VALIKKO
5.3.2019 14:02

Meidän vauva on jo puolivuotias!

  1. Taas on saanut huomata, kuinka vaihtelevaa vauva-arki oikeasti onkaan. Hyvänä esimerkkinä tällä kertaa aika: yöllä valvotut minuutit tuntuvat tunneilta, mutta samalla vauva onkin jossain välissä humahtanut puolivuotiaaksi. Meidän Epeli täytti 6kk viime sunnuntaina ja voisinkin nyt pitkästä aikaa kertoa, mitä hänen elämäänsä kuuluu nykyään.

ILOINEN JA TYYTYVÄINEN VAUVA

Epeli on ollut koko lyhyen elämänsä pääsääntöisesti varsin helppo vauva. Hän ei itke turhista, ei vierasta uusiakaan ihmisiä ja väläyttää kaikille heti kättelyssä oman valloittavan hymynsä. Esikoisen kanssa kävimme kaksi vuotta kasvukontrolleissa, mutta Epelin kanssa on riittänyt ihan ne tavalliset rutiin ivisiitit.

Ihanaa pojan kanssa on se, että voin antaa hänet missä tahansa, kelle tahansa syliin ja homma pelittää samantien. Ainoastaan märkä vaippa, nälkä tai kova väsymys saavat minin kulmat kurttuun, mutta tilanteen korjaannuttua hän viihdyttää taas yleisöään ihan 6-0.

Yleisesti häntä voisi kuvailla sanalla lupsakka. Sylissä hän viihtyy paremmin kuin hyvin ja tarkkailee sieltä muiden touhuja. Sitteri tai lattiakaan ei ole huono vaihtoehto, etenkin jos samalla voi seurata siskon leikkejä.

KÄÄNNYN, TARTUN JA ISTUN

Motorisesti Epeli menee ihan oppaiden mukaan. Hän osaa kääntyä selältä vatsalleen ja satunnaisesti myös takaisin selälleen, oman napansa ympäri hän pyörii jotenkuten ja syöttiksessä istuminen onnistuu jo hyvin kevyesti tuettuna.

Keskivartalon hallinta on ollut jo tovin tosi hyvää ja poika onkin jo pidemmän aikaa pyrkinyt myös sylissä istuma-asentoon. Selällään hän ei enää viihdy sylissä ja antaakin näissä tilanteissa pienen protesti kitinän merkiksi asennon vaihdosta.

Kasvun suhteen Epeli menee hyvin omilla käyrillään. Poitsu ei ole missään nimessä mikään ruipelo, vaan häntä kuvaisi enemmän sana ”jässikkä”. Eipä ainakaan rokotteiden antamisessa ole hankalaa saada piikkiä oikeaan osoitteeseen.

SORMIRUOKAILIJA JA TISSIMIES

Mulla ei ollut mikään kiire aloittaa Epelille kiinteitä. Hemmon kanssa lisäruuat aloitettiin jo ennen 4kk ikää, heikon kasvun takia, mutta Epelin kasvu ei onneksi ole ollut ongelma. Kiinteitä aloimme tarjoamaan pojalle pari viikkoa sitten pienillä makuannoksilla, ihan vaan siksi, että puolen vuoden iässä jokaiselle vauvalle tulee aloittaa lisäravinnon tarjoaminen.  Käytännössähän monen kohdalla tämä tarkoittaa ihan minimalististen maisteluannosten päätymistä mahaan, jos sitäkään, mutta joka tapauksessa 6kk tullessa mittariin on viimeistään aika aloittaa ruokiin tutustuminen.

Epeli on vahvasti tissimies. Soseita tarjotessa hän ei edes halua avata suutaan ja ensimmäiset suuhun päätyneet maistiaiset aiheuttivat kaverissa pelkkää irvistelyä. En ottanut asiasta stressiä, vaan jatkoimme satunnaista ruuan tarjoamista. Kun edelleen pari viikkoa aloittelun jälkeen se suu pysyi viivana lusikalle, iskin eteen suosiolla keitettyä parsakaalia ja bataattia. Siskonsa söi heti valmiuksien täytyttyä itse, joten tyyli tuntui selvältä myös tämän kakkosen kohdalla.

Sormiruokailu onkin osoittatunut enemmän Epelin jutuksi, kuin syötettynä oleminen. Ei hän toki vieläkään isoja määriä ruokaa syö, mutta itsenäisesti syötynä suuhun oikeasti päätyy jo ruokaa, osa jopa vatsaan saakka. Tällä hetkellä lemppari tuntuu olevan keitetty parsakaali, kuten siskollaan pienenä. Tarjolla on ollut myös banaanivohveleita, keitettyä bataattia, mikromunakasta ja maissinaksuja. Marjat tarjoan edelleen mieluusti lusikalla ja niitä vauva onkin suostunut syömään soseena.

LYHYIDEN YÖUNIEN MIES

Kuten sanoin, on Epeli pääsääntöisesti varsin helppo ja tyytyväinen vauva. Kuitenkin ainut miinus arjessamme on yöunet. Poika kyllä nukahtaa hyvin yöunille, mutta tuppaa heräilemään todella usein. Hän itse asiassa nukkui sinne miltein 4kk ikään asti yhdellä yösyötöllä, mutta sen jälkeen uni on katkennut lähes aina 45-60min välein.

Alkuun ainut tapa rauhoittaa hänet oli imetys, jonka takia omat vähäisetkin unet kutistuivat naurettavan lyhyiksi. Yritän aina ensisijaisesti nukuttaa hänet uudestaan ilman maitoa, esimerkiksi sänkyä keinutassuilla heijaamalla, mutta vasta ihan parina viimeyönä tämä on onnistunut muutaman kerran. Onkin siis turha kertoa, että oma univelka alkaa olemaan melkoinen Mount Everest jo. Mutta toivo paremmista yöunista elää ja niistä kirjoittelen teille ihan lähipäivinä enemmän!

Päivisin hän onneksi nukkuu hyvin. Aamun ensimmäiset, noin tunnin päikkärit hän nukkuu klo 9 hujakoilla vaunuissa, kun lähdemme koirien ja esikoisen kanssa ulkoilemaan. Toiset pidemmät unet hän nukkuu siinä puolenpäivän jälkeen. Ennen hän vetäisi vielä kolmannet miniunet ennen iltaa, mutta nyt ne on jo jääneet pois ja yöunille suunnataan siinä seiskan jälkeen.

SISARUS ON RIKKAUTTA

Vaikka toinen lapsi on tuonut arkeen lisää hektisyyttä ja kuormitusta, on se ehdottomasti ollut oikea päätös. Hemmolle pikkuveli on maailman tärkein, eikä hän ole kertaakaan suunnannut kiukkua tai mustasukkaisuuttaan suoraan häneen. Mahdolliset oireilut onkin oikeutetusti löytäneet meidän vanhempien luokse ja hyvä niin.  Veljeään kohtaan hän on mitä huomaavaisin ja hoivaavin isosisko.

Epeli puolestaan tuntuu jumaloivan siskoaan. Hän saa ne leveimmät hymyt, siskon leikit jaksavat kiinnostaa pitkiäkin aikoja ja siskon kädestä on hyvä pitää kiinni, jos joku asia tuppaa jännittämään. Toivottavasti näin jatkuu myös tulevaisuudessa, vaikka varmasti tovin päästä mukaan tulee myös ne riidat leikkien sotkemisesta ja lelujen omistussuhteista. Mutta sekin on vain hyvä, vaikka aikuisen hermoja koitteleekin. Uskon molempien oppivan jakamista ja toisen huomioonottamista sisaruksen ansiosta.

Ja näin siskoon enemmin tutustuneena voisin olettaa Epelin oppivan myös toimimaan ja pitämään puolensa vahvatahtoisten naisten kanssa.

Onko sulla mielessä jotain vauva-arkeen liittyviä juttuja, joista toivoisit postausta? Ideoita ja toiveta otetaan aina vastaan, kommenteilla tai sähköpostilla! Ja olethan jo ottanut seurantaan Lennni89 instagramissa? Sieltä löytyy miltein päivittäin juttua meidän arjen touhuista 🙂

 

Kommentit

  • Hanna Määttä

    Omasta vauva-arjesta onkin jo aikaa 13 vuotta!

     1
  • Sonja Suomela

    Tosi kiva kooste vauvan taipaleesta 🙂 Itse saan seurata kummilasten kasvamista!

     1
    • Jenni

      Myä saatiin kaverin kanssa lapset viikon ikäerolla ja sain samalla siitä kummipojan itelleni. Meillä siis saadaa vertaistukea sekä äidit että pojat toisistaan 😀

       0
  • Sini

    Voi miten ihanalta kuulostaa teidän vauva-arki! Epeli vaikuttaa niin suloiselta lapselta <3

     1
    • Jenni

      Jos kirjottaisin saman tekstin yöllä, vois tyyli olla erilainen 😀 Mutta onneksi päivät menee ilosesti 🙂

       0
  • Ansku

    Muistan itsekin vielä, miten oli mukava seurata vauvan ihailevan isompaa sisarusta ja innostuvan hänet nähdessään. <3

     0
  • neito

    Meillä lapset nyt 10 ja 7. Kuopuksen ollessa vauva, paras viihdyttäjä oli esikoinen. Kuopus seurasi kuin haukka häntä ja oli aina tyytyväinen ja isoveli sai leveimmät hymyt. Mikäli esikoinen oli muualla, kerhossa/mummin ja vaarin luona yökylässä, oli pikkuneito paljon tyytymättömämpi. Pikkuneito ihailee isoveljeä edelleen. 🙂 Isoveli on edelleen paras kaikista ja sisko kertoo sen myös. Isoveli ei tosin ole kovin innostunut siskon ihailusta.

     0
    • Jenni

      Onneks vielä esikoinen on vaan innoissaan huomiosta, katotaan tovin päästä uudestaan 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.