VALIKKO
9.4.2018 15:25

Tarjoa apua väsyneelle vanhemmalle, älä odota pyyntöä!

Tiedättekö, kun nukkuu pitkästä aikaa kuukausiin viikon miltein täysiä yöunia, on yhdet risaiset yöunet ihan tuskaa. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, valvottiin meillä tuossa vuodenvaihteessa useampi kuukausi lähes läpi yön. Muksun yöhuudot venyivät parhaimmillaan sinne 4-6 tuntiin, jolloin unta itselle siunaantui hyvänäkin yönä vain pari hassua tuntia, pätkissä. Sittemmin toteutettiin jälleen pikaunikoulu, johon liitettiin tietoinen ”väsytä taapero päivällä” taktiikka. Hetken saimme nauttia taas täysistä yöunista ja lähes itkuttomista päivistä.

Valvotun yön jälkeen maistuu aamutee sohvalla väsyneelle lapselle ja aikuiselle.

”Voin kertoa, että siinä keskellä yötä yhdessä lapsen kanssa nojatuolissa väsymystä itkiessä voit olla varma, että kaikki peruskikat eri variaatioineen on kyllä käyty läpi. ”

Kävin tässä miettimään kulunutta vuotta ja miten sitä on pysynyt näinkin toimintakuntoisena läpi valvottujen öiden. Parhaimmillaan olen istunut lähes läpi yön lastenhuoneessa; hyssytellyt, laulanut, pomppinut pallolla tai ihan vaan istunut vieressä hytkyttämässä sänkyä. Siinä valvoessa ei suuremmin kiinnostanut kuulla ihmisiltä (varmasti suurin osa hyväntahtoisia) neuvoja, kuinka he ovat saaneet omat lapsensa nukkumaan kuin tukit. Että oletkos testannut tätä ja tätä. Voin kertoa, että siinä keskellä yötä yhdessä lapsen kanssa nojatuolissa väsymystä itkiessä voit olla varma, että kaikki peruskikat eri variaatioineen on kyllä käyty läpi.

OPERAATIO ”VÄSYTÄ TAAPERO”

Me emme kuulu niihin, jotka istuvat mieluusti sisällä kaiket päivät. Me emme myöskään kuulu niihin ihmisiin, jotka nukkuvat aamuisin pitkään ja alkavat vasta sitten pohtimaan, mitä päivällä tekisi. Hemmo on aina ollut varsin fyysinen lapsi ja suurinta iloa tuolle on tuottanut ulkoilu ja liikkuminen etenkin metsässä. Nyt viimeisimmän unikoulun myötä otimme tietoisesti asiaksemme lisätä aktiivisuutta päivään, jotta kaikki ylimääräinen energia olisi purettu iltaan mennessä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole yliaktivoida lasta, jolloin se taas puolestaan heijastuisi negatiivisesti uneen.  Iso apu hyviin yöuniin on ainakin meidän kohdalla ollut raitis ulkoilma, reippailla annoksilla.

Ulkoilu on usein vain pukeutumiskysymys. Lapselle kurakelit on usein niitä kivoimpia

ESIMERKKI TAAPERON TOUHUISTA:

  • Aamupäivällä vaunulenkki koirien kanssa, muksu sai kävellä osan itse , 1h
  • Pihaulkoilua ruokaan asti, 1h
  • Iltapäivällä retki uimahalliin, jonne mentiin vaunuillen, 1,5h
  • Iltaruuan jälkeen vielä rauhassa kävellen koko porukka kauppaan ja takaisin. Matkaa huima 1km, mutta tuon taaperon jaloille se oli yhtä kuin maratoni.

Lopputuloksena iloinen ulkoilija, joka pysyi tyytyväisenä aina iltaan asti ja söi kaiken, mitä nenän eteen tarjottiin. Jos ravaisimme päivisin eri kavereilla kylässä, väsyisi lapsi siitäkin, mutta samalla jännitystä, sosiaalisuutta ja uusia tilanteita tulisi todennäköisesti ihan liikaa taaperon jaksamiseen nähden. Todennäköisesti yöunet eivät sillä paranisi, vaan menisivät entistä risaisemmiksi.

HAAMUHUUTOJA YÖSSÄ

Kun on tarpeeksi heräillyt öisin ja mahdollisesti vielä päivisinkin kuunnellut itkevää lasta, alkaa vähitellen kuvittelemaan itkua vähän joka väliin. Etenkin öisin, kun olet juuri saanut vauvan ties monetta kertaa rauhoittumaan sänkyynsä, kuvittelet helposti kuulevasi pimeässä epämääräistä itkua. Olen useammin kuin kerran lähtenyt uudestaan tarkistamaan tilannetta, mutta yleensä lapsi on ollut edelleen syvässä unessa. Kai siinä jollain tavalla aistit valpastuvat ja väsyneenä tuttua ääntä luulee kuulevansa myös täydessä hiljaisuudessa.

Kuten sanoin aiemmin, on moni herkästi neuvomassa ja auttamassa väyneitä vanhempia lapsen uniasioissa. Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen voi vielä tarjota vinkkejä iltarutiineista ja yövaloista, mutta pidemmällä valvomispätkällä erinäiset menestystarinat muiden lapsista alkavat vain ärsyttää. Voin nimittäin kertoa googlettaneeni kaikki mahdolliset unihäiriöt, unikoulut, univinkit, kauhukohtaukset, iltarutiinit, ravintovinkit ja ties mitkä parempien unien toivossa. Suurin osa tarkoittaa vinkkinsä varmasti hyvällä, mutta kyllä sinne joukkoon mahtuu aina niitä pätijöitä, jotka haluavat vain pönkittää omaa vanhemmuusegoaan.

Kevään edetessä vietetään meillä iso osa päivistä ulkona

TARJOA APUA VÄSYNEELLE, ÄLÄ ODOTA PYYNTÖÄ

Etenkin Suomessa ihmiset ovat huonoja pyytämään apua. Kaikesta pitäisi selvitä omin avuin, onhan ne lapset ihan itse haluttu ja tehty. Yleensä ei haluta vaivata läheisiä, sillä olisihan se nyt ikävää pyytää toista uhraamaan yhdet hyvät yöunet, jotta itse saisi nukkua yön rauhassa ensimmäistä kertaa kuukausiin. Itse en pidä muiden vaivaamisesta, enkä ole koskaan pyytänyt meille lapsenvahtia ns. turhaan. Yleensä pakolliset menotkin sovitetaan niin, ettei ketään ”ulkopuolista” tarvitse hälyttää paikalle. Enkä tarkoita, ettei meillä olisi lähipiirissä auttajia, on montakin. Avun pyytämiseen vain tuntuu olevan niin korkea kynnys, ettei sitä tule tehtyä kuin hyvällä perusteella.

Tästä syystä kehotan kaikkia olemaan itse aktiivisesti se avuntarjoaja. Monet kyllä sanovat ohimennen olevansa käytettävissä, mutta todella harvoin vanhemmat tarttuvat tähän tarjoukseen. Sen sijaan jos huomaat vanhempien kaipaavan taukoa, kysy suoraan, voisitko tulla hakemaan lapsen vaunulenkille jonain päivänä tai ehkä jopa illaksi/yöksi lapsenvahdiksi. Näin tarjoukseen on helpompi tarttua, eivätkä vanhemmat tunne olevansa niin pahasti vaivaksi.

Hemmolle on ilmestynyt kevyttä tukkoisuutta, joka haittaa yöunia ja tämän lisäksi orastava uhma hankaloittaa öisiä rauhoitteluyrityksiä. Voin siis kuvitella, kuinka koko lähiö on taas saanut nauttia taloutemme huutokonsertista pari edellistä yötä. Josko tilanne taas tästä pian rauhoittuisi ja saataisiin ne seesteiset yöt takaisin?

Jatkossa jos kuulen muiden vanhempien pähkäilevän risaisia öitä, mietin kaksi kertaa, ennen kuin tarjoan omia ”tehovinkkejäni” lapsen parempiin öihin. Toki jos toinen selkeästi kaipaa neuvoja, kerron omat kokemukseni enemmän kuin mielelläni. Mutta jos kyseessä on ihan loppuun väsytetty äiti/isä, tarjoan mieluummin kupin vahvaa kahvia ja ison palan suklaakakkua. 

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Ihan hyvä ajatus muuten, mutta itse en ainakaan kovin herkästi lähde apuani tarjoamaan hyvillekään ystäville, koska koen, että jotenkin tulisin astuneeni toisen reviirille ja pelkään, että avun tarjoaminen koetaan syyllistämisenä. ”Kaikesta pitäisi selvitä omin avuin, onhan ne lapset ihan itse haluttu ja tehty”, kuten itsekin totesit. Avun tarjoaminen tuntuisi tavallaan toisen epäonnistumisen alleviivaamiselta, vaikka todellakaan mistään epäonnistumisesta ei ole missään tapauksessa kyse.

    On se kumma tämä suomalainen luonteenlaatu, kun apuakaan ei voi tarjota ilman, että pelkää loukkaavansa toista. Itse mielelläni kyllä auttaisin väsynyttä vanhempaa, omien lasten nukkumisen kanssa kun ei ole suurempia ongelmia ollut. Toki unikoulut on pidetty ja öitä valvottu, mutta unettomuusjaksot on olleet lyhyitä ja kausittaisia. Niitä on oppinut kestämään, kun tietää, että viikko – pari tässä mennään huonommilla unilla ja sitten taas nukutaan useampi kuukausi täysiä öitä.

     3
    • Jenni

      Tuokin on kyllä totta. Mutta jotenkin ajattelisin, että sellainen matalankynnyksen hengähdystauko( kuten tunti omaa aikaa lapsen ollessa vaikka siellä vaunulenkillä) tuskin koettaisiin toisen arvosteluksi. Ehkä ero on enemmän siinä, miten asian esittää toiselle? Eli mieluummin ”hei miäpä voisin lähteä teiän Pirkka-Pekan kanssa käymään ulkoilemassa, kun en oo sen kanssa hirveesti kerenny viettää aikaa. Ota siä vaikka kuppi kahvia ja pala suklaata sillä aikaa!” sen sijaan, että tyyli olis ”kun tyä nyt ette selkeest pärjää ton lapsen kanssa, ni mitä jos miä tuun hoitaa sitä yheks yöks teille?”

      Mutta voin vain sanoa omasta puolestani, itse olen ainakin heti pukemassa lasta kaverille lenkki/puisto/pihaseuraksi, jos vaan on joku tarjoutunut tytön hakemaan mukaan 😀

       1
  • Nimetön Äiti -

    Juuri samoja ajattelin! Ollaan me jääräpäinen kansa, ei voi muuta sanoa. Ja olen samaa mieltä: vaikuttaa ratkaisevasti, miten sitä apua tarjotaan, otetaanko se hyvin vastaan.

    Mun molemmat lapset ovat olleet huonoja nukkujia, mutta harvoin sitä tuli apua pyydettyä. Sen sijaan olin onnessani, kun lapsen kummi tarjoutui hakemaan pojan kerta viikkoon uimahalliin/puistoon ja milloin minnekkin. Näin sain ainakin sen pari tuntia nukkua sinäpäivänä päiväunia.

     1
    • Jenni

      Kiva kuulla, että teille on löytynyt apukäsiä arkeen lasten kanssa 🙂

      Luotetaan siihen, että kyllä ne lapset joskus alkaa nukkumaan 😀

       0
  • neito

    Meillä nyt 9-vuotias esikoinen oli kolme vuotiaaksi levoton nukkuja. Hänen kanssaan ulkoiltiin paljon ja pyrittiin sitä kautta väsyttämään kaveri, vaihtelevalla menestyksellä. Syystä tai toisesta kolme vuotiaana rupesi nukkumaan kuin tukki ja sitä on jatkanut tähän päivään saakka. Mut ilmeisesti runsas ulkoilu teki kaverista ulkoilua rakastavan ja edelleen metsä retket ja ulkona touhuaminen on pojan suosikki puuhaa ja kelillä ei ole hänelle väliä kuten ei ollut meillekään hänen ollessa pienempi.

     1
    • Jenni

      Ei meilläkään tuo ulkoilu ole täysin rauhallisia öitä tuonut, mutta uskon sen edesauttavan kyllä hyviä unia. Ja tosiaan vaikkei auttaisi uniin niin haluan kyllä opettaa muksun ulkoilua rakastavaksi, sillä itse viihdytään metsissä ja puistoissa aina kun vaan vapaa-aikaa on 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.