VALIKKO
23.10.2017 13:38

”Mites se toinen lapsi, onko jo tulossa?” Kiitos kysymästä, ei kuulu sinulle!

”Noh, onko jo pullat uunissa?” ”Mites joko ootte sitä toista tekemässä?” ”Toi asunto on kyllä liian pieni, sitte ku teille tulee toinen lapsi.” ”Nii kannattaako sun ees mennä välissä töihin ku sitte jäisit samantien uudestaan äitiyslomalle” Tässä on muutama esimerkki lauseista, joita yksilapsiset perheet kuulevat valitettavan usein. Joitain nämä utelijat eivät häiritse, mutta veikkaisin ison osan vaivaantuvan tai ärsyyntyvän kyselijöistä. Lapsi tai lapset, onko niitä, tuleeko niitä lisää ja millä aikataululla: nämä asiat ovat vain ja ainoastaan pariskunnan välinen asia, elleivät he itse halua asiasta muille puhua.

Yksi lapsi on jo monille ihme.

LAPSIUTELUIDEN KAKSI TASOA:

TASO 1. HÄIDEN JÄLKEEN

Uteluiden ensimmäinen kierros alkaa yleensä pian pariskunnan avioitumisen jälkeen. Silloin koko kylä on oikeutettu tietämään parin sänkypuuhista ja kuinka isolla katraalla sitä ollaan meinattu osallistua tähän maan täyttämiseen. Koska onhan ihan selkeä fakta, että naimisiinmeno = lapsia alkaa tupsahtelemaan kuin sieniä sateella. Kaikkien kuuluu myös haluta lapsia, tästä ei edes keskustella. Oleppa siinä sitten tahattomasti tai tietoisesti lapseton pari, jossain vaiheessa mitta tulee täyteen.

TASO 2. ESIKOISEN SYNTYMÄN JÄLKEEN

Toinen utelukierros alkaa yleensä pian mahdollisen esikoisen syntymän jälkeen. Hyvä että vauva nro. 1. on saatu kunnialla tähän maailmaan niin jo pitäisi olla puuhailemassa kakkosta. Tai vähintäänkin pitää olla varmuus, että kyllä se toinen halutaan ja tehdään.  Siinä maitotulvassa ja synnytyksen jälkeisesssä hormonimyrskyssä pitäisi nimenomaan keskittyä toisen vauvan suunnitteluun, ei siihen juuri perheeseen syntyneeseen tulokkaaseen.

SAAKO ASIASTA KYSYÄ?

Olen kuunnellut uteluita, vihjailuja, kysymyksiä ja ihan jopa suoria kehotuksia hankkia toinen lapsi. Onhan Hemmo jo miltein 1,5v, pitäisi takoa kun rauta on kuumaa. Kuuluuhan lapsilla olla pieni ikäero, on sitten sisaruksista seuraa toisilleen. Kyselijöiden joukkoon on mahtunut sukulaisia, kavereita, esimiehiä ja miltein ventovieraita ihmisiä roskakatoksella. Viimeisimmän keskustelun aikana minulla meinasi jo mennä ihan oikeasti kuppi nurin aiheen kanssa. Sanon tämän nyt niin selvästi, etten enää tiedä, voisiko asiaa selkeämmin sanoa: ASIA EI KUULU TEILLE! 

Se, haluammeko me, siis minä ja mieheni, lisää lapsia on vain ja ainoastaan meidän välinen asia. Ellemme itse ota aihetta esiin, ei sinunkaan kuulu siihen viitata. Ihan sama, onko kyseessä toinen vai kuudes lapsi, se koskee vain meitä kahta. Monet utelut voivat toki olla ihan hyväntahtoisia, mutta silti mielestäni ahdistavia. Esimerkiksi oma halusi saada lisää lapsenlapsia ei tee sinusta osallista tähän prosessiin.

”MISSÄ SE TOINEN LAPSI VIIPYY?”

Tätä voi kysyä perheeltä, jolla on jo yksi terve lapsi. Toisaalta samaa kysymystä voi toistella päässään myös se yksilapsisen perheen vanhempi. Niin, missä se toinen lapsi viipyy? On nimittäin ihan mahdollista, että ensimmäinen lapsi on saatu hyvinkin kivuttomasti, mutta toista lasta ei kuulu yrityksista huolimatta. Tätä sanotaan sekundaariseksi lapsettomuudeksi. Toisaalta jos ensimmäisen lapsen kanssa on käyty kivisempi tie, ei varmasti kaivata lisäpaineita pikkukakkosen tekemiseen, vaikka kakkonen olisikin toivottu.

Minä en osaa sanoa, onko perheemme lapsiluku täynnä. En osaa sanoa johtuuko tämä omasta tahdostamme vai vain sattumasta, mutta yhtä kaikki kyseessä on yksityisasia. Joidenkin ystävien kanssa ollaan asiasta puhuttu, mutta pääasiassa vain miehen kanssa. En tule tännekään avaamaan, mihin olemme päätyneet ja mikä tilanne on. Hemmon tie onnistuneeseen raskauteen oli suhteellisen kivinen, eikä sitä helpottanut uteliaat sukulaiset tai tuttavat vauvakyselyineen. Esimerkiksi päivää keskenmenon jälkeen minulta tivattiin kaupan maitohyllyllä meidän lapsisuunnitelmista. Oli ihan super hauskaa.

Lapsi ei välttämättä ole yksinäinen, vaikkei hänellä sisaruksia olisikaan.

 

OTTAKAA ASKEL TAAKSE JA PUHUKAA VAIKKA SÄÄSTÄ

Miä alan oikeasti kyllästymään siihen tunteeseen, että mun pitää selitellä muille meidän perheen lapsilukua. Ensin piti hymyillä ja heitellä ympäripyöreitä vastauksia, kun Hemmoa ei alkanut kuulumaan vuosi häiden jälkeen. Nyt puolestaan saa vähän väliä olla puolustelemassa, miksei meillä ole jo toisen lapsen laskettua aikaa tiedossa. Koita siinä sitten selittää, että kaikkien ei edes tarvitse haluta toista lasta. Yksilapsiset tai lapsettomat perheet ovat hyviä ja onnistuneita perhemuotoja siinä missä suurperheetkin.

”Muistetaan myös, ettei niitä lapsia tehdä, niitä saadaan. ”

Toistan itseäni, mutta en voi tarpeeksi painottaa hienovaraisuutta näissä asioissa. Vaikka palaisit halusta tietää, onko suunnitelmissa toinen lapsenlapsi tai mahdollinen kummilapsi, niin pidä mölyt mahassasi. Kyllä ne ihmiset ottaa asian itse puheeksi jos kokevat sen sopivaksi. Palatakseni edelliseen kappaleeseen: jos joku sanoo olevansa tyytyväinen yhteen lapseen, älä ala kyseenalaistamaan sitä. Kaikki lapset eivät tarvitse sisaruksia. Monilapsisen perheen muksut eivät välttämättä ole sen onnellisempia, kuin sisaruksettomat. Sisarukset eivät aina tule toimeen keskenään ja ole toisilleen rikkaus.

Olkaa onnellisia niistä mahdollisista lapsista, lapsenlapsista tai kummilapsista, joita teillä jo on. Koittakaa ymmärtää ja myös kunnioittaa perheiden yksityisyyttä ja päätöksiä. Muistetaan myös, ettei niitä lapsia tehdä, niitä saadaan. 

PS. Tässä vielä linkki Simpukan sivulle josta löytyy lisätietoa mm. sekundaarisesta lapsettomuudesta.

Kommentit

  • Elli

    Hei ja kiitos todella hyvästä tekstistä! En ole aikaisemmin blogiasi lukenut, mutta tämä kirjoitus oli kuin omasta kynästä, todella puhuttava aihe!
    Tuntuu olevan monille hankala käsittää.. Itselläni vajaa kaksivuotias terve tyttö ja ah sitä uteluiden määrää. Itseäni yllättää nimenomaan se, että kun olet ensimmäisen onnistunut saamaan, toinen kuuluisi totta kai myös pakettiin. ”Pieni ikäero on paras, niin ovat seuraa toisilleen..” loukkaa minua ehkä kaikkein eniten. Ihan kuin tässä tarkoituksella järjestäisin lapseni elämästä jotenkin puutteellista tai onnetonta.
    Joten kiitos vielä tekstistä, ja kaikkea hyvää teidän elämään 🙂

     0
    • Jenni

      Moi ja kiva kun löysit blogin puolelle 🙂

      Ja sanoppa muuta, annetaan ymmärtää että tässä ollaan ihan suoer huonoja vanhempia, jos evätään tahallaan tai tahattomasti lapselta sisarussuhde. Kuitenkim yksilapsisilla perheillä on mahdollisuus viettää aikaa serkkujen, kavereiden jne kanssa, jolloin lapsi kyllä saa leikkiseuraa. Ja vaikkei sisarusta olisi niin silloin on puolestaan vanhempien jakamaton huomio 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.