VALIKKO
28.9.2016 10:49

”Mikäs hätä teillä kun tyä ootte ammattilaisia…”

Itse päiväkodissa työskennelleenä (etenkin pienten ryhmissä) on tullut oltua se ”ammatilaisen” näkökulma monelle uudelle vanhemmalle kasvatusasioissa. Toki neuvolastakin kysellään vinkkejä, mutta aika usein päiväkodista löytyy ne tutut hoitajat, joilta on turvallista kysyä niitä arempiakin asioita. Paljon pohditaan nukkumista, syömisiä, rajojen vetoa ja miten siitä pienestä tättähäärästään nyt yleensäkään saa kasvatettua kunnon kansalaista.

Monesti vanhemmat pitävät päiväkotityöntekijöitä kaikkitietävinä ja neuvoihin luotetaan melko varauksetta. Enkä kiellä etteikö monilla tädeillä (ja sedillä) olisi hyviä kikkakolmosia taskussa esimerkiksi iltahulinoiden ja ruokailujen rauhoittamiseen. Mutta ne vastaukset on nimenomaan niitä : vinkkejä ja ehdotuksia. Se mikä toimi naapurin Veeralle ei välttämättä toimi alkuunkaan kulman Kertulle. Hankaluuksien kohdalla ei auta muu, kuin yrittää uusia juttuja ja katsoa toimiiko. Niin ainakin itse olen töissä tehnyt.

Siitä aasinsillan kautta omaan arkeen. Vaikka olenkin lasten kanssa työskennellyt monta vuotta, niin silti huomaan monesti olevani ihmeissäni tuon oman 4kk Hemmon kanssa. Toki uskallan väittää, että takataskusta tosiaan löytyy niitä käyttökelpoisia nukuttamisvinkkejä jne enemmän kuin esimerkiksi mieheltäni, joka ei ole ikinä lasten kanssa ollut, mutta ei se silti tarkoita, että asiat sujuisivat meillä kuin vettä vaan.  Samalla tavalla tulee niitä tilanteita vastaan, kun lapsi vaan huutaa enkä saa häntä rauhoittumaan millään. Samalla tavalla miäkin saatan päiväunille heijatessa testata tuhatta eri nukutuskikkaa matonreunan yli työntelystä hyssyttelyyn ja huuto vaunuissa senkun yltyy.

Jo odotusaikana kuulin paljon kommentteja, että ”eihän teillä tule olemaan ongelmaa kun on tuota tietotaitoa niin paljon..”. Ihan voin kertoa, että ei se tietotaitokaan auta jos kohdalle sattuu koliikki itku tai muuten vaativa lapsi. Meillä on käynyt tuuri ja neiti on melko perustyytyväinen ollut koko pienen ikänsä. Mutta tekemällä tässäkin on opittu: tiedän tarkalleen nyt milloin lapseni itkee nälkää, milloin alkaa väsyttää ja milloin on maha kipeä. Mutta nämä tiedot ei ole peräisin koulutuksesta tai työstä, vaan ihan omaan vauvaan tutustumisesta. Ei ole olemassa mitään koulutusta, joka opettaa tunnistamaan vauvan kuin vauvan kitinät ja tarpeet suoralta kädeltä. Jokainen oppii kokemuksen kautta ja erityisesti sen oman vauvansa tavan viestiä asioita. Toki kokemus auttaa, mutta silti jokainen vanhempi on ensisijaisesti oman lapsensa paras tulkki maailmassa.

Kannattaa aina kysyä neuvoa ja vinkkejä muilta äideiltä, isiltä, isovanhemmilta ja ammattilaisilta, mutta muistakaa käyttää myös sitä maalaisjärkeä. Älkää pakolla tahkotko naapurin iltarutiineilla, jos se ei näytä teillä toimivan. Napatkaa vinkkejä ja jakakaa niitä muille, mutta kootkaa itse niistä just teille toimiva kokonaisuus. Uskaltakaa pitää päänne ja toimia niinkuin omalla kohdallanne tuntuu parhaalta.

challenge-accepted-baby-meme-03

(kuva täältä: http://memesvault.com/challenge-accepted-baby-meme/ )

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.