VALIKKO
3.2.2019 12:56

Oksennustauti ja flunssa perheessä: äitiydestä ei saa sairaslomaa.

Olin suunnitellut tähän väliin tekstin parin viikon takaisista teemasynttäreistä, ehkä myös juttua uskonnosta, josta ihme kyllä on kyselty muutamaan otteeseen. Mutta molemmat saivat jäädä, sillä keskiviikkona talouteemme rantautui kaksi lapsiperheiden suosikkiharrastusta: oksennustauti ja flunssa. Itse sain kombosta kunnian kokea vuosien tauon jälkeen sisuskaluja raastavan oksennustaudin, muu klaani puolestaan nautti flunssasta eri muodoissa.

Eikä siinä mitään, sairastaminen on aina perseestä, onhan noita vatsatauteja ollut itse kullakin. Nyt ”sain” kuitenkin taas todeta, ettei mikään säily ennallaan lasten syntymän jälkeen, ei edes se oksennusripuli. Sain kokea, millaista on olla äiti ja oksennustaudissa.

OKSENNUSTAUTI JA LASTENHOITO

Vauvan kanssa helpottaisi, jos pulloruokailu olisi vaihtoehto, mutta kippas kun tämä Epeli onkin siskonsa kopio siinä, ettei pullo tai tutti tule kyseeseen. Eli oman oksentamisen lisäksi piti pystyä kuitenkin tankkaamaan tarpeeksi nestettä ja sapuskaa, jotta maitoa riittäisi myös minimiehen tarpeisiin. Ja mitäs vatsataudissa tapahtuu, kun vedät lisää tavaraa kitusiin? Aivan, lisää oksennusta.

Samalla Hemmo onnistui illaksi nappaamaan mukavan kuumepiikin ja kurkkukivun. Tyttö, joka muutenkin suosii pääsääntöisesti minua, oli nyt täysin huutava kiukkupallo, jolle sopi vain äiti. Ilta vielä menetteli lastenhoidon suhteen, mutta yö oli valehtelematta hirvein koko meidän lapsiperhearjen historiassa. Tai mulle se oli, mies nukkui tarttumisen välttämiseksi sohvalla.

Epeli oli röhäinen, joten koitin häntä viritellä nukkumaan tyynyjen avulla vähän korkeampaan asentoon. Hemmo puolestaan heräili klo 21 jälkeen tasaisesti itkemään äitiä, illalla laitetusta suposta huolimatta. Oma oksentaminen alkoi tasaantumaan yötä kohden, mutta olo oli edelleen ihan hakattu. Yö kuluikin vuorotellen vauvaa rauhoitellen ja heti seuraavassa hetkessä esikoisen huoneeseen ravaten. Laskin puoleenyöhön mennessä käyneeni rauhoittelemassa Hemmoa 20 kertaa, sen jälkeen lopetin laskemisen. Aamuyö kahteen asti tyttö rauhoittui jotenkuten aina uudestaan torkkumaan, mutta sen jälkeen alkoi itku ja parku, ettei halua enää nukkua. Viideltä luovutin ja vein hänet alakertaan katsomaan piirrettyjä isänsä kanssa. Tämäkin tosin tapahtui huudon saattelemana, kun en itse jäänyt sohvalle seuraksi.

Koko yön laskin tunteja aamuun, jolloin voisin tunkea molemmat muksut miehen hoidettavaksi ja lösähtää sänkyyn, mutta kippas kun ei se nyt ihan niin sitten mennytkään. Miehen suunnitelmat kotipäivästä vaihtuivat muutaman tunnin työpäiväksi, sillä ilmeisesti projektit eivät välitä sairastavista perheistä.

Epeli sai ensin kovan röhän ja päälle ripulin

ROTA- VAI NOROVIRUS?

Alkuun ajattelin saaneeni noroviruksen, mutta näin jälkikäteen miettiessä kyseessä on ehkä sittenkin ollut rotavirus. Oma tauti alkoi nimittäin vähitellen etomisella, noro kun tuppaa alkamaan nopeasti vatsakrampeilla ja oksentamisella. Oksentamista ei myöskään kestänyt ihan niin kauaa, kuin norossa yleensä. Tauti ei kunnolla tarttunut muihin, joka ei myöskään puhuisi herkästi leviävän noroviruksen puolesta. Hemmolla on rotarokotukset kunnossa, eikä hän saanut vatsatautia ollenkaan. Epeliltä puuttuu viimeinen vahvisterokote ja hän saikin vähän lievemmän ripulin riesakseen. Mies selvisi pelkällä flunssalla.

Ja toisaalta, ihan sama kummasta viruksesta on kyse, yhtä inhottavia ne omalle kohdalle sattuessa ovat. Toki omasta kokemuksesta tiedän noroviruksen olevan ihan järkyttävä kuolemantauti, mutta näin lapsia samalla hoitaessa tämä ”lievempikin” versio riitti vallan mainiosti. Ja meillä tämä oli oikeasti yksi niistä harvoista kerroista, kun ollaan sairastettu pientä röhää kummempaa. Eli ihan hatunnosto ja ne saakelin jaxuhalit kaikille niille perheille, joissa talvi on yhtä tautikierrettä toisensa perään.

Vaikka nyt päästiin näinkin vähällä vatsataudin puolesta, on muutama juttu, jotka oksennustaudin sattuessa kannattaa muistaa:

  • Laita lapsen sänkyyn useammat lakanat päällekkäin (muista myös kosteussuoja väliin). Näin oksennuksen tullessa sänkyyn ei tarvitse muuta kuin repäistä likainen lakanakerros pois tieltä.
  • Jos lapsi nukkuu perhepedissä, kannattaa alusta vuorata vaikka isoilla kylpypyyhkeillä. Huomattavasti helpompia pestä, kuin iso petauspatja.
  • Rajaa oksentaminen yhteen vessaan, jos mahdollista.
  • Vaihda taudin jälkeen hammasharjat, lakanat jne.
  • Nestettä, nestettä, nestettä. Ja ihan mitä vain alas menee, terveyspuoli on toissijainen.
  • Telkkari on ihan jees lastenvahti. Joka päivä ei kannata tuijottaa ruutua tuntitolkulla, mutta kyllä vanhemman tai/ja lapsen sairastaessa on ihan sallittua tapittaa vaikka koko päivä Muumeja.

Ja ennen kaikkea: maailma ei lopu, vaikka se siltä hetkellisesti tuntuukin. Oksennustautiin ei kuole, ei edes siihen maailmanlopun päänsärkyyn, jonka saat kylkiäisenä. Itse en pyydä vatsataudissa ketään avuksi kotiin, jossei ole ihan viimeinen hätätilanne, mutta esimerkiksi kauppa-apua kannattaa ehdottomasti kalastella tutuilta.

Eka kerta ulkona pahimman kipeilyn jälkeen

Palataan niihin normijuttuihin taas ensi viikolla, silloin ainakin niistä White trash- teemasynttäreistä! Nyt miä lähen vielä kertaalleen jynssäämään kylppärin lattiasta kattoon.

Kommentit

  • Mimki

    Voi olla myös adenovirus, osalle tulee vatsatautina ja osalle flunssana.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.