VALIKKO
12.6.2017 13:19

Sekava uusi arki ja kökkö maanantai

Long time no C, long time no ABC! Täällä taas lyhyen hiljaiselon jälkeen. Aloitin kesäkuun alusta osa-aikaiset työt yksityisen puolen lastensuojeluyrityksessä, joten arki muuttui suhteellisen hektiseksi kertaheitolla. Tarkoitus oli aloittaa vähitellen sijaisena, mutta työt alkoivatkin lopulta aika rytinällä. Hemmo on edelleen kotihoidossa, joka on näin kesälomien pyöriessä mahdollista kiitos kummien, kaimojen, sukulaisten ja lastenhoitokeikkaa heittävien opiskelijatyttöjen. Jätin kesän ajaksi jumppien ohjaamisen tauolle, sillä aikataulujen yhteensovittamien on nyt jo tarpeeksi työlästä.

Illalla kämpässä hääräsi vauhdikas Batman.

TYÖT JA ARKI

Vaikka työt perhetyöntekijänä ovatkin kiinnostavia, on siinä samalla älyttömästi uutta opeteltavaa ja sisäistettävää. Olen nyt pari viikkoa taiteillut uuden työn opettelun, aikatauluttamisen, Hemmon hoidon järkkäilyn ja oman vapaa-ajan ajoittamisen kanssa. Näin alkuun tuntuu, että teen ”vapaalla” työhommia, sillä työsuunnitelman teko ei vielä onnistu ihan hetkessä. Toisaalta kotona ollessa haluan olla kunnolla läsnä Hemmon kanssa, sillä työt sijoittuvat paljolti iltapäiviin ja iltoihin, jolloin en pysty osallistumaan minin iltajuttuihin. Onneksi noina aikoina neiti on aina isänsä kanssa, eikä vieraan hoitajan.

LIIKUNTA JA ARKI

Oma liikunta ja harrastaminen on valitettavasti saanut jäädä suosiolla syrjään kuviosta toistaiseksi. Liikunnan vähyys ärsyttää ja se onkin ensimmäinen asia, jonka aijon seuraavaksi aikatauluttaa päiviin uudestaan mukaan, kunhan arki alkaisi muuten rullaamaan uudelleen. Juoksua ja sen päätä nollaavaa vaikutusta  alkaa jo olemaan ikävä. Kroppa on alkanut ilmoittelemaan lihaskuntotreenin puutteesta kipeytyvillä niskoilla ja selällä, joten niitäkin treenejä pitäisi saada päiviin ympättyä. Nämä onneksi luonnistuvat yhdessä Hemmon kanssa.

HEMMO JA ARKI

Hemmolla on mennyt viime viikot pitkälti vuoristorataa fiilisten suhteen. Alkuun neiti puski kulmahampaita läpi, jolloin yöt oli super itkuisia. Lähdimme nyt viime perjantaina ensimmäistä kertaa yöksi pois kotoa Könsikkään kanssa ja neiti oli kummitätinsä hoidossa sen aikaa. Pyörähdimme etelänreissulla Tallinnassa ja tauko tuli kyllä tarpeeseen itse kullekin. Hemmon jättäminen ei jännittänyt, sillä hammaskitinät loppuivat jo keskiviikkona ja hoitajaksi tuli tosiaan tuttu kummitäti. Kaksikolla oli mennyt paremmin kuin hyvin, ainakin lähetetyistä kuvista päätellen. Kotiuduimme lauantai iltana ja ehdimme hyvin laittamaan tytsyn itse yöunille. Reissusta kirjoittelen pian oman juttunsa!

Tänään neidillä on ollut tuntemattomasta syystä yhtä kitinää koko päivä. Yö meni hyvin, mutta aamupalasta eteenpäin tyttö on ollut tyytymätön kaikkeen. Vaunulenkkeily ei kelvannut, ei keinuminen eikä sen kummemmin kauppailukaan. Imurointi vei huomion huudosta hetkeksi, mutta hetken päästä olin jo noukkimassa laatoille kaatunutta, huutavaa myttyä syliin lattialta. Huutoa kesti 11:30 asti, jolloin tapahtui täys sammuminen päiväunille. Tai söihän tuo lounaan suht hissukseen Ihhahhaan tahdittamana, mutta itse kaadoin samalla tuopillisen vettä pitkin pöydän lasilevyä. Meillähän on vanha ovi lasilevyllä pöytänä, joten tietenkin vesi löysi tiensä levyn ja oven väliin. Kuinka kivaa, nyt vaan seurataan korkkaako puun pinta kuinka pahasti. Erittäin hyvä maanantai siis.

Mutta sellainen sekameteli postaus tällä kertaa. Mulla on vielä tiedossa pari asiakaskäyntiä ja töitä iltaan asti. Josko loppupäivä ja -viikko menisi vähän aamupäivää helpommissa merkeissä? Palataan hei astialle myöhemmin viikolla ihan oikeidenkin juttujen merkeissä. Tulossa postausta mm. Tallinnan matkasta aikuisten kesken, hajusteyliherkkyydestä, ja vinkit pihatreeniin lapsen kanssa tai ilman! 🙂

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.