo tosi simppelit, mutta erittäin monikäyttöiset ”treeniköydet”. Ne vaan johonkin oveen kiinni ja kotona pystyy tekemään tehokkaan koko kropan treenin. Kevään ajan olen käynyt Hemmon ”harrastusten” varjolla ohjaamassa vauva-jumppaa, jotta samalla tulisi treenien lomassa nähtyä muita äitejä ja ansaittua ehkä muutama euro sukanvarteen odottamaan.

Maanantaiaamun vauvajumpassa reippaina etuajassa

 

Kotitreenit ”omassa rauhassa” Lidlin köysihärpäkkeillä

Kotitreeneiksi laskisin myös hyötyliikunnan vauvan kanssa, sillä kotona ollessa tulee liikuttua paljon enemmän nyt, kun tuo pötkylä on saanut kakkosvaihteen silmään motoriikassa. Toki pienen vauvan kanniskelu pitkin kämppää oli jo hyvää extraa, mutta nyt kaverin konttaillessa tai harjoitellessa kävelyä suhataan meillä pitkin asuntoa tauotta. Ensin teen sprinttejä koirien vesikupin pelastamiseksi ja hetken päästä estääkseni minin kaatumisen portaikossa. Vaunulenkeillä käymme päivittäin vähintään kerran, joskus parikin. Satunnaisesti nappaan minin vaunujen sijasta kantoreppuun selkään, jolloin päästään pyörimään vaihtelun vuoksi metsäpoluille. Sykkeen saa ylös ja hien pintaan helposti, kun selässä heiluu tuo reilu 7kg painoliivi mukana.

 

Minä itte- treenien sovittaminen arkeen

Uskoisin jokaisen lapsiperheen vanhemman tietävän, kuinka hankalaa perheenjäsenten menojen yhteensovittaminen välillä on. Isompien lasten harrastukset tuovat oman haasteensa, mutta toisaalta taas he eivät vaadi 24/7 kaitsijaa, jolloin vanhemmat voivat ehkä vähän vapaammin ottaa aikaa omille treeneille. Omalla kohdalla ajankohtaista on tuon avuttoman pötkylän hengissä ja iloisena pitäminen, joten ”oma aika” ajoittuu yleensä jonnekkin miehen kotiutumisen ja iltatoimien välille. Viikonloput ovat helpompia, silloin treenit ja menot saa sovitettua myös aamupäiville.

Mutta kun ei se aika ole ainut päänvaivaa aiheuttava komponentti vauvaperheen vanhempien treenailussa. Univajetta voi olla kertynyt paljon, jolloin kroppa ei välttämättä toimi halutulla tavalla tai ota treeniä kunnolla vastaan. Kotivanhempi voi myös käydä osa-aikaisesti töissä, jolloin ”vapaa-aika” on yleensä melko täyteen buukattua.  Tähän päälle mahdolliset sairastelut, lemmikit ja kotityöt, niin paletti alkaa olemaan valmis.

Itse käyn iltaisin tekemässä liikunnanohjaajan hommia ja välillä kompromissit juoksun suhteen ovat välttämättömiä. Usein teen itse ohjatessa sata lasissa, jolloin tulee samalla vaivalla tehtyä oma treeni. Välillä taas koitan himmailla töissä, jotta pystyn  samana päivänä juoksemaan oman lenkin. Palautuminen on suurin haaste ja sen kanssa mulla on vielä paljon töitä tehtävänä. Tälläkin viikolla on kalenterissa ma-to välille 10 jumppaa, joista lähes kaikissa tulee tehtyä hikitreeni myös ohjaajana. Kävin kyllä parin vesijumpan välillä tekemässä lyhyen salitreenin, mutta muuten jätän juoksutreenit suosiolla loppuviikkoon.

Tämä viikko on pitänyt sisällään super monta vesijumppaa

Yksi sana: tiimityö

Aivan, kaiken avain on tiimityö puolison kanssa. Mielestäni olemme parempia vanhempia Hemmolle, kun saamme säännöllisesti viettää myös sitä kuuluisaa omaa aikaa. Oli se sitten treenailua tai ystävien näkemistä. Näistä kahdesta molemmat ovat tärkeitä, mutta henkilökohtaisesti nostaisin sen liikunnan ykköseksi. Kavereiden näkeminen auttaa kyllä pääkopan jaksamiseen, mutta liikunta toimii sekä henkisen että fyysisen puolen terapeuttina.

Meillä ollaan aika hyvin tasoissa ajankäytön suhteen, mutta taitaa tuo komeampi puolisko silti päästä vähän useammin itsekseen treeneihin kuin minä. Syy tähän on varmasti oma saamattomuus, sillä aika usein illalla en vain saa aikaiseksi enää lähteä lenkille tai salille,  vaikka se mahdollista olisikin. Toisaalta olen edelleen kävelevä ruoka-automaatti, jonka takia en voi vain hävitä paikalta tiettyihin aikoihin  päivästä. Mutta tämäkin varmasti muuttuu tässä lähikuukausina. Helposti myös tarjoudun ottamaan Hemmon vaunuissa tai repussa mukaan omalle lenkille, jotta mies pääsee rauhassa hoitamaan omat harrastuksensa.

SUMMASUMMARUM, kaiken voisi melkein kiteyttää muutamaan lauseeseen: 

  • olkaa sopivasti itsekkäitä ja ottakaa se aika omille jutuillenne
  • tehkää välillä itse vähän enemmän, jos se toinen puolisko tuntuu kaipaavan hengähdystaukoa
  • suunnitelkaa viikkoa yhdessä, näin molemmat tietävät mitä on tulossa ja milloin on ”oma vuoro” harrastaa ihan itsekseen.
  • ole armollinen itsellesi: välillä on ihan okei ottaa päiväunet salitreenin sijasta

Tässä sopivan väsypöhnän keskellä ei taida paljon selkeämpää tekstiä saada aikaiseksi. Muutamalla sanalla avattuna: hammas nro. 2 tulossa, kävelyn opettelu myös öisin ja ”minä itte eikun äiti” vaihe. Ainiin ja omia töitä aika rutosti siinä kyljessä.  Palataan viikonloppuna paremmalla ajalla ja jaksamisella! 🙂

Kommentit

  • Liisa

    Lasten ollessa pieniä mäkin olin tosi luova liikkuja. En päässyt juoksulenkille yksin, ryhmäliikunnasta puhumattakaan miehen ollessa paljon töissä. Tein siis mäkitreeniä tuplarattaita työntäen, jumppasin kotona, kyykkäsin vauva kantorepussa, illalla juoksin meidän taloa ympäri itkuhälytin kourassa pienten nukahdettua. Naapurit varmaan katsoivat, että hullu se on Onneks asutaan täällä korvessa.

    Mä oon aina liikkunu paljon ja en osannut olla silloinkaan ilman. Entiset liikuntalajit ei vaan välttämättä enää onnistuneet joten piti vähän soveltaa 🙂

     0
    • Jenni

      Näinpä juuri 🙂 Onneksi vielä yhden muksun perheessä onnistuu omien vanhojen harrastusten jatkaminen, vaikkakin vähän vaativat enemmän suunnittelua. Mutta hyötyliikunnan lisäksi lasten kanssa vaan mielikuvitus on rajana liikunnan suhteen 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.