VALIKKO
8.3.2017 09:28

Tallinnassa vauvan kanssa, miten meni noin omasta mielestä?

Me kotiuduttiin eilen illalla Hemmon kanssa Tallinnan hotellireissulta. Matkaan lähdettiin lauantai aamuna 8:15 ja tosiaan sunnutai iltana klo 21:30 oltiin takaisin Kotkassa. Könsikäs jäi tällä kertaa kotimieheksi, mutta ei me ihan kahteen pekkaan jouduttu vauvan kanssa lähtemään, mukana oli mun käly ja äiti komeamman puoliskonsa kanssa. Päädyttiin lopulta ottamaan Matkapojilta valmis pakettimatka kuljetuksineen ja Tallinnassa yövyimme Hotel Euroopassa. Normaalisti en olisi jännittänyt reissua Hemmon kanssa, mutta nyt alla oli oma työviikko, jonka aikana minityyppi oli valvonut käytännössä kaikki yöt. Omat unet olivat siis jääneet valmiiksi minimiin ja varauduin jo koko vuorokauden bussissa, laivalla ja maissa huutavaan vauvaan. Olinkin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt Hemmon ollessa melko iloinen ja reipas koko reissun ajan.

Ennen matkaa

Kuten sanoin, varasimme matkan yhtenä pakettina Matkapoikien kautta. Näin saimme samalla vaivalla kuljetukset, laivamatkat ja hotellimajoituksen. Tajusin vasta matkaa varatessa, että miten ihmeessä tuollaisen turvakaukalossa automatkansa taittavan vauvan bussimatka hoituu noin käytännössä? Otammeko oman kaukalon mukaan, saako kaukaloa yleensä asennettua bussiin vöillä? Onko bussiyhtiöillä olemassa omia istuimia, joissa vauvat matkustavat vai pitääkö vauva kuljettaa aikuisen sylissä? Yritin kysellä asiasta tutuilta äideiltä, mutta kukaan ei oikein asiasta tiennyt. Eräs sanoi ottaneensa oman turvakaukalon kerran bussiin mukaan, mutta ei saanut kaukaloa mitenkään kiinnitettyä. Lähdin siis ensitöikseni tiedustelemaan asiaa matkanjärjestäjiltä.

Puhelimeen vastannut nainen oli vähintäänkin yhtä pihalla vauvojen matkustamisesta kuin minäkin. Hän lupasi selvitellä asiaa bussiyhtiöltä ja ilmoittaisi meille, kun tietää asiasta enemmän. Pian sain sähköpostia toiselta virkailijalta, joka ilmoitti, että Vuorelan busseihin saa vöillä turvakaukalon kiinnitettyä kunnolla. Meille luvattiin varata paikat vierekkäin, jotta saan kaukalon varmasti kiinni ja muut matkaseurueesta pääsevät istumaan samaan paikkaan. Mukaan lähtisi myös vaunut, mutta onneksi kaikki matkatavarat siirtyivät bussin ruumassa Tallinnan päähän, eikä kamoja tarvinnut siirtää itse kuin satamasta lyhyt matka hotellille.

Samaten otin yhteyttä Hotel Euroopaan, jossa yöpyisimme. Hemmo ei ole ikinä nukkunut perhepedissä, joten halusimme huoneeseemme matkasängyn. Nettivarauksessa tätä ei kuitenkaan ollut mahdollista lisätä huonetietoihin, joten ei kun sähköpostia menemään hotellin suuntaan. Taas sain nopean vastauksen, jossa sänky luvattiin huoneeseen. Ihan nippelitietona hotellia varaaville: englanniksi matkasänkyä pyydettäessä  ”travel crib” tai ”travel cot” ovat yleisesti käytössä.

Lauantai: bussi- & laivamatka

Bussi kohti Helsinkiä noukki meidät Kotkasta klo 8:15. Vaunut bussin alaosaan ja paraatipaikoille eturiviin vauvan kanssa. Harmikseni sain kuitenkin huomata, ettei turvakaukaloa nyt sitten kuitenkaan saisi bussin vöillä kiinnitettyä. Toki lannevyön saisi kiinni, mutta kaukalon taakse tuleva osa ei millään yltäisi istuimen ympäri. Meillä on käytössä Britaxin aika perus malli, ei edes mikään iso möhkäle. Bussi oli ehtinyt jo lähteä liikkeelle, enkä pystynyt enää jättämään kaukaloa miehelle kotiin, joten mukaanhan se oli silti raahattava. Vähän otti päähän, mutta minkäs teet. Hemmo söi lopulta sylissä ensin maidot ja nukahti samantein syliin aamu-unille. Viimeiset 30min hän olu hereillä iloisena ja hihkui niin meille, kuskille kuin kanssamatkustajille penkkien välistä.

Satamassa ehdimme hengailemaan hetken ennen laivaanpääsyä. Edelleen Hemmo oli melko hyväntuulinen ja tarkkaili muita matkalle lähtijöitä. Olin ottanut laivalla oloa varten mukaan kantorepun, mutta terminaalissa mini kulki sylissä, sillä repun rajattu näkyvyys aiheutti samantien kiukkukohtauksen. Mun selän takana istunut aasialainen nainen sai osansa Hemmon hiusvimmasta tämän napatessa nyrkillä tiukan otteen paksuita mustista kutreista. Oivoi ja pahoittelut päälle. Nainen otti asian onneksi huumorilla ja sen jälkeen katsoin vähän tarkemmin, mitä minin käsien hamuamisetäisyydellä on tarjolla. Hetki ennen laivaannousua esiityi edessämme lavalla Ville Viikinki tanssipossensa kanssa ja tähän mulla ei riitä sanoja. Ollappa maskotti ja töissä laivayhtiöllä….

Matkustimme Vikingin XPRS:llä, jossa oli ihan tosi kivasti huomioitu lapsiperheiden mukavuus. Laivan keulaosassa oli erillinen family cafe alue, jossa oli kahvilaa, tanssilattia, pallomerta, pleikkareita jne lapsille. Sekä paljon pöytiä, syöttötuoleja ja vessat hoitohuoneineen vieressä. Saimme ihan vahingossa pöydän alueen takaosasta, jossa pyöri kivasti telkkarissa hiihdot koko reissun ajan. Näin myös urheilua seuraaville aikuisille riitti viihdettä. Matka meni ihan mukavasti, välillä syötiin kakkua, Hemmo veteli lounaat ja otti pienet tirsat repussa meidän pyöriessä  taxfree osastolla ostoksilla.

Lauantai: Tallinna

Majouttauduttuamme hotellille suuntasi osa läheiseen hoitolaan hierontaan ja kasvohoitoihin, itse koin tarpeellisemmaksi lähteä tarkastamaan Rimin suklaavalikoimaa. Muuten iltapäivään kuului pötköttelyä huoneessa Hemmon tutkiessa jokaisen nurkan, lattialta löytyneen sähköjohdon jne. Viiteen mennessä kaikilla alkoi jo olemaan suhteellisen kova nälkä ja suuntasimme Rottermannille sapuskan toivossa.

Hemmon uusi lempipuuha hotellilla

Olin kuullut paljon juttua Kaks Kokka nimisestä ravintolasta ja sen tullessa vastaan ajattelimme antaa sille mahdollisuuden. Yleensä tsekkailen uusien ravintoloiden menut sun muut etukäteen netistä, mutta nyt tuli lähdettyä vähän soitellen sotaan. Saimme pöydän, mutta henkilökunta ei vaikuttanut kovin iloiselta nähdessään seurueeseemme kuuluvan minityypin. Listoja katsellessa selvisi samantien, ettei paikan ruokakavaihtoehdot taas puolestaan houkutellut ketään meistä. Siinä sitten kuumeisesti mietittiin seuraavaa siirtoa, kunnes päätin käydä maksamassa meille tuodun veden ja ilmoittamassa ettemme jäisikään ruokailemaan ravintolaan. Olisihan sinne voinut kohteliaisuudesta jäädä, mutta mieluummin itse ainakin syön lomalla oikeasti hyvää ruokaa. Henkilökunta oli toki vähän näreissään, mutta samalla miestarjoilija oli helpottunut tajutessaan, ettei vauva jäisi häiritsemään muita ruokailijoita. Kaiken kaikkiaan en suosittelisi paikkaa tutuilleni, ellei sitten taustalla soiva teknojumputus ja kampasimpukat houkuttele.

Pub Scotland Yardin ”kevyeeseen nälkään” listalta chicken sandwich

Ihan kivenheiton päästä löytyikin minulle uusi, mutta äipälleni tuttu Pub Scotland Yard, josta saisi varmasti hyvää murkinaa melko reippaasti. Paikka oli tosi iloinen yllätys ja sekä ruoka  että ilmapiiri olivat mainioita. Pubi oli sisustettu omaperäisesti vanhoilla esineillä, tarjoilijat olivat pukeutuneet vanhojen brittipoliisien varusteisiin ja keskellä ravintolaa oli iso meriakvaario kaloineen. Alakerrassa kivoina yksityiskohtina vessat olivat vankisellejä ja istuimet sähkötuoleja. Ruuat olivat mitä parhaimpia, itse söin kana sandwichin ranuilla ja muu poppoo vetäisi burgeri ateriat. Suomeen verrattuna ulkonasyömisessä on itse ruuan lisäksi kivaa nähdä laskun loppusumma: 4 hengen ruuat + juomat 50 euroa.

Pubi oli täynnä kivoa yksityiskohtia

Safkailun jälkeen suunnattiin takaisin hotellille, Hemmo pyöriskeli hetken pitkin sänkyä & veteli iltaruuat ja nukahti lopulta yllättävän kivuttomasti siinä puoli yhdeksän aikoihin. Myä kälyn kanssa katottiin vielä hetki telkkaria (eli räplättiin puhelimia) ja käytiin sitte ennen kymppiä myös nukkumaan. Hemmo heräili toki pitkin yötä, mutta harvemmin kuin kuluneen viikon kotona. En edes yrittänyt nukuttaa häntä ilman syöttöä, sillä siihen olisi herännyt huonekaverin lisäksi varmaan naapurihuoneetkin. Mutta yö meni kaiken kaikkiaan aika mukavasti, aamupalalle heräiltiin siinä seiskan kieppeillä.

Sunnuntai: Tallinna

Sunnuntaina meillä oli hyvin aikaa pyöriä Tallinnassa. Oma suunnitelmani oli alunperin lähteä käymään eläintarhassa, mutta orastavan flunssan takia jäi reissu tekemättä. Sen sijaan käytiin muutamilla kaupoilla ja syömässä ennen laivan lähtöä.  Omaan kassiin tarttui ainoastaan New Yorkerista pari treenipaitaa ja perus neuleita, sen jälkeen Hemmolla oli jo hermo aika kireällä nälästä ja päällepuskevasta uniajasta, joten me lähdettiin jo etuajassa takaisin hotellille. Siinä muita shoppailijoita odotellessa vedeltiin välimölöt ja otettiin pienet tirsat hotellin aulassa.

Takaisin lähtiessä saimme taas ylimääräiset tavarat onneksi bussiin, eikä niitä tarvinut kuskailla mukana laivassa. Kävimme siis tiputtamassa vaunut ja laukut autolle ennen kolmea ja suuntasimme sitten vielä syömään + kahville Sada Markettiin. Jotkut asiat eivät ilmeisesti ikinä muutu ja Sadan kojut olivat ihan yhtä täynnä piraattituotteita kuin 20 vuotta sitten. Nykyisin tuotteet ovat ehkä vähän parempilaatuisia, mene ja tiedä. Söimme alakerrassa ruuan (oma kanawokkini oli vähintäänkin epäilyttävän oloinen) ja yläkerran kahvilassa jälkkärit. Ravintolasta löytyi ihme kyllä ihan ok syöttötuoli Hemmolle, vaikka paikka ei erityisemmin huokunut lapsimyönteisyyttä. Kahvilasta tuolia ei löytynyt, mutta emmepä me sitä siinä välissä olisi tarvineetkaan.

Sunnuntai: Laiva- & kotimatka bussilla

Terminaaliin astelimme ihan pari minuuttia yli kolme ja laivaan sattui pääsemään sopivasti klo 15 alkaen. Siirryimme suoraan ilman suurempia ruuhkia samaan family cafe tilaan ja pääsimme samaan nurkkaan television läheisyyteen, kuin tulomatkallakin. Telkusta tuli siis juuri miesten 50km hiihto, jota ei osa porukasta voinut missata.  Laiva tuli taas ilmeisen täyteen ja matka taittui aika samalla tyylillä kuin tullessa. Erona illasta johtuva väsymys ja Hemmon huomattavasti lyhyempi pinna. Osa matkasta torkuttiin kantorepussa, osa pyörittiin pallomeressä tai pöydällä viihdytettävänä. Kotimatkalla Ville Viikinki oli ilmeisesti jäänyt maihin kostealle viikonlopulle ja viihteestä vastasi merirosvokapteeni kokonaisella varieteella erilaisia Frööbelin palikat laululeikkejä. Veisasimme paikoiltamme kälyni kanssa Sutsisatsit täysin palkein niinkuin kunnon päiväkotitätien kuuluu ja saimme osaksemme hyvin pitkiä katseita muilta aikuisilta.  Mitäs eivät tajua hyvän musiikin päälle!

Laiva oli onneksi ajoissa maissa, mutta kiitos ruuhkautuneen satama-alueen saimme odottaa bussia puolisen tuntia parkkipaikalla. Ihmettelen, ettei Katajanokalle ole saatu suunniteltua toimivaa liikenneohjausta, jotta tuollaisia ruuhkia ei pääsisi syntymään. Lopulta pääsimme starttaamaan siinä 19:35 aikoihin, kuski tiesi selkeästi jotain ihan omia oikoreittejä isolle tielle ja kuroimme aikaa melko hyvin takaisinpäin.

Kotimatkasta Hemmo veteli maitoa ja nukkuin n. 35min, mutta viimeisen reilu tunnin hän oli hereillä. Osan ajasta sain tapettua syöttämällä eväitä ja tarjoamalla mukana olleita leluja, mutta Loviisan tienoilla känätys alkoi lisääntymään ja viimein n. 15min ennen kotipysäkkiä kuppi meni täysin nurin. Minityyppi huusi melkein täysin palkein loppumatkan, eikä siinä auttanut enää naksut tai helistimet. Hetkeksi neiti hiljeni kuuntelemaan Ihhahhaata, mutta jatkoi sitten hyvin suvereenisti hyvin alkanutta keuhkoharjoitustaan. En voi kuin nostaa hattua niille, joilla muksut on huutaneet esimerkiksi pitkistä lentomatkoista ison osan. Eihän sille minkään mahda, mutta kyllä mulla jo tuo 15min huuto illalla bussissa nosti ahdistuskäyrää reippaasti ylöspäin. Ja yllättävän kauan meni, ennen kuin väsykiukku puski kunnolla päälle. Kuitenkin tuossa vaiheessa oli jo oltu pitkälti yli vuorokausi  reissussa ja uniaika ollut ja mennyt aikoja sitten.  Kotiin päästyä maidot naamariin, kuiva vaippa, unipussiin ja pinnasänkyyn nukkumaan.  Oli ilmeisesti aika hyvin paukut loppu, sillä yö meni ilman herätyksiä aamu seiskaan asti.

Aamu kului leppoisasti lastenohjelmien ja löhöilyn merkeissä

Yleisiä huomioita reissun päältä

Julki-imetys: Ennakkoon olin kuullut, että Tallinnassa ei hirveän myönteisesti suhtauduta julkisilla paikoilla imettämiseen. Harvemmin nyt tulee ihan tieten tahtoen hakeuduttua kaupungille syöttöpuuhiin, mutta kyllä minusta vauvaansa saa ruokkia missä ja milloin tarvetta ilmenee. Toki on ihan ystävällistä käyttää harsoa tms näkösuojana, mutta tämä nyt on mulla ainakin enemmän oman ja vauvan mukavuuden takia. Reissun aikana tuli syötettyä Hemmoa niin bussissa, laivalla, hotellin aulassa kuin ravintolassakin. Ainoastaan hotellilla huomasin parin NAISEN katsovan meitä vähän nyrpeämmin, muuten en havainnut suurempaa kiinnostusta koko tapahtumaa kohtaan.

Liikkuminen vaunujen kanssa: Vaunujen kanssa oli keskustassa suhteellisen helppo liikkua. Välillä kadut ovat toki kapeita, mutta ainakin ihan sataman lähellä sijainneisiin kauppakeskuksiin jne pääsi hyvin liuskoja ja hissejä käyttäen. Tietysti vanhassa kaupungissa kadut ovat pitkälti mukulakiveä ja tilat ahtaampia, mutta eipä sitä ole nykyvaunuja ajatellen suunniteltukkaan. Ravintoloihin oli lähes aina portaat, mutta niistä selvisi ihan hyvin ilman lisäapuja.

Ravintolassa vauvan kanssa:  Kävimme reissun aikana kolmessa ravintolassa, joista yhdessä oli syöttötuoli tarjolla. Toivoisin ravintoloiden panostavan tähän, sillä syöttötuoli tai pari ei ihan hirveä kustannus ole, mutta helpottaa lapsiperheiden ruokailua huimasti.  Hemmo nyt on vielä niin pieni, ettei lastenlista ollut ajankohtainen, mutta myöskään lastenlistaa ei sattunut näissä paikoissa silmään.

Vauvan tarvikkeiden hinnat Tallinnassa: Mietin etukäteen,  otanko Hemmolle kotoa kaikki ruuat sun muut mukaan. Jotenkin ajattelin, että Viron ollessa niin lähellä, löytyisi sieltä samoja ruokamerkkejä kuin kotoakin. No Rimin tarjontaan tutustuneena osaa soseista löytyi, mutta ei läheskään niin laajaa valikoimaa, kuin Suomesta. Hinnat myös olivat korkeammat, kuin täällä. Päädyin ottamaan muutaman sosepurkin ja naksut mukaan, mutta ostimme Rimistä myös muutaman hedelmäsoseen ja keksejä. Lelut ja vaipat tuntuivat olevan aika samoissa, kuin rajan tällä puolen.

Ystävällisyys: Tämä ei varsinaisesti liity pelkästään vauvan kanssa liikkumiseen. Jaksan silti aina Viron puolella vieraillessa ihmetellä, miten asiakaspalvelu tuntuu olevan heille niin tuhottoman vaikeaa? Mietittiin siinä kotimatkalla, että ainut hymy, joka asiakaspalvelutilanteissa saatiin, oli New Yorkerin kassatytöltä. Jotenkin Suomessa on tottunut, että asiakaspalvelussa (erityisesti ravintoloissa ja hotellissa työskennellessä) ystävällisyys ja hymyily on perusjuttuja. En väitä, että Suomessa kaikki asiakaspalvelijat ovat yhtä hymyä, mutta kyllä minusta täällä paremmin tämä puoli handlataan.

Mutta summa summarum: Ei se Tallinna sen kummempi ole vauvan kanssa, kuin Helsinkikään. Eli rohkeasti vaan passi hakemaan muksulle ja kohti Etelää! 🙂

 

Kommentit

  • Mia

    Kiva juttu 🙂
    Tallinna-Helsinki aluksilla ei ole taxfreetä.

     0
    • Jenni

      Moi! oon aina tottunut puhumaan laivan ostoksista ”taxfree” ostoksina, vanha tapa 😀

       0
  • Outomamma

    Entäs miten vaipan vaihdot sujui kaupungilla kulkiessa? Onko vaikeaa löytää sellainen lastenhoitohuone, joissa onnistuu pienemmältäkin vaipan vaihtaminen?

     0
    • Jenni

      Meillä sattui hyvä tuuri ja vaipatukset tuli hoidettua lähes pelkästään hotellilla tai laivalla. Mutta ainakin Viru-keskuksessa olisi kuulemma ollut hyvä lastenhoitohuone. Mutta ei nyt kyllä niissä kauppakeskuksissa/ravintoloissa, joissa käytiin, niin näkynyt kummoisia vaipanvaihtotiloja. Monesti Suomessakin joutunut kikkailemaan sylissä tms.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.