VALIKKO
2.11.2016 18:32

Miten meillä lahjotaan?

Alkaa taas olemaan se aika vuodesta, kun jouluvalot eri väreissään löytävät tiensä parvekkeille ja stressikäyrä alkaa hitaan, mutta varman nousunsa joulukuun lähestyessä. Parasta (lue: hirveintä) on kerrostalot, joissa parveke on vuorattu kaikissa sateenkaaren väreissä vilkkuvilla ledvalokaapeleilla. Siihen kirsikkana kakun päälle epilepsiavalojen keskellä tupakoiva keski-ikäinen henkilö ja joulumieli on taattu heti aamusta. Puhun kokemuksesta, sillä eräässä asuinpaikassani oli tällainen parveke vastapäätä keittiötäni.

Liika valaistus naapurin pihamaalla tahi lenkkipolun varrella juuri siinä kulman Inkerin talon luona voi nostattaa verenpainetta suomalaisella. Näistä myös kirjoitetaan tekstaripalstalle yhtä varmasti kuin keväällä koirankakoista teiden varsilla. Kuitenkin suurempaa osaa ihmisistä stressaa niinkin iloinen asia kuin joululahjat. Pelkästään se, keille kaikille lahja pitää etsiä, aiheuttaa päänvaivaa. Pitääkö sille kummin kaiman serkulle ostaa vaikka suklaalevy, ihan vaan varmuudeksi, jos se vaikka tuokin meille jotain? Entä lasten opettajat tai hoitajat päiväkodissa? Riittääkö itsetehty kortti vai pitääkö viedä lahjakortti Pentikille?

 

Olen työskennellyt useissa eri päiväkodeissa Mikkelissä ja Haminassa. Hoitajien joulumuistamiskäytännöt ovat vaihdelleet huimasti eri paikoissa, jopa saman talon sisällä. Osassa tyydytään toivottamaan hyvät joulut (joka on mielestäni enemmän kuin fine!) ja toisaalla etenkin kasvatuskumppaneille raahataan votiiveja, muumimukeja ja suklaata. Itse koin arvokkaampien muistamisten vastaanottamisen jopa vähän kiusallisena, kun taas yksittäispakatut ainekset Lumiukkosoppaan kortin kera ovat kiva pieni yllätys. Tässäkin asiassa kilpavarustelu on yleistä. Tiedustellaan, mitä muut perheet antavat ja pyritään sitten vähintään samalla levelille.  Ei nimittäin ole kiva olla joulujuhlassa se ainut perhe, joka ei kiikuta työntekijöille omaa pakettiaan. Monesti erilaiset tavaralahjat (kuten tuikkukipot) päätyvät valitettavasti kirpputorille, sillä itse en ainakaan halua täyttää pöytiä eripari tilpehööreillä. Toisaalta jos kuitenkin haluat muistaa lapsesi hoitohenkilökuntaa jouluna, riittää esimerkiksi konvehtirasia oikein hyvin. Nykyisessä työpaikassani olemme saaneet yhteiseksi kahvipakettia, suklaata, pipareita ja olipa joku tehnyt kuivakakunkin. Nämä eivät ole suuria asioita perheen budjetissa ja varmasti ilahduttavat kahvitauolla työntekijöiden päivää!

 

lahja

Lahjakassi tutun nurkista

 

Lähipiirissäni on  kavereita, joista on erittäin tärkeää muistaa ostaa jouluna ja synttäreillä lahja KAIKILLE läheisemmille ihmisille. Ihan sama, onko mielessä äidille sopivaa lahjaa, jotain ostetaan ihan vaan koska niin nyt kuuluu tehdä. Muistanpa yhden vanhoista ystävistäni, jonka kanssa kierrettiin vielä jouluviikolla kauppoja paniikinomaisesti, sillä häneltä puuttui lahja veljelleen. Heillä oli ihan ”sääntö”, että perheenjäsenille pitää ostaa lahjat. Meillä taas ei ole varsinaista lahjomista ikinä harrastettu, eikä ihan pikkulapsiajan jälkeen jaettu varsinaisia lahjoja edes kotona. Pienenä osasta paketeista löytyi kalsareita ja villasukkia, isompina kukin sai ostaa joulun alennusmyynneistä itselleen summalla x haluamiaan vaatteita.  Vasta aikuisiällä olemme alkaneet ostaa satunnaisia lahjoja, mutta ilman pakkoa. Sama juttu ollaan sovittu Könsikkään kanssa: lahjan saa ostaa jos haluaa ja jotain fiksua tulee vastaan. Pakolla ei tarvitse kauppoja kierrellä ja tuskastua, kun mitään ei keksi. Usein jouluna olemme sopineet yhdessä pari lautapeliä, joista hankimme yhteiseksi molemmat yhdet.

sukat

Joogasukat kaverille

Synttärilahjoissa on sama idea: ostaa saa mutta pakko ei ole. Miä mieluummin annan pienempiä muistamisia pitkin vuotta, kun kyttään sitä yhtä tai kahta juhlapäivää, jolloin kuuluu antaa lahjoja. Saatan tehdä neulomishommia, kuten villasukkia tai – lapasia, yllättää pullakahvella tai suklaalevyllä. En myöskään loukkaannu, mikäli en saa automaattisesti vastalahjaa. Eihän se ole lahjanantamisen pointti, vaikka toki lahjojen saaminen mukavaa onkin. En siis osta lahjoja ns. varalle, jos nyt vaikka satun saamaan naapurilta joulumuistamisen. Hääpäivinä tai synttäreillä käymme useinmiten ulkona syömässä tai lähdemme tekemään jotain päivänsankarille mieleistä aktiviteettia, vaikkapa keilaamaan. Päiväkodissa tulisi mielestäni suosia enemmän yhdessä tekemiseen tukevia muistamisia. Esimerkiksi eskarilaisten kanssa teimme isänpäivälahjaksi lautapelit, jotka lapset kuvittivat isilleen mieleisillä kuvilla. Lahjaksi sai siis pelin lisäksi yhteistä aikaa lapsen ja perheen kanssa.

karhu

50v sukat kummille

 

Tämä on Hemmon ensimmäinen joulu ja olemme jo ilmoittaneet isovanhemmille, ettei meille tarvitse kantaa kassitolkulla lahjoja. Ensinnäkään alle vuoden vanha ei niistä suuremmin ymmärrä, mutta emme myöskään halua opettaa lasta odottamaan isoja lahjamääriä. Toki lahjoja saa, mutta mieluummin pari laadukasta, joista on iloa pitkäksi aikaa kuin kasa muovihärpäkkeitä.  Tulevaisuutta ajatellen haluaisin pitää isompienkin juhlapäivien lahjukset kohtuullisina, ettei neiti esimerkiksi oleta saavansa jäätäviä summia rahaa vaikkapa rippijuhlissaan. Siihen on onneksi vielä aikaa, mutta ikinä ei ole liian aikaista aloittaa.

 

Miten teillä lahjotaan? Onko jo kaappi täynnä joululahjoja vai panostatteko hyvään ruokaan ja seuraan?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.