VALIKKO
30.7.2017 14:06

PUHUTAAN!- sarja osa 2. : Sukupuoliroolit

Sukupuoliroolit, kuva ja artikkeli https://www.theodysseyonline.com/lets-debunk-traditional-gender-roles

Olisi taas aika jatkaa PUHUTAAN!- sarjaa. Tällä kertaa mietin pitkään, miten tekstin nimeän, sillä aihe on varsin laaja. Transsukupuolisuus kävi mielessä, samoin sukupuolineutraalius. Kumpakin näistä on lopulta varsin rajaavia otsikoita, eivätkä varsinaisesti kuvaa tekstin aihetta. Tarkoituksena on siis pohtia sukupuolirooleja ja miten niihin tänäpäivänä yhteiskunnassamme suhtaudutaan. Sukupuoliroolit ovat varmasti jokaiselle iskostuneet takaraivoon tavalla tai toisella, monille pohja on luotu kotona jo lapsuudessa. Osa on aikuisiällä tietoisesti pyrkinyt toimimaan opittuja mallejaan vastoin, osa taas toistaa vanhempiensa malleja lähes täydellisesti.

 

SUKUPUOLIROOLIT ENNEN JA NYT

Ennen oli selvää, että tytöt auttoivat äitejään kodin töissä ja pojat taas olivat mukana miesten jutuissa, kuten auton korjaamisessa. Samoin pojat saivat yleensä olla villimpiä, raisumpia ja muutenkin kurittomampia, kuin tytöt. Tyttöjen oletettiin tottelevan ja olevan ”nätisti”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Vuosikymmenten kuluessa mielikuva on onneksi vähitellen muuttunut, mutta kyllä vielä nykyisin näkee hyvin samantyylistä ajattelua, vaikka eletään jo vuotta 2017. Edelleen lausahdukset ”pojat on poikia” lipsahtaa monen aikuisen suusta, kun työskennellään lasten kanssa.

Ehkä Hemmosta tulee timpuri?

Paljon puhutaan sukupuoliroolien häviämisestä, mutta itse en usko niiden haihtuvan ihmisten alitajunnasta kuin savuna ilmaan. Terävimmät kulmat ovat ehdottomasti hioutuneet pois, mutta täysin neutraalissa tilassa emme elä. Edelleen on niitä, joiden mielestä naisen kuuluu hoitaa kaikki kotityöt ja lapset miehen ollessa palkkatyössä. Toisaalta yhä tiheämmässä on myös se toinen ääripää, jonka mukaan nainen ja mies ovat sama asia, vaikkakin fyysisesti hyvin erilaisia.

Nykyisin yhteiskunnan rakenne on muuttunut muutenkin huimasti ja esimerkiksi paljon isompi määrä naisista elää yksin. Osalla varmasti toimii aviomiespalvelut tai soitto isälle kun tarvii vaihtaa lamppua, mutta suuri osa on myös opetellut pärjäämään perus remppahommista itse. Samoin miehet ovat joutuneet opettelemaan edes ne perus kodinhoitojutut, sillä omassa kodissa harvoin on sitä samaa taikaa, jonka avulla pyykit, astiat ja pinnat puhdistuvat kuin itsestään. Ainiin mutta lapsuudenkodissa sillä taialla oli nimikin: äiti.

VOIKO POIKA PUKEUTUA MEKKOON?

En sano, että kumpakaan ääripää olisi mielestäni hyvä vaihtoehto. Maailma ei noin yleisestikkään ole täysin mustavalkoinen, miksi tämäkään asia olisi? Mielestäni jokainen voi olla juuri niin feminiininen tai maskuliininen kuin haluaa, mutta ketään ei noihin muotteihin saa pakottaa. Onko se loppupeleissä Eskolta pois, jos naapurin Marja osaa korjata ruohonleikkurin, mutta hän ei?

Päiväkodissa työskennellessä näkee paljon lapsia ja perheitä, samoin erilaisia työntekijöitä. Sukupolvenvaihdoksien myötä ne vanhanliiton hoitotädit alkavat eläköitymään ja yhä isompi joukko hoitajista on nuoria. Enkä nyt väitä, että kaikki vanhemmat lastenhoitajat ovat jumiutuneet sinne oman lapsuutensa ajatusmalleihin, mutta niitä on valitettavan paljon. Pääsiäisenä kuuluu tehdä se kukkoaskartelu silkkipaperista kun se on tehty joka vuosi, tytöille jaetaan vuorot prinsessaleikkeihin ja pojat joutavat kaikki yhteen huoneeseen painimaan ja leikkimään autoilla.

…tai ehkä isänsä tavoin insinööri joka kiertää työmaita tärkeänä valkoinen kypärä päässään?

Mutta mitäs jos se herkkä poika haluaakin naamiaisissa pukeutua prinsessaksi? Näin on käynyt muutaman kerran eri työpaikoissa ja vastaanotto on ollut työntekijöillä hyvin erilainen. Ensimmäisessä heittäydyttiin täysin roolileikkeihin ja etsittiin 5-vuotiaalle pojalle pinkein mahdollinen mekko. Toisessa paikassa toive mekosta naamiaisiin sivuutettiin kaikessa hiljaisuudessa ja annettiin lapselle karhupäähine. Kolmannessa paikassa ryhmän vastaava hoitaja totesi mekkojen olevan varattu tytöille ja ritarin asut on sitten pojille.  Viimeisellä kerralla kysyin ääneen, eikö lapset voisi itse valita mieleistään asua, jolloin tyttöjen joukosta löytyikin halukas ritari vaihtamaan asua pojan kanssa.

VANHEMPIEN MERKITYS

Kuten monessa muussakin asiassa, on kodin ja perheen merkitys lapsen ajatusmaailmaan valtava. Jos poika kuulee pienenä jatkuvasti, kuinka isä kieltäytyy tekemästä ”naisten töitä”, on hyvin todennäköistä, ettei hän tule itsekään niitä parisuhteessaan mielellään tekemään. Nykyisin onneksi ilahduttavan monet miehet suhtautuvat esimerkiksi poikiensa pukeutumiseen rennommin, eivätkä kavahda homotteluun heti pastellinsävyisten vaatterekkien kohdalla.

Kuuluuko Hemmon oppia tekemään kotitöitä koska on tyttö vai koska jokaisen lapsen tulisi ne oppia?

Monet miehet osaavat nykyisin myös tehdä ruokaa, siivota ja osaapa muutamat jopa virkata pipoja. Samoin naisista löytyy jo hyvinkin menestyksekkäitä lampunvaihtajia ja nurmikon leikkaajia. Edelleen varmasti on niitä perheitä, joissa isä ei keittiöön astu muuten kuin ruokailemaan, mutta niitä tulee varmasti olemaan aina.  Pääsääntöisesti siis lapset saavat nykyisin kotona tasavertaisemman vanhemmuuden mallin, kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.

MEIDÄN PERHE

Erityisesti nyt oman lapsen myötä olen huomannut, kuinka erilailla minä ja äitini ajattelemme miesten ja naisten rooleista perheessä. Hemmon ollessa pienempi ja valvottaessa öisin sain kuulla, kuinka miehen pitäisi antaa nukkua yöllä, sillä käyhän hän päivällä töissä. Minun piti hänen mielestään myös sallia miehelle vaikka jokapäivä omaa aikaa salireissun ja harrastusten parissa, sillä onhan hän mies ja tarvitsee omaa aikaa. Hänen mielestään minun piti olla myös kiitollinen miehen hoitaessa Hemmoa kotona ne muutamat päivät, kun itse olin töissä, sillä eihän kukaan mies nyt normaalisti lapsia vahdi. Esitinkin kysymyksen perään: Mitä minä teen päivisin, jos en töitä? Milloin minun oma aikani ja harrastukseni ovat? Eikö äidin työnteko ole yhtä tärkeää, kuin miehen?

Itse tykkään laittaa ruokaa, mies taas ”tykkää” kasailla huonekaluja. Siivous meillä hoituu tasapuolisesti, samoin lastenhoito. Meillä siis näkyy varsin perinteisiä roolimalleja, mutta toisaalta myös mies tekee ns. naistenhommia. Itse olen aina ollut melko poikamainen ja raisumpi, joten omaan ajatusmalliin on ihan selvää, ettei käytös ja kiinnostuksenkohteet ole sukupuoleen sidottuja. Mies käyttää kirkkaita värejä ja voisi varmasti leikkiä tytön kanssa niin pikkuautoilla kuin barbeilla ilman, että hänen miehisyytensä siitä kärsisi.

PITÄISIKÖ KAIKEN OLLA NEUTRAALIA?

Kuten aiemmin sanoin, en usko ääripäihin tai joko-tai malleihin. Jotkut ovatkin ottaneet sukupuolineutraalin kasvatuksen turhan kirjaimellisesti ja hyvä jos lapsesta edes tunnistaa päälle, onko kyseessä tyttö vai poika. Onhan näitä kuultu, ettei esimerkiksi tuoreiden isovanhempien anneta vaihtaa vauvalle vaippaa, ettei lapsen sukupuoli vaan paljastu ensimmäiseen vuoteen. Saattaisi mummo vielä vahingossa ommella tytölle rimpsumekon, silloin varmaan menisi pilalle hyvä lapsi? Sanon vaan, että ei näin.

Maalaushommat sujuvat sekä tytöiltä että pojilta

Juttuhan on niin, että tänne syntyy tyttöjä ja poikia. Toki transsukupuoliset henkilöt ovat sitten oma lukunsa, mutta hekin identifioivat itsensä jompaan kumpaan sukupuoleen. Miksi siis pitäisi leikkiä, että kaikki olisivat samanlaisia? Päiväkodissa huomaa hyvin, kuinka erilaisia kaikki pojat ovat keskenään. Sama pätee luonnollisesti myös tyttöihin: on niitä vilkkaampia tyttöjä ja herkempiä poikia. On tyttöjä, jotka eivät viihdy alkuunkaan pöytätehtävissä kun taas joku poika piirtäisi hevosia ja sateenkaaria vaikka koko päivän. Aina tulee myös löytymään niitä puhtaasti tyttömäisiä tyttöjä ja poikamaisia poikia ja hei, se on enemmän kuin okei!

Meillä ei tulla ikinä sanomaan Hemmolle, ettei hän voi tehdä jotain vain koska on tyttö. Jos hän pitää painista niin sitten lähdetään sovittelemaan trikoita. Jos taas baletti tuntuu siltä omalta jutulta niin sitten satubalettiin mars! Meillä saa tykätä Batmanista tai Tuhkimosta, eikä se muuta asioita suuntaan tai toiseen. Kuhan neiti itse on tyytyväinen ja tietää olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on. Vaikka hän joskus haluaisi vaihtaa nimensä Pekaksi ja elää miehenä, ei meidän lapsi siinä muuten muutu,kuin ehkä hitusen onnellisemmaksi?

 

Kommentit

  • Vieno

    Tärkeä aihe, kiitos että kirjoitit siitä havainnollisesti ja ei-tuomitsevasti. Haluaisin tehdä tarkennuksen yhteen kohtaan.

    ”Juttuhan on niin, että tänne syntyy tyttöjä ja poikia. Toki transsukupuoliset henkilöt ovat sitten oma lukunsa, mutta hekin identifioivat itsensä jompaan kumpaan sukupuoleen.”

    Tämä ei täysin pidä paikkaansa. On olemassa myös muunsukupuolisia, jotka eivät identifioidu mieheksi eivätkä naiseksi, vaan joko johonkin siltä väliltä tai kokonaan binäärisen sukupuolijaottelun ulkopuolelle. Googlettamalla ”muunsukupuolinen” löytyy runsaasti kiinnostavia kirjoituksia aiheesta.

    Lisäksi on olemassa intersukupuolisia, eli heitä joiden fyysiset sukupuoleen viittaavat ominaisuudet eivät ole yksiselitteisiä. Valitettavasti heidätkin nimetään Suomessa syntymässä joko tytöiksi tai pojiksi, ja heille saatetaan tehdä sukupuolielinkirurgiaa ihan vauvana tai pienenä lapsena jotta elimet muistuttaisivat enemmän nimettyä sukupuolta. Tästä aiheesta googlettamalla löytyy karmivia tarinoita, joita lukiessa ei voi kuin ihmetellä miten meidän modernissa, länsimaisessa, ihmisoikeuksista välittävässä yhteiskunnassamme voi tällaista tapahtua.

    Jos yhteiskuntamme pystyisi hyväksymään sen, että elää voi myös muuna kuin selkeästi miehenä tai naisena, kukaan tuskin menettäisi mitään, mutta ne jotka eivät tuohon jaotteluun mahdu säästyisivät monelta kivulta ja murheelta.

     0
    • Jenni

      Hyvä huomio! Mietin lisäänkö tekstiin esim. Kolmannen sukupuolen, mutta ajattelin heidänkin mieltävän itsensä jompaan kumpaan sukupuoleen. Mutta hyvä tarkennus ehdottomasti!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.