VALIKKO
23.8.2018 12:04

Loppuraskauden unettomuus, tarpeellista vai luontoäidin huonoa pilaa?

Vähän joka artikkelissa selitetään naisen unen muuttuvan katkonaiseksi loppuraskautta kohden. Syinä usein on (etenkin ensimmäistä odottavilla) jännitys ja epävarmuus tulevan synnytyksen ja uuden arjen lähestyessä. Ja toisaalta myös sanotaan, että luonto valmistaa näillä katkonaisilla unilla vanhempaa vauvan mukanaan tuomiin yöherätyksiin. Ja kaikki tämä käy järkeen, tiettyyn pisteeseen asti.

KATKONAINEN UNI VS. UNETTOMUUS

Olisikin eri asia kärsiä katkonaisista unista, esimerkiksi vessassa ravaamisen takia. Omalla kohdallani viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet lähes valvoen ja ilman selvää syytä. Muistelen valvoneeni myös Hemmon odotusaikana, mutta uni parani kyllä viimeisiksi viikoiksi. Nyt nukahtamisen kanssa ei ole ongelmaa, mutta käytännössä unta kertyy hyvänäkin yönä vain nelisen tuntia pätkissä.

Heräilen ensin normaalisti sen 2-3 kertaa (klo 23, 00 ja 01 aikoihin), kunnes sitten kahdelta herätessä en enää nukahda uudestaan. Pyörin, syön ja käyn vessassa. Koitan olla ajattelematta uudestaan nukahtamista, mutta nyt se alkaa jo olemaan melko haastavaa. Ei siis ole oikeastaan enää kyse katkonaisista unista, vaan ihan rehellisestä unettomuudesta.

UNETTOMUUS TOISESSA RASKAUDESSA

Unettomuus ei haittaisi myöskään niin paljon, jos kyseessä olisi ensimmäinen lapsi. Silloin voisi päivällä ottaa rennosti, olla vaikka sohvalla Netflixin kanssa koko päivän. Mutta kun meitä on sattumoisin siunattu tuolla varsin eläväisellä parivuotiaalla, ei tuollainen sluibailu vain tule kysymykseen. Aamuisin saa hetken kulutettua Pipsa Possun kanssa, mutta muuten ruoka- ja uniaikoja lukuunottamatta hän on liikkeellä.

Aamuisin meillä odottaa myös kaksi koiraa lenkitystä, joten kyllä me viimeistään ennen ysiä ollaan jo ulkona. Helpoiten virtaa saa kulutettua leikkipuistossa, jossa hyvällä tuurilla voi osan ajasta itse katsella vierestä muksun leikkejä. Lisäksi välillä pitää hakea täydennystä kaappiin kaupasta, hoitaa pakollisia arkiaskareita ja olla noin yleisesti myös aktiivisesti läsnä.  Näistä tämä viimeisin on välillä kaikista haastavinta väsyneenä.

VÄSYMYS JA MUUT VAIVAT

Onneksi tässä on kuitenkin päästy suhteellisen helpolla muiden vaivojen kanssa. Minulla ei esimerkiksi ole selkävaivoja tai pahoja liitoskipuja. Olo on pääsääntöisesti hyvä, mitä nyt alkuraskaudesta tuttu ruokahaluttomuus on palannut takaisin.

Väsymyksen lisäksi selkein haitta on kipeytyneet kädet ja erityisesti sorminivelet. Yön aikana sormet tuntuvat jumahtavan täysin ja ihan kaikki liikuttelu sattuu. Olo helpottaa vähitellen aamun mittaan, mutta ei tuo sämpylätaikinan vaivaaminen tai edes muksun pyllyn pyyhkiminen kovin herkkua ollut eilen aamulla. Kädet ovat toki myös turvoksissa, mutta kipu itsessään johtuu vain hormoneista, jotka löystyttävät käsien niveliä samalla, kun tekevät tehtävänsä lantion alueelle.

LASKETTU AIKA EI TULE LIIAN AIKAISIN

Laskettuun aikaan on nyt vajaa pari viikkoa aikaa. Ja ei tuo kyllä yhtään liian aikaisin tule, kunhan ei ainakaan yliajalle mene. Verrattuna Hemmon raskauteen on olo ollut huomattavasti hankalampi, vaikka yleisellä tasolla vointi onkin pysynyt hyvänä. Mun puolesta muksu saisikin siis jo irtisanoa vuokrasopimuksensa ja vaihtaa asumaan vähän väljemmille neliöille.

Voihan olla, että uusi kaveri on huono nukkuja, Hemmo voi reagoida vahvasti uuteen tilanteeseen tai synnytys voi olla haastava ja vaikeuttaa ensimmäisiä viikkoja kotona. Mutta silti jaksan uskoa tilanteen tasoittuvan vähitellen. Koska voihan myös olla, että kakkonen on lunki tapaus, esikoinen ihastuu vauvaan ja on avulias minihoitaja, mistäs sitä tietää. Voisihan se synnytyskin hoitua yhdellä isolla pieraisulla? Pitääkin muistaa ottaa kalahaavi synnärikassiin mukaan.

Kunhan tämä unettomuus ei jää päälle. Unirytmi saa heittää ja varmasti onkin mitä sattuu, mutta ei nyt jaksaisi enää kauaa valvoa itsekseen kaikkia aamuöitä. Olenkin vahvasti tullut siihen lopputulokseen, että unettomuus on vain luontoäidin huonoa pilaa. Ei kenenkään tarvitse opetella epäsäännöllisiin yöherätyksiin kuukausia etukäteen, kyllä ne varmasti oppii ihan sitten käytännön kautta ajallaan.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.