VALIKKO
2.2.2017 14:43

Päiväkotiin vain pakon edessä?

Aikaisempia juttuja lukeneet tietävät, että olen ison osan tästä huimasta työurastani tehnyt eri päiväkodeissa, joko lastentarhaopettajana tai lastenhoitajana. Lapsiryhmässä yhtä kaikki.  Nyt satuin lukemaan Vauva.fi:n artikkelin päiväkotityöntekijöiden kokemuksista nykyisestä hoidontasosta. Artikkeliin pääset tästä.

 

 

Aina on ollut niitä vähän parempia ja sitten niitä ei niin hyviä päivähoitoryhmiä. Läheskään aina hoitopaikan hyvyys tai heikkous ei ole johtunut ryhmän rakenteesta, vaan syy on saattanut löytyä sopimattomista tiloista tai esimerkiksi ryhmän henkilöstöstä. Eroja ryhmien välillä on ihan talojen sisälläkin: joku ryhmä voi olla ihan mielettömän hyvin toimiva, kun taas saman talon naapuriryhmässä arki tökkii ja hymyjä ei paljon näy. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla oppii nopeasti tietämään, mitkä ryhmät ovat niitä halutuimpia hoitopaikoiksi ja minne lapsi laitetaan vain pakon edessä.

Nyt kuitenkin jatkuvat säästöt ja ryhmien paisuttamiset uhkaavat  niitä hyviäkin hoitopaikkoja. Kun suhdeluvut lasten ja hoitajien välillä kasvavat, ei aikaa ja käsiä vaan yksinkertaisesti riitä kaikille tarvitseville. Päiväkoti on jo itsessään stressaava ympäristö lapselle, saati kun siihen lisätään hippunen lisää lapsia ja meteliä. Samalla budjetteja leikataan, eikä varoja esimerkiksi kunnollisiin askarteluvälineisiin joka talossa ole olemassa. Avustajia niitä tarvitseville ei saa kuin ääritapauksissa, silloinkin vain muutamaksi tunniksi päivässä. En yhtään ihmettele artikkelissa mainittuja esimerkkikommentteja työntekijöiltä, voisin itsekin allekirjoittaa monet niistä. Hoitotyöntekijät (oli sitten kyse vanhuspuolen tai lastenhoitopaikoista) ovat olleet aina vähän aliarvostettuja, vaikka he juuri hoitavat sinun vanhempiasi, lapsiasi  ja isovanhempiasi.  Millaista hoitoa itse toivoisit omalle lapsellesi tai itsellesi sitten vuosien päästä?

Lapsen esimerkkipäivä

Mieti itsellesi tilanne, jossa vietät 8 tuntia jatkuvassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa 10-20 muun kanssa. Aamulla sinut on jo parhaassa tapauksessa revitty kesken unien ylös sängystä ja raahattu kiireellä autoon ja hoitoon. Koko aika hoputetaan ja kehotetaan reippauteen. Koko päivän huutaa joku jossain päin huonetta, vessaan joutuu joko odottamaan vuoroa liian kauan tai sitten sinne pitäisi mennä silloin kun ei vielä oikeastaan ole hätä. Uloslähtiessä odotat toppavaatteet päällä kuumissasi, että kaikki muut saavat itsensä valmiiksi. Ruualla ei välttämättä ole sitä lempiruokaa, sitä pitäisi syödä suhteellisen reippaasti eikä kukaan välttämättä ehdi auttamaan, vaikka apua vähän tarvisikin. Nukkumaan on kiire, joku itkee tai huutaa etkä saa itse unenpäästä kiinni. Juuri kun olet nukahtanut, pitäisi taas herätä kiireellä syömään välipalaa.  Sitten pitäisi vielä päivän päätteeksi reippaasti jaksaa illalla kotona iltahommat, ilman kitinää ja kiukuttelua. Ja sanoinko jo, että tätä olisi siis se viisi päivää viikossa?

Yllä kuvailtu päivä on aika kärjistetty, mutta tähän ollaa menossa yhä useammassa paikassa. Itsellä on onni työskennellä pienemmässä yksityisessä päiväkodissa, jossa asiat eivät ainakaan vielä ole näin huonosti. Tottakai välillä on kiire, on paljon sairas- ja tavilomia päällekkäin, jolloin sijaisia on vaikea saada tarpeeksi. Mutta silti meillä lapset huomioidaan pääsääntöisesti todella hyvin ja oma jaksaminen ei veny ihan äärirajoille työviikon aikana. Joutuuko meillä joskus lapset odottamaan toppatamineissa? Kyllä. Hoputetaanko meillä lapsia päivän aikana? Kyllä. Tuntuuko joskus, ettei kädet vaan riitä kun pitäisi tehdä 2 työntekijän työt? Kyllä.  Silti verratessa ryhmäämme aikaisempiin työpaikkoihini uskallan väittää, että meillä on asiat vielä aika hyvin. Olen ollut ryhmässä, jossa päivän ainut tavoite oli saada lasten perushoito suoritettua. Ja sitä se oli, suorittamista. Ryhmässä oli liikaa maahanmuuttajalapsia, erityislapsia ilman avustajaa ja samalla tilat olivat erittäin ankeat ja epäsopivat päivähoitoa ajatellen. Tällä hetkellä meillä on aikaa välillä jopa oikeasti jutella lasten kanssa, kysellä kuulumisia ja pelata muistipeliä yhdessä. Meillä käydään säännöllisesti retkillä lähialueilla ja toteutetaan suunnitelmallista toimintaa lähes päivittäin. Samalla nostaisin isoksi plussaksi oman keittiön, josta saamme päivittäin ihan sika hyvät sapuskat meijän keittiötyöntekijöiltä.

 

Milloin ja minne oma lapsi hoitoon?

Olin tänään ensimmäistä kertaa yli 10 kuukauteen tekemässä 4 tunnin päivän vanhassa työpaikassani. Hemmon mamma on kotona päivät, joten hän mielellään otti minityypin hoitoon täksi ajaksi. Vähän hassuahan se on viedä oma lapsi hoitoon ja mennä hoitamaan muiden lapsia töihin, mutta siitä oman lapsen hoidosta kun ei ihan hirveästi palkkaa makseta. En vieläkään alkaisi tekemään kokonaisia työpäiviä, mutta nämä muutaman tunnin pätkät on ihan kivaa vaihtelua arkeen. Mulla oli oikeasti ihan kivaa ja tuntui kuin en olisi pois töistä ollutkaan. Suht samat lapset oli vastassa ja arki rullasi edelleen samalla tavalla. Enemmän jännitin Hemmon päivänkulkua mammalassa, mutta oli heilläkin lopulta mennyt ihan kivasti.

Jatkossakin teen varmasti näitä lyhyempiä sijaisuuksia, mutta kokopäivätöihin ei ole vielä hinku. Onneksi Hemmolla on tuttuja hoitajia, jotka mahdollistavat nämä pätkätyöt hoitovapaan ohella. Vaikka ryhmät olisivat kuinka kodinomaisia, on lapsen ihanteellinen hoitopaikka sinne 2-3 -vuotiaaksi mielestäni koti tai mummolla/pappala. Varmasti monet vuoden vanhat pärjäävät hoidossa, olenhan itsekin heitä hoitanut töissä, mutta ei se silti mikään ideaalitilanne ole. Lapsen on toki hyvä saada leikkikavereita ja harjoitusta sosiaalisista tilanteista, mutta ei sitä varten päiväkotia tarvita. Onhan avoimet kerhot, tuttavaperheet sun muut olemassa. Maahanmuuttajalastenkaan ei olisi tarpeellista kielen takia aloittaa hoitoa vielä alle 2 – vuotiaana. Mutta jokainen itse tekee oman perheensä ja lapsensa osalta päätöksen lapsen hoitomuodosta ja paikasta. Joskus on pakko aloittaa päivähoito, vaikka itse haluaisi vielä jatkaa kotona ja se on oikeasti ihan fine.

Toivottavasti leikkaukset tasaantuisivat ja meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollista tarjota kaikille tarvitseville laadukas päivähoito. Samalla toivoisin valtion tukevan kotihoidon valitsevia perheitä vähän isommalla kädellä, sillä  tällöin päiväkodit eivät ehkä olisi ihan niin ruuhkautuneita.  Mutta mene ja tiedä, enhän miä mikään poliitikko ole. Kohta vaan voi olla, että sinne päiväkotiin mennään vain pakon edessä, niin lapset kuin työntekijät.

Millä fiiliksillä itse viet lapsesi hoitoon? 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.