VALIKKO
27.10.2016 18:26

Luovuttanut hetero-look

Muutaman yön Hemmon kanssa hampaita itkeneenä (kyllä, ei ollu äidilläkään itku kaukana aamuyön tunteina pinnistä heijatessa), tukka likaisena ja maitopukluinen paita päällä katsahdin sunnuntai aamuna peiliin. Ai jumankekka mikä missi sieltä katsoikaan takaisin! Ainakin jokainen nainen ja varmaan moni mieskin tietää sen tunteen, kun joinain päivinä olo ei vaan yksinkertaisesti ole sieltä hehkeimmästä päästä. Milloin vaatteet ei istu, milloin tukka ei asetu mitenkään päin, joskus on tullut mojova finni keskelle poskea tai ihan vaan on ilman sen konkreettisempaa syytä epämukava olo.

 

muki2

Hiusraja karkaa kun Pelle Hermannilta konsanaan

Jo pidempään on kaverin kanssa naureskeltu tälle ns. luovuttanut hetero- habitukselle, johon oleellisesti kuuluu kulahtaneet kollarit tahi pitkät kalsarit, trikoopaita, villasukat ja tukka vähän miten sattuu nutturalla. Miähän siis haahuilen näissä asusteissa lähes 90% ajasta. Poikkeuksena on treenit, jolloin pitkät kalsarit upgreidataan urheilutrikoisiin ja paita jumppatoppiin. Myös kaupungille lähtiessä yritän yleensä vetää jotain vähän siistimpää päälle.  Kotona en voi sitää farkkuja tai muita ahdistavan tiukkoja vaatteita.

Mutta nyt tuijottelin hetken peilikuvaani ja totesin, että täähän on ihan perseestä. Kaukana oli seksikkään seireenin sulokkuus tai edes pullantuoksuisen kotiäidin lämmin habitus. Hajua kyllä lähti, mutta se oli peräisin Hemmon ylijäämämaidosta ja aamulla koomassa unohdetusta deodorantista. Visuaalinen havainto  yhä harvenevasta hiuskuontalosta ja tummista silmänalusista ei nostattanut mielialaa sekään.  Sanoin aikaisemmin, että raskauskilot eivät minua stressaa, mutta kyllä nekin siinä olotilassa ottivat päähän ihan mielettömästi. Olo oli kuin manaatilla kuivalla maalla.

leipa%cc%88

Päiväkahvin pelastanut mustikka- banaanileipä <3

Mitä asialle siis oli tehtävissä? Ihan aluksi hoidin hemmon päiväunille ja keitin teetä vastaleivotun banaanileivän kyytipojaksi. Kävin ajattelemaan asiaa järjellä ja totesin, että iso osa fiiliksestä johtuu varmasti väsymyksestä ja huonosta syömisestä. Ruokavalio oli ollut viikon verran ihan retuperällä ja herkkuja oli tullut mätettyä poikkeuksellisen paljon. Samoin liikunta oli jäänyt vähemmälle ja nämä yhdessä riittivätkin jo tekemään pöhöttyneen olon. Päätin siis jättää ylimääräiset herkut pois (en totaalilakkoa, mutta kotiin emme nyt toistaiseksi osta karkkia ja  sipsejä) sekä huolehtimaan, että aamuisin tulee lähdettyä kunnolliselle vaunulenkille raittiiseen ilmaan. Tähän sitten vielä omat treenit päälle iltaisin.

Nyt muutamaa päivää, kunnolisia ulkoiluja ja säännöllisiä ruokailuja myöhemmin olo on taas ihan jees. Viime yönä myös Hemmo onneksi nukkui jo kunnolliset yöunet aamu 7:40 asti, joten herättiin molemmat vähän pirteämpinä uuteen päivään. Väsymys itsessään saa olon tuntumaan mörönberberiltä, mutta itsellä nuo ah niin ihanat imetyshormonit heittää mielialaa laidasta laitaan ihan huolella. Pääsääntöisesti olo on kuitenkin hyvä, mutta välillä tuntuu ettei mikään onnistu. Osansa tästä saa päivittäin myös tuo komeampi puolisko, jolle tulee tiuskittua ja valitettua milloin mistäkin turhasta. Onneksi välillä tulee myös pyydettyä anteeksi, kunnes taas keksin jotain uutta ärsyyntymisen aihetta.

 

Koittakaahan siis kanssaäidit olla armollisia itselleni niinäkin aamuina, kun peilistä ei katsokkaan takaisin se satujen kaunis prinsessa. Kyllä se on siellä tallessa, sitä saa vaan aina välillä hakea kissojen ja koirien kanssa. Välillä ne nokoset yhdessä jälkikasvun kanssa on toimiva vaihtoehto, välillä happihyppely raittiissa ilmassa. Satavarmasti mieltä kohentaa pala hyvää suklaata ja jakso lempisarjaa Netflixistä. Myös oikein ajoitettu kehu tai halaus puolisolta on enemmän kuin suotavaa!

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.