VALIKKO
18.10.2018 13:28

Päivä, jona pudotin vauvani ja aiheutin hänelle kallonmurtuman

Minä pudotin vauvani lattialle. Kyllä vain, menin ja päästin tuon pienen, avuttoman viisiviikkoisen pikkupoikani luiskahtamaan otteestani ja hän iskeytyi pää edellä lattiaan. Ääni oli hirveä.

Tiputinko vauvan tahallani? En tietenkään. Olisinko voinut estää tapaturman? Olisin ehkä. Koska sitä se oli, tapaturma. Lyhykäisyydessään poika pääsi putoamaan sylistäni, kun syötin häntä istuen korkean jenkkisängyn reunalla. Hän säpsähti nukahtaessaan ja samalla minä vaihdoin vähän asentoa, jolloin ote lipesi ja hetken päästä kuului inhottava rusahdun, kun pieni pää kohtasi lattian.

Aluksi en halunnut kirjoittaa tästä, mutta sitten mietin, voisiko tämä auttaa jotain toista vanhempaa, joka paniikissa googlettaa sairaalassa, mitä vauvan kallonmurtuma käytännössä tarkoittaa. Itse kulutin koko ensimmäisen yön osastolla googlea pommittaen, löytämättä kuitenkaan kunnollista tietoa ja vertaistukea. Toivottavasti tämä teksti tavoittaa jonkun samassa tilanteessa olevan äidin, isän tai isovanhemman.

Kallonmurtuma säikäyttää lapsen ja vanhemman

AMBULANSSI, ENSIAPU JA ODOTTELU

Epeli alkoi onneksi heti itkemään, eikä mennyt tajuttomaksi. Ambulanssi oli paikalla noin vartissa, kiitos heille siitä. Siinä ajassa vauva oli jo rauhoittunut syliin, minä en. Ensihoitajat tutkiva vauvaa ja kyselivät samalla vamman taustoja. Soitin äitini meille esikoisen kanssa ja lähdin itse ambulanssin mukana ensiapuun. Muistan hoitajien olleen järjettömän rauhallisia, turvallisen isokokoisia miehiä, paljon muuta en sitten muistakkaan.

Ensiavussa meitä odotti todella ystävälliset hoitajat, suuri kiitos myös heille. Samoin meidät vastaanottanut kirurgi oli ystävällinen. Koko ajan hoitohenkilökunnan ajatus oli tarkkalu osastolla yön yli ja sitten kotiin. Minua huolestutti harjanne, joka oli ilmestynyt pojan päälaelle iskusta, joten lastenkirurgi pyydettiin lisäksi tarkistamaan tilanne.

Lastenkirurgi tuli lopulta ja oli töykeä. Häntä tuntui kiinnostavan enemmän, olinko minä itse paiskanut lapsen lattiaan. Muistan hänen tivanneen kolme kertaa hoitajilta ja lääkäriltä, onko lapsi riisuttu ja tarkistettu muiden ITSEAIHEUTETTUJEN ruhjeiden varalta. Teki mieli huutaa, että tutki nyt se saatanan lapsi ja kuulustele meitä myöhemmin.

Sairaalasta saatu turvalonkero tuli osastolla käyttöön

KALLONMURTUMA

Lastenkirurgi olisi laittanut vauvan vain röntgeniin, radiologi halusi meidät TT kuvaan. Suuri kiitos hänelle. Kuvia odotellessa oli edelleen ajatus, että tästä mennään vain osastolle yöksi tarkkailuun. Epeli oli jo melko normaali, söi ja nukkui, ainoastaan iskukohta oli kosketusarka.

”Kallomurtuma korvalta päälalle. Lähdette ambulanssilla Helsinkiin.” Suunnitelma kevyestä tarkkailusta lastenosastolla vaihtuikin hetkessä super vakavan kuuloiseen vammaan ja Helsingin reissuun. Hoitajat kuitenkin vakuuttivat pojan olevan hyvässä kunnossa, keskussairaalallamme ei vain ole valmiuksia hoitaa lastamme, mikäli tilanne muuttuisi tarkkailussa.

Epeli oli onneksi hyvässä kunnossa, joten kiirettä ei ollut. Ehdin käymään kotona hakemassa omat yöpymistarvikkeeni, vaikkakin heittelin kassiin tavaraa ihan mielivaltaisesti. En tiennyt, oltaisiinko Helsingissä kuinka kauan ja mitä lastenosastolle edes tarvitaan mukaan. Kävin vielä paluumatkalla tyhjentämässä lähikaupan suklaahyllyn, sillä veikkasin tarvitsevani yöllä muutakin kuin myslipatukoita. Äitini jäi edelleen meille Hemmon kanssa, kunnes mies palasi sairaalasta kotiin.

IHANA UUSI LASTENSAIRAALA

Menimme Helsinkiin ambulanssikyydillä, vaikka Epeli olisi periaatteessa kuntonsa puolesta voinut matkustaa myös henkilöautolla. Uudella sairaalalla meitä oli vastassa aivan mielettömän ystävällinen hoitohenkilökunta ja koko paikka itsessään huokui iloa ja lämpöä, vaikka seinien sisään mahtuu paljon hätää ja kyyneliä. Kaiken kaikkiaan vasta päästyämme päivystyksen hoitohuoneeseen osasin rauhoittua.

Olimme ensin päivystyksessä tarkkailussa, kunnes lastenkirurgi ehti tutkimaan Epelin. TT kuvissa ei onneksi näkynyt vuotoa, pelkkä siisti murtuma, joten sen puolesta syytä huoleen ei pitäisi olla. Odottelimme melko kauan, mutta siinä vaiheessa se ei enää haitannut. Osastolle meidät siirrettiin joskus klo 23.

Osastolla vietimme tehotarkkailussa kokonaisuudessaan kaksi vuorokautta. Epelistä huolehti mitä parhaimmat ja ystävällisimmät hoitajat, eikä minusta välillä edes tuntunut, että olisimme sairaalassa. Epelillä oli jatkuvasti kiinni happisaturaatiota sekä pulssia mittaavat anturit ja hänen vointiaan käytiin tarkastamassa aina parin tunnin välein. Ihme kyllä hänellä ei ollut edes aivotärähdyksen oireita, vaikka isku oli ollut kova.

Ennen kotiutumista Epelin tarkisti sekä neurokirurgi että neurologi. Kumpakaan ei havainnut pojan voinnissa mitään poikkeavaa ja toivottivat hyvää jatkoa. Kuitenkin saisimme olla heihin yhteydessä heti, jos jotain poikkeavaa ilmenisi.

LASTENSUOJELUN ARVIOINTI JA JATKOSEURANTA

Itse sain puhelun lastensuojelusta seuraavana aamuna kello 8. Kyllähän minä tiesin, että kaikista alle 1-vuotiaiden luunmurtumista tehdään lastensuojeluilmoitus, mutten todellakaan siinä tilanteessa sitä muistanut. Ja ensiavussa henkilökunta ei myöskään meille kertonut, että hei meidän pitää tässä tilanteessa tehdä asiasta ilmoitus eteenpäin. Taas pisteet KOKS:lle.

Ja vaikka kuinka itse tietää tapahtuneen olevan vahinko ja tapaturma, ei se poista sitä inhottavaa tunnetta, kun joku epäilee sun vanhingoittaneen lastasi tahallaan. En edes muista, moneen kertaan jouduin selittämään eri henkilöille, miten putoaminen tapahtui. Helsingissä kysymykset eivät tuntuneet enää syytöksiltä, toisin kuin keskussairaalalla. Lastensuojelun työntekijä oli kuitenkin ystävällinen ja puhelu meni hyvässä hengessä. Meille tulisi neuvolan perheohjaaja käymään kotiutumisen jälkeen, mutta vain tarkistamaan, tarvitsisinko apua kotiutumisen jälkeen kahden lapsen kanssa.

Meillä oli rutkasti onnea matkassa viime viikolla, eikä pelkästään Epelin tapaturman suhteen. Kerran olen soittanut kotiutumisen jälkeen lastensairaalalle, kun Epeli oksensi aamumaidot kaaressa ulos ja sainkin pikaisesti meitä hoitaneen lääkärin puhelimeen. Ohjeistuksena oli vain seurata lasta ja katsoa, tuleeko seuraavatkin sapuskat ylös.

Nyt reilu viikko tapahtuneesta alkaa arki vähitellen olemaan normaalia, eikä tapahtunutta enää mieti ihan joka hetki. En edes halua miettiä, kuinka pahasti Epelille olisi voinut käydä, sillä silloin ei arjen pyörittämisestä tule mitään. Olen vain kiitollinen, että nyt selvittiin näinkin vähällä.

Ja mitä lastensuojeluun tulee, olen myös iloinen, että kaikki tällaiset tilanteet tarkistetaan ja selvitetään. Usein kyse on vain tapaturmasta, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös niitä väkivaltatapauksia. Vaikka tilanteen selvitys ja kyselyt voivat tuntua itsestä pahalta, muista, että se tehdään lapsen turvallisuuden takia. Kaikille sattuu vahinkoja ja ammattilaiset kyllä hoksaavat, milloin kyse on tahallisesta vahingoittamisesta.

Kallonmurtuma paranee itsestään luutumalla, eikä siihen tarvita varsinaista hoitoa. Lasta saa käsitellä normaalisti, toki varoen murtumakohtaa, mikäli se aristaa (Epelillä ei arista). Saimme kontorilliajan keskussairaalalle aivojen ultraan ja lastenkirurgin tarkistukseen jo ensi viikolle, joten viimeistään silloin tiedetään varmasti, ettei isku ole aiheuttanut murtuman lisäksi muuta vahinkoa. Kuulemma ihan normaalisti saa jatkossa antaa pojan kiipeillä ja pelata isompana lätkää, minä nimittäin varmistin tämän neurokirurgilta.

Lähes jokainen vanhempi pudottaa lapsensa jossain vaiheessa vauvavuotta, tiesitkö sitä? Ei sillä, että hauaisin kuulua tähän porukkaan. Onneksi selvisimme ”vain” murtumalla, tämän voi vielä antaa itselle jossain vaiheessa anteeksi. Pysyvämpiä vaurioita en pystyisi, vaikka kuinka olisi ollut tapaturma. 

Kommentit

  • Nimetön Henna

    <3

    Onneksi oli enkeleitä matkassa, ja rohkeaa kertoa tästä. Toivon mukaan siitä on jollekin vanhemmalle apua

     1
  • Tyttö ..

    Kiitos sinulle meillä on aivan samanlainen tilanne ! Kiitos todella tästä oli apua täällä mä nyt yöllä myös goigöetan sairaalassa kuten sinäkin ja kiitos sinulle kun löysin tämän.<3

     1
      • Tyttö ..

        Me ollaan jo kotona <3 kaikki hyvin nyt murtuma pieni ja luutuu ajallan, saatiin myöds turvalonkero, vaaleanpunainenolksin näyttänyt kuvan mutta tähän ei pysty laittaa ettei muut näkisi halusin kysyä onko se näin että kaikki alle vuoden murtumatapauksrt tulee se La s ilmoitus ?

         0
        • Jenni

          Hiano homma että olette kotiutuneet 🙂

          Ja juu, kyllä lain mukaan kaikista alle 1-vuotiaan luunmurtumista yleensä tehdään lasu, mutta tosiaan silloin vain arvioidaan, onko kyseessä ollut tapaturma ja jos on, ei se johda sen kummempiin toimenpiteisiin. Eli jos ja kun kaikki on kunnossa, ei lastensuojelun yhteydenottoa tarvitse pelätä tai stressata.

           0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.