VALIKKO
16.8.2018 18:43

Mikä on polikliininen synnytys ja miksi ihmeessä haluan sellaisen?

Muutamat ovat ihmetelleet, kun tulevasta synnytyksestä puhuttaessa olen maininnut toivoneeni polikliinista synnytystä. Osalle termi on täysin vieras ja vielä useampi ihmettelee selvennyksen jälkeen, miksi ihmeessä joku haluaisi sellaisen. Voisinkin nyt vähän availla, mitä ihmettä se polikliininen synnytys yleensä tarkoittaa ja miksi itse olen siihen päätynyt.

MIKÄ ON POLIKLIININEN SYNNYTYS?

Polikliinisella synnytyksellä tarkoitetaan sitä, kun uudelleensynnyttäjä ei jää ollenkaan synnytysosastolle vauvan kanssa, vaan kotiutuu 6-24h synnytyksestä suoraan kotiin. Kriteereitä toki löytyy muutamia, mutta yksinkertaisuudessaan tätä termillä tarkoitetaan.

Kriteeristö vaihtelee vähän synnytyssairaaloittain, mutta peruskriteerit taitavat olla samat kaikissa isoimmissa sairaaloissa. Alle listattuna Kymenlaakson keskussairaalan vaatimukset:

  • uudelleensynnyttäjä
  • raskaus on sujunut ongelmitta ja odotettavissa normaali alatiesynnytys
  • lapsivedenmenosta tulee olla alle 24h
  • raskausviikkoja vähintään 38
  • sairaalassa ollaan vähintään 6h
  • äidin ja lapsen voinnin tulee olla hyvä
  • synnytyksen aikaisen verenvuodon määrä <800ml
  • vauvan painon tulee olla 2800-4500g
  • äidillä ei saa olla synnytyksen aikana aktiivisena streptokokki B
  • synnytys ajoittuu arkipäiville, jotta neuvolan  terveydenhoitaja pääsee seuraavana päivänä kotikäynnille

Omalta osaltani kaikki ennen synnytystä vaadittavat ehdot ovat pian täyttyneet, sillä ensi keskiviikkona tulee täyteen tuo maaginen 38 raskausviikkoa. Muutenkin raskaus on sujunut ongelmitta, joten mikäli vain itse synnytys menee normaalisti ja vauva voi hyvin, on mahdollisuudet pikaiseen kotiutumiseen hyvinkin olemassa.

MIKSI HALUAN POLIKLIINISEN SYNNYTYKSEN?

Moni uudelleensynnyttäjä kokee synnytyksen jälkeisen osastojakson ”lomana arjesta”. Ja voin tähänkin samaistua, sillä miksei sitä jäisi sairaalan rauhaan palautumaan ja tutustumaan uuteen tulokkaaseen kaikessa rauhassa. Etenkin jos kotona on odottamassa ennestään yksi tai useampi lapsi.

Enkä voi sanoa, etteikö ajatuksen tasolla parin päivän täyshoito osastolla houkuttelisi. Mutta sitten palaan taas siihen ensimmäiseen synnytykseen ja sen mukanaan tuomaan pakolliseen osastojaksoon. Lyhykäisyydessään synnytys meni hyvin, mutta sen jälkeiset kolme päivää sairaalassa eivät olleet millään muotoa palauttavia.

HENKILÖKUNTA EI OHJEISTANUT OSASTOLLA

Minut vietiin osastolle vasta puolenyön jälkeen ja jätettiin tyhjään huoneeseen yksin vauvan kanssa, kertomatta sen kummemmin mistään sairaalan peruskäytännöistä. Edes yökkö ei käynyt luonani sinä yönä. Aamun sarastaessa en ollut nukkunut yhtään, enkä tiennyt miten sairaalassa tulisi toimia. Milloin aamupalaa saisi? Tuodaanko se huoneeseen? Pitääkö jonnekkin ilmoittautua aamulla? Pitääkö vauvan kanssa tehdä jotain erityistä?

Lopulta minulle tuotiin lähempänä kello 9 puuro ja tee huoneeseen, ilmeisesti kun olin vasta yöllä synnyttänyt. Vieläkään en saanut kummempaa infoa, mitä päivä pitäisi sisällään. Onneksi kätilö tuli myöhemmin aamupäivällä ja pyysi vauvan kanssa mukaan aamutoimille, ei tosin kertonut sen kummemmin, toistettaisiinko nämä joka aamu yhdessä vai tekisinkö ne jatkossa itsekseni. Yhdessä siis käytiin vaipattamassa, puhdistamassa ja punnitsemassa vauva.

Koko tuon kolme päivää olin varsin pihalla. Ennen lounasta huoneeseen tuli toinen äiti, joka selkeästi oli jo kolmen lapsen konkari. Hänen mallistaan hipsin hakemaan oleskelutilasta lounastarjottimen ja huomasin siellä seinällä ruokailuaikataulun. Hoksasin myös, että tarkoitus oli hakea kaikki ruuat itse ja palauttaa tyhjät myös paikoilleen. Mutta mitä kuului tehdä vauvalle sillä aikaa? Osa äideistä otti lapsen sängyssä mukaan oleskelutilaan ja söi siellä, osa haki ruuat huoneeseensa vauvan kanssa tai ilman. Päädyin syömään huoneessani pikavauhtia ja kipitin pikaisesti viemään tarjottimet aina takaisin vauvan nukkuessa.

UNIVAIKEUDET VIERAASSA PAIKASSA

En osaa kunnolla nukkua vieraissa paikoissa, saati vieraiden ihmisten kanssa samassa huoneessa. Puhumattakaan siitä, että samassa huoneessa on vielä kaksi ihan vierasta, vähän väliä itkevää vastasyntynyttä. Minulla oli mukana korvatulpat, muttei niistä suurta hyötyä ollut. Päivisin huonetoverini ei suostunut edes juttelemaan minulle, vaikka muutamaan otteeseen koitinkin hänelle jotain sanoa. Öisin hän taas kuorsasi kuin vanha merimies, joka puolestaan piti minut ja Hemmon hereillä.

Hemmolta seurattiin verensokereita melko tiuhaan nuo ensimmäiset päivät, joten myös öisin kävi yökkö välillä ottamassa verikoetta. Muistan itkeneeni hormonihuuruissani väsymystä kätilölle ja uhanneeni lähteä sairaalasta heti kotiin nukkumaan. Toki kahden hengen huoneet ovat iso parannus menneiden vuosien 6-8 potilaan huoneisiin, mutta kyllä jokainen juuri synnyttänyt kuuluisi omaan rauhaan ja huoneeseen sairaalassa.

OHJEKANSIO TUTUKSI KOTIUTUMIS PÄIVÄNÄ

Kolme päivää valvomista, tietämättömyyttä ja pikkuhiljaa asioiden tajuamista. Kolmantena päivänä, siinä lastenlääkärin kiertoa odotellessa, tajusin pyytää mieheltä luettavaksi ikkunalaudalla olleen kansion. Repesin melkein nauramaan, sillä kansiossa luki isolla kutakuinkin ”Potilaan ohjeet osasto ajalle”. Selailin kansiota ja huomasin siinä luetetuna ihan kaikki perustiedot, mitä olisin kaivannut jo ensimmäisenä päivänä sairaalassa. Milloin on ruoka, mistä sitä saa, mistä löytyy puhtaita lakanoita, kenen vastuulla ne ovat, mitkä ovat päivärutiinit vauvan kanssa jne. Koko ajasta olisi siis saanut helpolla huomattavasti miellyttävämpää ihan vaan mainitsemalla, että hei lueppa jossain välissä tuo kansio tuosta. Mutta siitä ei yksikään hoitaja sanonut sanaakaan koko aikana.

Luulin olevani vain vähän hidas, kun en ollut asiaa tajunnut aiemmin. Tai että minulle olisi kuitenkin nämä jutut kerrottu, mutten vain muistanut sitä hormonimylläkässä. Kuitenkin tuttavan mennessä synnyttämään myöhemmin, oli hänelle käynyt ihan samalla tavalla. Hänkin koki, ettei kukaan kertonut perusjuttuja sairaalassa olosta, saati maininnut tuon maagisen kansion olemassaolosta. Eli vika ei siis ollut minun tarkkaavaisuudessani vaan puhtaasti osaston henkilökunnassa.

OMA KOTI KULLAN KALLIS

Vaikka synnytys helpoimmillaankin vetää varmasti voimat nolliin, koen silti parhaaksi vaihtoehdoksi itselleni pikaisen kotiutumisen sairaalasta. Toki ensisijaisesti aina mennään vauvan hyvinvointi edellä, mutta mikäli molemmat voimme hyvin, en näe syytä jäädä sairaalaan yhtään kauempaa kuin on pakko. Jos synnytys ajoittuu taas iltapäivään/iltaan, en ala könyämään kotiin keskellä yötä. Silloin varmasti odottaisin aamuun.

Ja jos synnytys ajoittuu viikonlopulle, on polikliininen vaihtoehto kokonaan pois pelistä. Keskustelin asiasta kätilön kanssa ja hän sanoin sunnuntai illan vielä olevan mahdollinen, sillä terveydenhoitaja saataisiin kotikäynnille heti maanantaina. Mutta ainahan näin uudelleensynnyttäjänä on mahdollisuus vähintääkin varhaiseen kotiutumiseen, jos polikliininen ei onnistu. Aina siellä osastolla yhden tai kaksi yötä kärvistelee, etenkin kun kuvio on nyt jo tuttu itselle.

Koti on kuitenkin aina koti ja siellä saa tehdä asioita omalla tahdillaan. Ei tarvitse kysellä naapurisängystä lupaa telkkarin avaamiseen, ei tarvitse miettiä onko suihku tai vessa varattu, saa nukkua omassa sängyssä ja kaikki omat tavarat on kädenulottuvilla. Kotona on myös luontevampaa isän aloittaa tutustuminen uuteen lapseen, verrattuna siihen pieneen kliiniseen sairaalahuoneeseen, jossa parhaimmillaan on heti verhon takana ihan vieras ihminen perheineen hölöttämässä.

 

Kommentit

  • La Dolce Musica

    Kyllä se on stressaavaa jos ei tiedä mitä tapahtuu milloin ja mitä pitäisi tehdä! Kannattaa varmaan laittaa palaute henkilökunnalle tästä seikasta. Vaikka oli pieni seikka niin sillä oli iso vaikutus sinuun 🙂

     0
    • Jenni

      Juu palautetta on annettu onneksi jo osastolla ollessa 🙂 Harmi vaan ei nyt kyllä ollut meininki muuttunut parissa vuodessa, kun tuota kuopusta muutama viikko sitten käytiin synnyttämässä :/ Nytkin annettu vielä enemmän palautetta vähän joka kautta, mahdollisesti menee vielä potilasasiamiehen käsiteltäväksi :/

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.