VALIKKO
6.10.2016 10:30

Pitääkö aina lähteä kauas?

 

inkaSyyslomat lähestyvät ja varmasti monessa lapsiperheessä käydäänkin kuumeista keskustelua siitä, mitä lomalla tehdään ja minne mennään. Monilla toki on jo reissut varattuna, mikäli on pidemmälle tarkoitus lähteä. Mutta onko loppupeleissä aina pakko lähteä jonnekkin tai tehdä jotain erikoista kun on loma?

Jotenkin tuntuu, että monille perheille ”loma” on synonyymi super täyteen ahdetulle retkelle kohteeseen x. Jos vastaus kysymykseen ”Mitä teidän perhe meinasi tehdä lomalla?”  on ”Ajateltiin olla kotona” tai ”Mennään mökille hengailemaan” , saa usein ihmetteleviä katseita omakseen. Päiväkodissa työskennellessä kuulee etenkin kesäloman lähestyessä vanhemmilta, kuinka moneen huvipuistoon, Muumimaahan, risteilylle ja ties minne kesän aikana pitäisi ehtiä. Monet tuntuvat olevan ahdistuneita loman aloituksesta ja jopa helpottuneita, kun voivat sen kaiken suorittamisen jälkeen palata itse töihin ja tuoda lapset päiviksi hoitoon. En nyt väitä, että kaikki perheet tällaisia ovat, mutta valitettavan monet. Toki on kiva tehdä joku pieni reissu perheen kesken kesällä, mutta sen ei pitäisi olla stressipiikki vanhemmille. Ei matkustaminen myöskään ole halpaa, ei edes kotimaassa. Kuunneltuani tuttavaperheiden ja hoitolasten juttuja siitä, kuinka paljon rahaa vaikka yksi Muumimaailman retki 4 henkiseltä perheeltä syö, ihmettelen miten niinkin monilla on varaa käydä useissa huvipuistoissa saman kesän aikana.  Parhaimmillaan parin päivän reissu syö enemmän varoja säästötililtä kuin viikon etelänmatka kahdelta aikuiselta.

Lapset kuitenkin ovat siitä veikeitä, että hepä eivät oikeasti vaadi  reissua Särkänniemeen saadakseen elämyksiä ja muistoja lomista. Sillä mitä ne pienet lapset oikeasti muistavat esimerkiksi huvipuisto reissusta, kun he palaavat hoitoon ja kertovat kuulumisia? Muistavatko he päällimmäisenä laitteet vai sen mitä äidin/isän/kummin/ mummin tms kanssa tehtiin? Niinpä. Lähes jokainen lapsi kertoo, mitä tehtiin KENEN kanssa. Toki etenkin isommat tajuavat jo kivoista laitteista sun muista, mutta pienillä lapsilla pääpaino on siinä, kuinka kivaa oli tehdä jotakin jonkun kanssa. Usein äidin ja isän.

Loman ajatuksenahan on ladata akkuja, palautua töistä ja viettää rentoa/kiireetöntä aikaa tehden mukavia juttuja. Kuinka rentouttavaa matka huvipuistoon pienten lasten kanssa on? Automatkat on usein huutoa tai riitelyä jos lapsia on useampi, kohteessa usein on jonottamista, hälyä ja mieleistä ruokaakaan ei välttämättä ole tarjolla. Kotimatkalla ollaan jo tosi väsyneitä  (hyvällä tuurilla nukutaan, huonolla kiukutellaan kotiin asti).  Toisaalta esimerkiksi päivä kotona tai mökillä, eväät lähimetsässä tai puistossa, retki uimarannalle polskuttelemaan? Näissä harva kokee stressaantuvansa ylivoimaisen paljoa, mutta elämys lapselle on taattu.

inkanaadat

Retki kotitalomme ”takapihalle”

 

 

Itse kuulun siihen porukkaan, joiden lapsuudessa käytiin kerta vuoteen ulkomailla, useimmiten Kanarialla tai Välimeren saarilla. Kesäisin päästiin sinne, minne urheiluseuran kesäretki sattui suuntautumaan, yleensä Tykkimäkeen tai Puuhamaahan. Muuten meillä oltiin aika pitkälti kotona ja mummolassa, jotka sijaitsivat alle 2km päässä toisistaan.

 

Tässä juttuja, joita itse muistan lapsuuden arjesta/lomista:

  • Asuimme metsän reunassa, joten paljon leikeistä suuntautui metsään. Rakensimme majoja, kiipeilimme kivillä ja puissa.
  • Talvella parasta oli hiihtoretket viereisiä peltoja pitkin Luoviin, jossa sai kuumaa mehua ja pumpernikkeliä. Tärkeää oli valita aina punainen pumpernikkeli.
  • Mummolassa oli lauantai leivontapäivä. Silloin tehtiin leivinuunissa pullat ja rieskat, mutta eniten odotettiin aina paistinkakkua (rieskataikinasta kuumalla leivinuunilla paistettua ohutta leipää).
  • Eväät. Ihan sama mikä homma oli menossa, mutta aina oli eväät mukana. Yleensä tehtiin myös nuotio makkaranpaistoa varten jos oltiin metsähommissa tai perunapellolla syksyllä.
  • Uiminen läheisellä soramontulla

 

Pääpaino on siis ihan niissä kotona ja lähiympäristössä tehdyissä jutuissa. Toki muistan Tykkimäen narunvedon, kuinka meinasin pudota Puuhamaan jättiliukumäestä alas ja Korkeasaaren hauskat apinat. Ulkomailta mieleenpainuneita muistikuvia on paljon vähemmän. Itse haluaisin panostaa retkeilyyn metsässä, luonnon ihmettelyyn ja siihen tikkupullan paistoon oman mini Hemmomme kanssa. Varmaan käymme joskus myös Korkeasaaressa tai Tykkimäessä, mutta en usko että ikinä täytämme lomakalenteriamme Suomen eri perhekohteilla. Mene ja tiedä, mutta siltä ainakin nyt tuntuu.

Koittakaa kaikki muistaa myös rentoutua ja hengähtää, jos ja kun teillä syyslomaa vietetään lasten kanssa, olitte sitten kotona tai reissun päällä!

 

Mitä sinä muistat  lapsuuden lomista?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.