VALIKKO
25.10.2016 10:34

Muiden vinkit ja neuvot lastenkasvatuksessa

Raskauden aikana ja vauvan synnyttyä on saanut kuulla yhdeltä jos toiselta vauvaekspertiltä (lue: usein lapseton tai sitten kultaisella ”lehmät lypsettiin aamu viideltä” vuosikymmenellä syntynyt naishenkilö) erilaisia vinkkejä, ohjeita ja suoria kieltoja kasvatukseen liittyen. Tässä muutamia otoksia ja omia mielipiteitä/kokemuksia niistä:

RASKAANA ET VOI LIIKKUA ENÄÄ NORMAALISTI JOS OLLENKAAN. MITEN SIÄ NYT SINNE PUMPPI TUNNILLE VOIT MUKA MENNÄ??

Tottahan se on, että monella liikkuminen vähintäänkin muuttaa muotoaan raskauden aikana. Harvalla kuitenkaan tulee tilannetta, että kaikki liikunta olisi mahdotonta. Toisaalta taas jos on tottunut liikkumaan aktiivisesti, voi usein jatkaa melkein normaalisti pitkälle loppuraskauteen. Sainkin päivittelyjä juoksemisesta, salilla käymisestä ja jumppien ohjaamisesta, sillä ”niitä nyt ei vaan kuulu tehdä raskaana”. Pysytäänkö siis siinä ajatuksessa, että jokainen tietää ja tuntee itse parhaiten, mikä on ok ja mikä ei?

 

MITÄ TYÄ KOIRILLE TEETTE, KUN VAUVA SYNTYY?

Mitä niille siis pitäisi tehdä? Koiria ottaessa ja vauvaa odottaessa oli selvää, että synnytyksen jälkeen meillä asuu kaksi koiraa ja vauva. Ei vain jompi kumpi. Mikäli allergioita tai muita pakottavia syitä koirista luopumiselle ei tulisi, ei niistä myös luovuttaisi. Olen aina sanonut, että enhän miä lastakaan anna pois sen ollessa vähän hankala, miksi antaisin koiran?  Molemmat näädät ovat kulkeneet aikaisemmin mukanani töissä ja olleet lasten kanssa, joten en oikeastaan edes jännittänyt suhtautumista vauvaan. Kaikki onkin mennyt tosi hyvin ja molemmat ovat selkeästi ottaneet Hemmon hoidettavakseen. En kylläkään jättäisi koiria yksin vauvan kanssa, mutta kyllä meillä voi Hemmo huoletta pötkötellä lattialla samassa tilassa koirien kanssa.

na%cc%88a%cc%88da%cc%88t

SYLISSÄ PITÄMÄLLÄ TEET LAPSESTA KITISIJÄN, JOKA EI VIIHDY MUUALLA KUIN SYLISSÄ.

Tätä kuulin useammalta iäkkäämmältä henkilöltä, kun Hemmo oli ihan vastasyntynyt. Olen kyllä samaa mieltä, että vauvaa on hyvä totuttaa olemaan lyhyissä pätkissä itsekseen leikkimatolla, mutta huudattamista en tässäkään ymmärrä.  Etenkin ihan vastasyntyneen on mielestäni täysin luonnollista olla hyvinkin kiinni äidissä. Meillä Hemmo ei viihtynyt vauvana yksin juuri missään, jonka takia hän oli kylässäkin lähes aina sylissä. Sitten saikin kuulla näitä kommentteja lapsen ”pilalle sylittelystä”. Nyt kun kaveri jaksaa iän puolesta olla pidempiä pätkiä yksin lelujen kanssa, ei ole paniikkia ehtiä ensimmäisestä parahduksesta ottamaan syliin. Silti pyrimme menemään hänen luokseen mahdollisimman pian, välttäen ylimääräistä huudattamista. Isommat lapset ja huomionhakuitku on asia erikseen, mutta vauvaa ei voi mielestäni helliä pilalle.

ISÄHÄN ON VÄHÄN KUIN SATUNNAINEN LAPSENVAHTI

Pyh ja pah. Isä on vanhempi siinä missä äitikin. On totta, että täysimetyksellä olevalla vauvalla on luonnollisesti tiiviimpi suhde äidin kanssa, mutta muuten isä pystyy hoitamaan kaikki hoitojutut siinä missä äitikin.  Meillä Hemmo suostui pienenä syömään myös pullosta, joka antoi minulle vapauden harrastaa ja liikkua aika vapaasti jos niin halusin. Tällöin Könsikäs pärjäsi vallan hyvin kotona. Kuitenkin 3kk iässä meillä tuli stoppi pullosyömiseen  ja olin taas melko sidottu kaverin ruoka-aikoihin. Tämän takia vauva kulki aika pitkälti minun menojeni mukana, mutta muuten on pyritty siihen, että isä hoitaa kotona Hemmoa niin paljon kuin mahdollista.

kajakki

Kesän ajan kävin työkavereiden kanssa melomassa joka maanantai

 

 

ja%cc%88tski

Tykkimäellä Juha Tapion keikalla, Hemmo 3kk kotona iskän kanssa.

 

 

Edelliseen liittyen:  KUN SE ON NYT NIIN KIINNI SINUSSA NIIN SILLE EI KOHTA KELPAA ENÄÄ MUUT HOITAMAAN.

Pullolakon lisäksi meillä alkoi siinä reilu 4kk iässä vaihe, jolloin rauhoittajaksi etenkin iltaisin kelpaa vain äiti. Vieraiden kanssa tätä tapahtui myös päivisin. Kylässä en jossain vaiheessa edes antanut Hemmoa vieraille syliin, sillä tiesin sen laukaisevan huudon, joka ei lopu ennen kotiinlähtöä. Tällöin sainkin kuulla, että on vähän oma vikani, ettei vauva viihdy muiden sylissä. Yritä siinä sitten sanoa, että vierastaminen on ihan normaalia ja aika aikansa kutakin. Mutta ei. Minä käytännössä omin lapsen ja olen tyytyväinen, kun muut ei kelpaa. Tähän voisin vielä lisätä, että nykyisin kelpaa kyllä muutkin sylittelijät pirteänä ollessa, eli ehken miä nyt ihan kokonaan kerenny pilata kaveria.

VAUVASTA TULEE NIRSO, KUN SIÄ ET ITE SYÖ LIHAA

Tää oli aika huvittava. Itsehän en voi syödä punaista lihaa, joten sitä meillä harvemmin kotona valmistetaan. Kuitenkaan en ole missään vaiheessa sanonut, että sitä ei taaperoikäiselle tultaisi missään tarjoamaan, syöhän kuitenkin Könsikäs lihaa enemmän kuin mielellään. Ei ole tullut mieleenkään kieltää Hemmolta mitään sapuskoja, söisinhän lihaa itsekin jos voisin. Meillä ruokavalio on silti erittäin monipuolinen ja uskon sen siirtyvän myös neidille iän myötä.

ENÄÄ ETTE SITTE PÄÄSEKKÄ MINNEE SEURAAVAAN 18 VUOTEEN

Totta sekin, että vauvan tulo vaikuttaa reissaamiseen, eikä kotoa voi muutenkaan lähteä ihan samalla tavalla spontaanisti liikkeelle kuin aikaisemmin. Mutta meillä näin on ollut kyllä jo useamman vuoden, kiitos koirien. Vauva on kuitenkin helpompi ottaa mukaan, kuin nuo kaksi karvaista näätäeläintä, joten en koe elämän rajoittuneen tässäkään mielessä ihan älyttömän paljoa. Kaikki vain vaatii vähän enemmän suunnittelua ja varautumista, mutta vauva itsessään ei ole este matkustelulle tai liikkumiselle yleensäkään. Samalla tavalla meillä on käyty hotelliviikonlopuilla Helsingissä, kylässä kavereilla, patikoimassa metsässä ja laavuilla sekä  nyt Hemmon passin tultua lähdetään varmaan myös kauemmas reissuun.

Ja se ärsyttävin toteamus, joka liitetään monen keskustelun loppuun:

SITTE KUN SE SEURAAVA TULEE 

Tästä on niin moni jo jauhanut, etten oikeastaan edes jaksa alkaa pohjia myöten asiaa käymään läpi. Älkää kyselkö/olettako, onko pariskunta ajatellut haluavansa lisää lapsia perheeseen. Osa voi ilmoittaa suoraan haluavansa toisen lapsen, jolloin asiasta voi toki puhua. Mutta jos aihetta ei itse oteta puheeksi niin älä oleta. Voi nimittäin olla, että ensimmäisen saaminen oli jo pitkien hoitojen tulos, voi olla ettei toista edes haluta ja vaikka haluttaisiin niin toista ei välttämättä saada.

PITÄÄHÄN LAPSELLE TEHDÄ SISARUS KAVERIKSI

Tämä liittyy kanssa edelliseen. Ja on mielestäni maailman typerimpiä lauseita. Ei, kenenkään ei tarvitse tehdä lasta, jotta esikoinen saisi kaverin. Kaikista sisaruksista ei myöskään automaattisesti tule kavereita keskenään, osa ei halua olla missään tekemisissä sisarustensa kanssa. Edelleen, jokainen miettii omien voimavarojensa mukaan, onko toinen lapsi tervetullut vai ei. Kulutettu lausahdus tässäkin vielä: lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

Millaisia ohjeita on muut saaneet ulkopuolisilta?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.