VALIKKO
27.7.2017 21:45

Tallinnassa taaperon kanssa – miten meni kaksi yötä etelänaapurissa perhelomalla?

Tere tulemast! Me kotiuduttiin eilen illalla Tallinnasta ja tuntuu, kuin oltaisiin oltu pidempäänkin reissussa.  Matka varattiin jo aikaisin keväällä, sillä tiedettiin Könsikkään kesäloman sattuvan heinä-elokuun taitteeseen. Samoin kaikki matkat olivat vielä silloin suhteellisen edullisia. Itse olen ollut jo kertaalleen etelänaapurissa Hemmon kanssa, mutta Könsikkäälle tämä oli ensimmäinen kerta. Fiiliksiä edellisestä reissusta vauvan kanssa voi lukea TÄÄLTÄ , mutta nyt on vuorossa ajatuksia taaperon kanssa matkaamisesta.

Tallinna Kohtuotsan näköalapaikalta

HERMOLOMAA VAI KUPPI NURIN?

Olin lueskellut eri blogeista, kuinka perheet matkustavat niin vaivattomasti pienten lasten kanssa. Samoin instagram on pullollaan kuvia hymyilevistä pilteistä ja rennoista vanhemmista. Meidän kokemus Hemmon matkustelusta jo kotimaassa on kauniisti sanottuna aika haastavaa. Neiti ei ensinnäkään viihdy autossa, ei ole koskaan viihtynyt ja tästä syystä kaikki reissut alkavat jo korvia vihlovalla huutokonsertilla. Ei varmaan tule yllätyksenä, että lentomatkoja vaativat ekskursiot on jätetty suosiolla pois suunnitelmista? Kombo ”nopealla laivalla yli ja yöt hotellissa”- valikoitui voittajaehdokkaaksi siksi, että laivalla voisi tarvittaessa vaikka kävellä eestaas kannella ja minimoida muiden häiritsemisen, mikäli kaverilla menisi kuppi totaalisesti nurin. Samoin hotellissa saisimme rauhassa olla omalla porukalla ja aikatauiluilla.

MATKAT

Koska asumme Kotkassa, oli matka Länsiterminaaliin Helsinkiin viksuinta taittaa omalla autolla. Laivana meillä oli Megastar, joka iloksemme menee tuon n. 80km matkan kahteen tuntiin. Ihmeen kautta Hemmo oli suhteellisen hyväntuulinen automatkan ja vasta ratikassa sataman pihassa meni herne syvälle nenään. Syynä niinkin iso vääryys, kuin kielto painaa ratikan stop nappia. Miten suurta vääryyttä voi pieni ihminen kokea?

Tällä arsenaalilla (plus täysi eväskippo) viihtyi taapero suhteellisen hyvin Kotka-HKI välin autossa

Laiva starttasi ajallaan 10:30 ja kiitos kesälomien oli paatti tupaten täynnä. Olin jo ehtinyt ajatella Hemmon viihtyvän menomatkan laivan leikkihuoneessa, mutta sepä täyttyi samantien vanhemmista, lapsista ja taisipa siellä olla ikkunasyvennyksissä pari lapsetontakin matkaajaa. Monet vanhemmat eivät katsoneet yhtään lastensa perään vaan isommat muksut potkivat palloja minne sattui, juoksivat liukumäkiä väärään suuntaan jne. Huone itsessään oli viihtyisä ja hyvin varusteltu, mutta siinä tungoksessa pienemmät jäivät auttamatta jalkoihin. Alkoi onneksi olemaan lounasaika ja onnistuimme saamaan pöydän viereisestä ruokailutilasta syöttötuoleineen. Tilassa oli mikro, joten lasten ruokien lämmittäminen oli erittäin vaivatonta. Kotimatkalla laiva oli onneksi tyhjempi ja myös leikkipaikkaan pääsi kunnolla viettämään aikaa. Hemmo oli ihan onnessaan, kun sai luvan kanssa kiipeillä telineillä ja laskea liukumäkeä.

Kotimatkalla oli leikkihuoneessa huomattavasti väljempää

Itse olisimme napanneet ruuat Burger Kingistä, mutta sinnepä oli kilometrin pituinen jono koko alkumatkan ajan. Könsikäs päätti napata kahvilasta patongin, itse tuhosin matkalle mukaan varatut suklaa- ja lakuvarastot ensihätään. Ruokailun jälkeen matkaa oli enää alle tunti jäljellä ja Hemmo alkoi olemaan suhteellisen levoton tuolissaan, joten kävimme vielä ennen rantautumista katselemassa laivan kaupan tarjontaa. Kaiken kaikkiaan matka meni ihan kivuttomasti, ainut ärsyttävä asia oli väenpaljous, mutta se nyt oli odotettavissa näin kesällä.

MAJOITUS

Majoituspaikkaa valitessa isoja tekijöitä oli sataman läheisyys, perheystävällisyys ja tietenkin myös hinta. Kriteerit täytti kivenheiton päässä terminaalista sijaitseva Hotell Euroopa, jossa olin majoittunut jo kerran aikaisemmin. Tällä kertaa saimme huoneen rauhallisesta 6. kerroksesta, mutta itse hotelli oli suhteellisen iso pettymys. Suurin plussa majoituksessa oli varmaankin Hemmon matkasänky, jossa oli näppärä kulkuluukku päädyssä. Siinä mini viihtyi pitkiä pätkiä kulkien eestaas sängyn ja huoneen väliä. Toki hotellissa oli perus siistiä, mutta pinnat alkoivat olemaan kipeästi uusimisen tarpeessa.

Oma ovi pinnasänkyyn oli taaperon mielestä reissun paras juttu

Mutta valitettavasti hotellia ei voi kuvailla Suomen kriteereillä neljän tähden majoitukseksi. Edellisellä kerralla oli aamupala kattava ja herkullinen, tällä kertaa vastassa oli kuivaksi paistettua pekonia, leipävalikoima rajoittui pelkkään vehnäpaahtoon ja muutenkin tarjonta oli jokseenkin suppea ja mauton. Henkilökunta oli toki ystävällistä, mutta kielitaito oli isolla osalla hakusessa. Koitin esimerkiksi saada aamupalalla Hemmolle ihan tavallista vettä, sillä pöydässä oli vain sitruunalla maustettua kannuvettä. Kaksi tarjoilijaa yritti saada selityksestäni selvää, mutta pyyntö ei vain mennyt perille.  Kiireen piikkiin aamupala ei voinut mennä, sillä tuolloin ravintolassa ei ollut kuin koirallinen asiakkaita.

TALLINNASSA

LIIKKUMINEN JA TEKEMISTÄ KAUPUNGILLA

Lähtiessä teimme mahdollisen riskivalinnan ja jätimme rattaat kokonaan kotiin. Hemmo ei erityisen hyvin niissä muutenkaan viihdy ja jotenkin ajatus isojen rattaiden työntelystä mukulakivillä pitkin vanhaakaupunkia ei houkutellut. Parhaimmillaan olisimme työnnelleet tyhjiä rattaita ja kantaneet miniä vuorotellen sylissä. Otimme siis hyväksi havaitun Manduca kantorepun mukaan ja toivoimme parasta. Ratkaisu osoittautui onneksi oikeaksi ja liikkuminen taaperon kanssa oli vaivatonta koko reissun ajan. Repun kanssa ei tarvinut miettiä, pääseekö kaupoissa liikkumaan tai missä hissit ovat. Ravintoloihin mahtui kaikkiin sisään ja tungoksessa pujottelimme vaivattomasti läpi.

Kantajaa koitettiin vaihdella, mutta pääsääntöisesti Hemmo viihtyi vain äidin kannettavana

Pari päivää kului kaupungilla suhteellisen hyvin, isomman lapsen tai aikuisten kanssa olisi varmasti saanut kulumaan enemmänkin. Nyt meni ensimmäinen päivä vanhan kaupungin puolella ja kävimme esimerkiksi kiipeämässä Kohtuotsan näköalatasanteelle. Ensin luulimme olevamme väärässä paikassa, mutta löysimme vähän vahingossa perille. Näköalat olivat todella hienot koko vanhan kaupungin yli merelle, joten voisin suositella täällä piipahtamista ihan jokaiselle. Liikuntarajoitteiset pääsevät paikalle esimerkiksi taksilla. Kipuaminen onnistuu varmasti jo leikki-ikäisten lasten kanssa, jotka jaksavat normaalistikin kävellä kaupungilla mukana. Hemmo puolestaan veteli tyytyväisenä unia repussa ja antoi äidin hoitaa visiitin urheilupuolen.

Kohtuotsan tasanteella

Toisena päivänä lähdimme ostoksille Ulemisten isoon ostoskeskukseen. Matkaa olisi ollut kävellenkin vain vajaa 4km, mutta päätimme mennä keskukselle päin bussilla ja takaisin sitten kävellen. Busseillahan Tallinnassa on suhteellisen helppo liikkua. Linjat ovat hyvin merkittyjä ja pienellä googlettelulla sai nopeasti tietoon, millä linjalla kannattaa liikkua. Ulemisteen pääsee ainakin kahdella bussilla, joista Viru keskuksen bussiterminaalista lähtevä numero 15 menee suoraan keskukselle. Kakkosella taitaa myös päästä, mutta kyydistä pitää hypätä pois vähän syrjemmässä. Tallinnassa alle 3-vuotiaiden kanssa matkaava pääsee liikkumaan ilmaiseksi, aikuiselta kertalipun taksa olisi pitänyt olla 2e. Könsikkäältä bussikuski ei kuitenkaan maksua suostunut ottamaan, syytä emme saaneet selville. Paikallisillehan liikkuminen on ilmaista ja turistit voivat yksittäisten lippujen lisäksi ostaa ladattavia matkakortteja.

Kohti Ulemistea

Ulemistessa on siistit lastenhoitohuoneet

RUOKAILUT TAAPERON KANSSA

Syömiset Tallinnassa onnistuivat melko kivuttomasti, kun emme lähteneet yrittämään mihinkään hienoihin paikkoihin, Joissa ruokaa olisi saanut odottaa vähintään puoli tuntia. Lounaat söimme pikaisesti Mäkkärissä ja Hesessä, mutta päivällisellä kävimme syömässä vähän paremmin The Scotland Yard Pubissa. Nyt siellä joku nauraa että ”ai paremmin ja menitte pubiin”, mutta siis ruoka oli hyvää, paikka viihtyisä ja palvelu nopeaa.  Ennen tätä kävimme kyllä testaamassa Telliskiven alueella sijaitsevan F-Hoonen, mutta sinne oli niin tuhottomat jonot, ettemme viitsineet jäädä odottamaan mahdollista nälkäkiukkua Hemmolle tai allekirjoittaneelle. Telliskiven alueella olisi ollut myös monia houkuttelevia hipsteri rafloja, mutta jätimme ne tällä kertaa välistä. Ehkä sitten ensi kerralla ilman taaperoa.

Scotland Yardin ribsit

Hemmon syömiset menivät pitkälti eväslinjalla ja jokapaikassa meille lämmitettiin kaverin soseet ihan mielellään. Annoimme myös omista annoksistamme minille naposteltavaa, jotta hän jaksoi istua paikallaan koko ruokailun ajan. Aamupalalla taapero napsi seisovasta pöydästä vähän sitä sun tätä, mutta aamupala ei yleensäkään ole neidin vahvin ateria. Välipaloiksi meillä oli napattuna mukaan Suomesta smoothie pusseja sekä välipalapatukoita, jotka menivätkin melkein kaikki. Nämä myös säilyivät lämpimässä, joten niitä pystyi kuljettamaan mukana kassissa. Iltapaloja ajatellen olimme ottaneet kotoa puurojauhetta, johon tarvitsi vain lisätä kuuma vesi. Näiden lisäksi haimme kaupan tuorehyllystä karjalanpiirakoita ja sämpylöitä. Mukana meillä oli myös Sack’n’seat matkasyöttis, jonka saa pieneen tilaan ja sopii lähes jokaiseen tuoliin. Tälle iso peukku!

Sack’n’Seat

Sack’n’Seat sopii suurimpaan osaan perustuoleista

Lastenruuat ovat Eestissä vähän kalliimpia ja valikoima suppeampaa, eli kannattaa ainakin nirsomman muksun kanssa ottaa evästä mukaan jo Suomesta. Normiruokaa syöville löytyy sitten jo hyvin syömistä kaupasta ja ravintoloista, jolloin mukana tuskin kannattaa kantaa kaikkea perunoista alkaen. Meidän taapero on ollut viimeisen kuukauden todella nirso, joten katsoimme parhaaksi pakata mukaan eväitä, jotka varmasti uppoavat hyvin.

Kaupasta tarttui mukaan tuttuja naksuja, mustikoita ja piirakoita

YLEISIÄ HAVAINTOJA TAAPERON KANSSA MATKAAMISESTA

Ainakin Tallinnassa lapsia näkyi paljon, niin paikallisia kuin turisteja. Jotenkin mulle jäi paikallisista tosi huoliteltu olo, niin aikuisista kuin lapsista. Ainahan meillä mini puetaan siisteihin vaatteisiin, mutta reissun aikana teki mieli pukea muksu vielä mätsäävämmin. Onneksi mukaan oli valittu vain pari vaatekertaa + pari hätävarabodya, niin suuremmilta vaatekriiseiltä vältyttiin.

 

Tuli vahingossa mätsättyä taapero Ulemisten leikkipaikan väreihin 😀

Suomessa olen tottunut, että vieraatkin ihmiset yleensä tulevat lapsista hyvälle tuulelle ja vilkuttelevat/hymyilevät takaisin pienille. Tallinnassa bussissa ja kaupungilla saimme osaksemme suhteellisen tympeitä katseita, vaikka Hemmo huitoi ja hihkui lähes kaikille vastaantuleville. Scotland Yardia on pakko kehua, sillä siellä henkilökunta otti Hemmon hyvin huomioon, eikä meitä katsottu pahasti, vaikka ruokaa odotellessa ravailimme pitkin ravintolaa.

Matkan aikana arkirutiinit yleensä heittävät häränpyllyä. Harva sitä varmaan jaksaa lomalla olla aina minuutilleen uniaikaan takaisin hotellilla (etenkin jos taaperon uniaika on ennen ilta kahdeksaa) ja ruokailut saattavat vähän siirtyä suuntaan jos toiseen. Kuitenkin suosittelisin pitämään kotirutiineista edes löyhästi kiinni, tällöin paluu arkeen ei ole niin hankalaa ja lapsen reissu menee kivuttomammin. Meillä Hemmo nukkui koko matkan aikana päikkäreitä yhteensä yhden päivän edestä, eli univelkaa kertyi suhteellisen paljon. Mahdollisuus päikkäreille kyllä oli, mutta kaveripa koki ympäristön tutkailun paljon kiinnostavammaksi. Kahden päivän reissussa tämä ei vielä haitannut, mutta kolmas päivä olisi varmasti jo katkaissut kamelin selän ja kuppi olisi mennyt nurin.

Kotimatkalla Hemmo vihdoin nukahti reppuun ja sitte kärvisteltiin kupla otsassa vessaan pääsyä

Kaiken kaikkiaan suosittelisin Tallinnaa taaperoiden kanssa matkaaville. Kaupunki on suhteellisen samanlainen kuin Helsinki eikä kulttuurikaan hirveästi eroa. Erityisesti Etelä-Suomesta matkustaville Eesti on lähellä, eikä vaadi pitkiä lentopätkiä. Nykyisin yhä useammat puhuvat Tallinnassakin englantia, mutta monessa paikassa pärjää vielä suomella.  Onko teillä samanlaisia kokemuksia Tallinnasta vai oliko meillä vain poikkeuksellisen helppo reissu? 😀

Kommentit

  • FarkMerkErk

    Onpas elämä helppoa..tai sitten ei. Me on reissattu esikoisen kanssa lentokoneella etelään 2kk iässä ja kaks penskaa ollu 10 päivän Portugalin reissussa kun ikää 1v 4 kk ja 3v.

    Elämän saa hankalaksi, kun sen sellaiseksi itse tekee.

    Huumori ja jousto – niillä on pärjätty.

    Sapuskasta noi nirsoilee edelleen mutta mitäpä väliä on parin viikon huonolla syömisellä, ei yhtään mitään..mennään sitte pullalla tai millä mennään. 100 vuotta sitten lapset kuoli Suomessa nälkään. Äidit nyt saa hysterian aikaiseksi mistä vaan.

     0
    • Jenni

      Nyt en ihan saanut kiinni kommenttisi punaisesta langasta? Postauksen ajatuksena oli kertoa omia kokemuksia, miten itse koimme asiat oman lapsemme kanssa Tallinnassa ollessa. Sinulla on toki voinut olla eri kokemus pienten lasten kanssa reissaamisesta.

      Joustolla toki pääsee pitkälle, samoin huumorilla, mutta monelta se huumori loppuu jos vauva huutaa suoraa huutoa. Kaikille ei lapsiarki ole ihan yhtä auvoista ja helppoa, eikä se ole läheskään aina itseaiheutettua.

      Ja tuo äitien hysteria: varmasti monet äidit (samoin kuin isät) stressaavat erityisesti uusissa tilanteissa lapsen kanssa. Samoin jotkut varmasti ovat vähän turhankin tarkkoja, mutta hysteriaksi en tätä kutsuisi. Jokainen hoitaa omansa parhaaksi katsomallaan tavalla, jotkut vähän rennommin ja toiset vähän tarkemmalla suunnitelmalla.

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.