VALIKKO
6.7.2017 20:53

Myöhästely ja sovitut aikataulut: onko toisen aika arvokkaampaa kuin toisen?

Ikkunasta tuijottelu ja odottelu tuppaa välillä rasittamaan

Kaikki tutut tietävät mun kuuluvan niihin ihmisiin, jotka ovat aina vähän etuajassa tapaamisista. Ennen raskautta olin aina töissä vähintään 10 minuuttia aikaisessa, joskus enemmänkin. En sen takia, että halusin näyttää olevani huipputehokas työntekijä vaan koska halusin itse aloittaa vuoron rauhassa. Mun mielestä töissä pitää myös olla vähän ennen itse töiden alkua: jos työvuoro alkaa kello 8:00, ei voi ajaa työpaikan pihaan vasta 8:01. Ainakin päiväkotihommissa huomasi heti, jos työkaveri on säännöllisesti sen vaivaisen 5min aamusta myöhässä. Ja kun käydään laskemaan, niin ”vaivaisesta” 5min/päivä myöhästymisestä kertyy viikossa 25minuuttia ja kuukaudessa tämä tekee jo 1h40min. Jokainen osaa siitä sitten laskea, paljon se tekee vuositasolla. Myöhästely ei siis aiheuta ainoastaan itselle kiirettä, vaan hankaloittaa (ainakin osassa työpaikkoja) työkavereiden hommia ja samalla työnantaja maksaa aika monesta tyhjästä tunnista vuodessa palkkaa.

ONKO TOISEN AIKA ARVOKKAAMPAA KUIN TOISEN?

Mitäs sitten, jos ei ole kyse työajasta. Millä mitataan aikaa ja sen arvoa esimerkiksi kavereiden kanssa sovituissa menoissa? Voisin kuvitella monien kaveripiiristä löytyvän ainakin yhden henkilön, joka on lähes poikkeuksetta myöhässä yhdessä suunnitelluista jutuista.  Joillain näitä on ympärillä enemmänkin. Kaikki myöhästelevät joskus, mutta ärsyttäväksi se muuttuu myöhästelyn ollessa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tällä kokoonpanolla lähdöt saattavat välillä venyä, saati jos noita minikenkiä olisi useammat rivissä.

Moni ei varmaan jaksaisi pienistä hermostua, tyytyisi vain toteamaan, että ”sellainen se nyt vaan on”. Itse huomaan kuitenkin ärsyyntyväni joka kerta, kun kello lyö sovitun ajan yli ja kaveria ei näy eikä kuulu. Erityisesti nykyisin kun kuvioon liittyy lapsi, on aikatauluista kiinnipitäminen entistä tärkeämpää. Toisaalta taas nyt olen itse valitettavan usein nippa nappa ajoissa, juurikin lapsen takia, mutta siitä syystä varaan valmistautumiseen enemmän aikaa myös. Jos sattuukin niin huonosti, että huomaan myöhästyäni, laitan yleensä ajoissa viestiä asiasta vaikka kyse olisi vain siitä 5 minuutista.

Juttelimme juuri aiheesta Könsikkään kanssa ja hän tuli siihen tulokseen, että myöhästely vain kuuluu joidenkin ihmisten luonteeseen. Kaikkia ei vain puhtaasti häiritse jatkuva aikatauluista lipsuminen ja muiden odotuttaminen, kun taas itselle tulee tosi ikävä olo kaverin seisottamisesta. Vielä tärkeämpää olisi olla tarkkana työpalavereista, sillä siinä venytetään yleensä monen muunkin työaikaa ja aiheutetaan kiirettä muiden loppupäivään.

VOIKO MYÖHÄSTELYSTÄ OPPIA POIS?

Tässä viikko sitten ärsyynnyin taas urakalla jatkuvasti aikatauluista lipsuviin ihmisiin. Meillä oli kaveri käymässä (oikeinkin hyvä ystävä, mutta ah usein myös niin myöhässä oleva ystävä), joka totesi paasaamiseeni: ” Jenni hei ota chillpill ja rauhotu”. Miksi mun pitäisi ottaa iisisti ja vain mukautua muiden aikatauluttomuuteen? Jos henkilö X on itse valinnut tapaamisajan Y, niin miksi mun, joka olen siihen aikaan X valmiina lähtöön, pitäisi olla ihan tyynesti odottamassa vielä 15 minuuttia myöhemmin toista osapuolta? Tästä jää vain vahvasti olo, ettei mun aika ole yhtä arvokasta, kuin toisen.

Kaksin liikkuessakin aikataulutus on pakollista muksun rutiinien mukaan

Millä tästä ainaisesta myöhästelystä sitten voisi oppia pois vai voiko siitä yleensä oppia? Näin harvemmin myöhästelevänä voin vain heitellä vinkkejä, miten itse olen aina ajoissa, mutta ehkä niistä jotain toimivia juttuja löytyisi ainaisille Matti Myöhäsillekkin:

  1. Varaa lähtöön ja matkaan tarpeeksi aikaa: nimenomaan molempiin, ei hirveästi auta olla kotona valmis klo 8 tapaamiseen tasalta jos matkaan menee vielä 15min
  2. Suunnittele realistiset aikataulut: ei kannata suunnitella itselle super tiukkaa aikataulua, joka heittää häränpyllyä heti pienestäkin mutkasta matkassa.
  3. Käytä joustavia ajankohtia, jos se on mahdollista. ”aikoihin” ”suunnilleen” ”hujakoilla” , näillä ajanmääreillä saat itsellesi peliaikaa, mikäli et ole varma ehditkö juuri sovituksi ajaksi paikalle.
  4. Jos kuitenkin huomaat myöhästyväsi, ilmoita siitä: toisen odottelu ärsyttää todennäköisesti vähemmän, kun ilmoitat olevasi vähän myöhässä.
  5. Asetu toisen saappaisiin: jos aikatauluista kiinnipitäminen ei vain kiinnosta, mieti miltä jatkuva sopimusten venyttäminen tuntuu lähipiiristä. Onko se kovin kohteliasta ja huomaavaista muita kohtaan?

Ja lisävinkkejä voit lukea Iltalehden artikkelista

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikista tavoista voi oppia pois jos itse vain haluaa. Sama pätee siis myöhästelyyn. Toki ainainen etuajassa olo voi ärsyttää muita, mutta siitä harvemmin on kelleen haittaa. Jos kaveri ei ole valmis vielä 5min ennen sovittua aikaa, voin hyvin odotella hetken autossa. Toisaalta taas jos pitää valita menenkö esimerkiksi lentokentälle vähän etuajassa vai myöhässä, valitsen ehdottomasti aikaisemman vaihtoehdon. Jos tiedät myöhästeleväsi paljon, kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään syytä siihen: oletko myöhässä itsestä riippumattomista syistä (esimerkiksi lapset, toisten aikataulut jne) vai etkö vain saa aikaiseksi laittaa itseäsi valmiiksi ajoissa, vaan käytät tuon ajan vaikkapa kissavideoiden katseluun?

Olisikin jännä kuulla, mitä jatkuvasti myöhästelevä ihminen ajattelee asiasta. Onko tämä vain mun oman, aina aikatauluista kiinnipitävän niuhon pääkopan ongelma vai häiritseekö oma myöhästely kyseisiä henkilöitä itseään?

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.