VALIKKO
16.11.2016 12:15

Saako ”helpon” vauvan vanhempi väsyä?

Meillä kävi lottovoitto Hemmon kanssa ja hän on ollut ihan maailmaan tulostaan asti aika helppo vauva.  Toki hän on antanut kuulua itsestään, jos jokin ei neitiä miellytä, mutta pääsääntöisesti elo on ollut melko tasaista. Öisin on heräilty niin, että univelkaa ei ole päässyt kertymään ihan mielettömiä määriä. Samoin päiväunet on nukuttu tosi hyvin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Samalla kuitenkin on myönnettävä, että ei tässä missään super terässä olla. Hemmo tosiaan on kieltäytynyt pullosta 3kk iästä alkaen, eli en ole voinut irrottautua vauva-arjesta syöttöväliä pidemmäksi ajaksi. Vähän tämän jälkeen huomasimme, että etenkin iltaisin minä olen Hemmon mielestä se, jonka kuuluu rauhoitella ja pitää seuraa. Iskän kanssa huudettiin kuin palosireeni.  Ja tämä ei johtunut siitä, etteikö Könsikäs olisi viettänyt aikaa Hemmon kanssa. Syystä tai toisesta hän ei vain kelvannut väsyneelle sylittelijäksi.  Olin siis käytännössä koko päivän yksin vauvan kanssa ja sama jatkui aika pitkälti myös iltaisin. Varmasti suuritarpeisen lapsen kanssa olisi vielä väsyttävämpää, mutta kyllä tuon perustyytyväisen vauvankin 24/7 hoitajana olossa alkaa olemaan takki vähän tyhjä. Yöhulinat ovat työllistäneet viimeisen reilu kuukauden enemmän, joten unetkin ovat jääneet normaalia vähemmälle.

Mitä tästä on seurannut? Huomaan tiuskivani ihan naurettavan pienistä asioista. Olen ärtynyt ilman selvää syytä. Fyysisesti olo on tyhjä. Pienetkin ikävät jutut vaivaavat normaalia enemmän. Karkkihirmuna on vaikeampaa olla syömättä herkkuja ja valita se satsuma suklaapatukan sijaan. Whatsapp viestit täyttyvät valivali sävytteisistä viesteistä, joka ärsyttää lisää. Miksi pitää valittaa, kun meillä on asiat oikeasti ihan tosi hyvin?

Osittain menee imetyksen ja hormonitasapainon piikkiin, mutta ei kokonaan. Arki on onneksi jo rutinoitunut, eikä uusia opeteltavia asioita tule vastaan päivittäin. Omaa oloa helpottaa sekin, että tästä eteenpäin vauvanhoito muuttuu koko aika tutummaksi, kun lähestytään 10kk ikää. Siitä vanhempia osaan hoitaa vaikka unissani. Könsikkäästä ei voi sanoa samaa, hänelle kaikki eteentulevat asiat vauvan kanssa ovat uusia. Vasta yhtenä päivänä hän kysyi minulta, koska vauvaa aletaan opettamaan potalle. Minulle itsestään selvä asia, miehelle täysin uusi juttu. Ja se on oikeasti ihan ok että kysyy, tosi hyvä. Välillä ei vaan jaksa alkaa kaikkea selittämään, onhan Googlekin keksitty. Voisi järkkäillä kyselytunnin sellaiseen aikaan viikosta, että on itse pirteä ja hyvällä tuulella. Sitte vaan latoo kysymyksiä tiskiin ja vastauksia tulee takaisin. Ei oikeasti huono idea.

dsc03146

Silti kun neuvolassa kysytään, miten teillä menee, ei tule mieleenkään valittaa jaksamisesta. Meillähän menee hyvin. Ei ole koko päivää itkevää vauvaa, ei pitkin yötä huutavaa liioin. Arkirutiinit pyörivät hyvin ja vauva on iloinen. Jos valitan meidän arjesta, voisin saada vähän outoja katseita terkkarilta (vaikka tiedän ettei niin oikeasti kävisi) ja toteamuksen, että sellaista se vauva-arki on. Senkin tiedän. Tiedän, että voisi olla paljon rankempaa. Osasyy on varmasti myös vertaistuen puute. Eihän kavereille viitsi jatkuvasti valittaa, kuinka on yrittänyt saada mini Hemmon vatsaa toimimaan, mutta kun ei se mokoma syö sitä luumusosetta. Tai kuinka olet yrittänyt miljoonaa eri imetysasentoa ja hämäystä, jotta saisit rintaraivarin talttumaan ja sapuskan maistumaan. Kun kysytään, ”miten menee?” , on vastaus lähes aina ”ihan hyvin”.

Ainakaan täällä meillä ei järjestetä vauvaperheille ihan tavallisia avoimia perhekahviloita. Taitaa seurakunnan puolesta olla perhekerhoja, mutta ei siellä oikein mitään tee pienen vauvan kanssa. Toisaalta myös joku ”kotikahvila” olisi kiva, jossa muutamien lähellä asuvien äitien kanssa oltaisiin vuorotellen kunkin luona kahvittelemassa ja saisi papattaa arkijuttuja menemään niin kakan väristä  kuin uusista toppapukukuoseista.

Tähän liittyen pakko kertoa, kuinka yksinäinen kotiäiti hyökkäsi varomattoman ihmisen kimppuun kotiovellaan. Myin siis muuton alta tavaraa pois facebook kirppiksellä. Olin sopinut noudon tavaroille ja ostaja olikin apaut samanikäinen kotiäiti. Yltiösosiaalinen kun olen, päädyimme tuon 10min aikana vaihtamaan perustiedot perheiden lapsista ja manaamaan kotikaupunkimme vähäistä tarjontaa vauvaperheille. Vähän myöhemmin juttelu jatkui viestitellen ja nyt on alustavasti sovittu kahvittelusta, jahka kummankaan perheessä ei sairasteta. Kerroin kohtaamisesta miehelle ja kaverille, jotka molemmat sanoivat samaa: vaan siä pystyt tohon.  Turha siis huolehtia pelottelevista klovneista, kun todellinen uhka on iholle iskevät sosiaaliset kotiäidit!

dsc03082

Lopuksi vielä lisään, että varmasti myös ne ”helppojen” vauvojen isät väsyvät. Eivät ehkä samoista syistä kuin äidit, mutta varmasti heilläkin olisi tarvetta ajatusten vaihdolle samassa tilanteessa olevien kanssa. Pitäisi myös saada aikaiseksi lähteä ”treffeille” useammin, nyt kun Hemmo pärjää ilman sapuskaa pidemmän hetken. Tällöin fiilis kotona tukkapystyssä nököttävästä nalkuttajasta pehmenisi ehkä vähän ja kaikilla olisi kivempaa. Meillä on vielä tähän päälle ollut asunnon hankkiminen ja muuttohässäkkä päällä, joten pitää vaan rämpiä muutamat viikot eteenpäin hallitun kaaoksen keskellä ja sitte voi ehkä jo huokaista helpotuksesta.

Tässä muutama vinkki, millä meillä helpotetaan arjen jaksamista:

  • soseita tehdessä teen isomman satsin kerralla ja pakastan jääpalamuoteissa
  • teen itselle ruuat lämmitystä vaille valmiiksi jo edellisenä iltana mikäli mahdollista.
  • puhutaan miehen kanssa jo sunnuntaina alustavasti, milloin kumpakin käy salilla tai juoksemassa. Näin molemmilla on varmasti aikaa liikkua ja tuulettaa päätä.
  • ei varsinainen arjen helpotus, mutta äänikirjat. Testailen parhaillaan BookBeatin ilmaisjaksoa ja olen ollut tosi tyytyväinen. Aikaa lukemiselle on enää harvoin, mutta äänikirjoja voin kuunnella vaikka vaunulenkeillä. Kuka vaan voi siis testata kyseistä sovellusta 2vko veloituksetta. Aloita ilmainen kokeilu TÄÄLTÄ
  • en tee kotitöitä Hemmon nukkuessa. Toki välillä on pakko laittaa pyykit tai tiskit pyörimään, mutta muuten keskityn unien aikana omiin juttuihin. Oli se sitten Netflix, neulominen, kirjoittaminen tai pötköttelyä sohvalla. Kotityöt ehtii tekemään kaverin ollessa hereillä tai sitten yhdessä illemmalla.
  • käydään ainakin pari kertaa viikossa kaupungilla. Vaikka ei niitä ohjattuja juttuja ole, niin katkaisee se kyläily tai reissu kirjastoon päivän ihan mukavasti.
  • ”lullat” eli keinutassut pinnasänkyyn. Vaikka Hemmo onkin helppo nukuttaa, on nämä tehneet siitä vielä helpompaa. Kyseessä on siis silikonitassut, jotka ruuvataan pinniksen jalkoihin. Tämä saa sängyn ”heijaamaan”, jolloin sänkyä saa liikuteltua vaunujen tai kehdon tapaan. Pyrin, ettei Hemmo nukahtaisi liikkeeseen, mutta näillä ainakin uneen rauhoittelu onnistuu hyvin. Suosittelen testaamaan jos nukuttaminen sänkyyn on hankalaa! Ei ole kallis investointi, Brion omat maksoivat nettikaupassa muistaakseni 25e

dsc04059

 

Koittakaahan siis jaksella helppojen ja vähän vaativampien minityyppien vanhemmat ja muistakaa, että aina saa sanoa ääneen jos alkaa väsyttää. Välillä on ihan ok jättää se tiskivuori vallottamatta päiväuniaikaan ja ottaa sen sijaan kahvia ja pullaa sohvalla!

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.