VALIKKO

Tissit kuin ajokoiran korvat ja takamus mallia tarakka – saako omaan ulkonäköön olla tyytymätön?

Tää pötkylä <3 🙂

Kovasti kuulee nykyään puhetta, kuinka ihmisten pitäisi oppia olemaan sinut itsensä kanssa. Pitäisi myös oppia rakastamaan itseään juuri sen kokoisena ja näköisenä, kuin nyt sattuu sillä hetkellä olemaan. Jos sanot haluavasi eroon raskausarvista tai harmittelet imetyksen myötä muokkautuneita tissejä, pidetään sinua helposti pinnallisena, epäkiitollisena ihmisenä. Allekirjoitan nämä siltä osin, että kenenkään ulkopuolisin ei tulisi sanella, miltä toisen kuuluu näyttää ollakseen onnellinen.  Mutta uskallan väittää, että moni kuluttaa jokusen hetken päivästään ulkonäköön tuskastuen. Oma kehonkuva on kuitenkin varsin subjektiivinen kokemus, toista häiritsee pari ylimääräistä kiloa vyötäröllä, toinen taas rakastaa kurvikkaampaa vartaloaan.

KROPPA RASKAUDEN JÄLKEEN

Raskaus muokkaa naisen kroppaa tavalla, joka ei välttämättä näy ulospäin. On kolotuksia, turvotusta, muljahteluja ja ties mitä. Itse olen raskauden jälkeen kokenut haastavammaksi omaan ulkonäköön suhtautumisen. En ole koskaan ollut kaveripiirin pienin tai isoin tyyppi, mutta omalla skaalalla paino on heilunut kaikkea 65-95kg väliltä. Keskimäärin kuitenkin on pyöritty siinä 70-75kg hujakoilla. Raskauden aikana ajattelin, etten stressaa painosta ja lähteehän se sitten ajallaan pois. Kuuluinkin siihen onnelliseen porukkaan, joilla aineenvaihdunta lähti hyvin käyntiin synnytyksen jälkeen, liikkumaan pääsi suhteellisen pian ja imetys kulutti kaloreita mukavasti. Tuosta raskauden aikana kertyneestä 23 kilosta olikin pari kuukautta synnytyksestä vain alle 10kg jäljellä.

Hemmon 1v kuvia ottaessa pidin kuvista, mutta olo kuvaushetkellä oli varsin tukala tiukoissa farkuissa. (Kuva Minna Häkämies)

Valitettavasti vaikka kilot karisivat, oli kehonkoostumus luonnollisesti aivan eri, kuin ennen raskautta. Lihasta oli hävinnyt ja tilalla oli löysää nahkaa ja rasvaa. Valmiiksi leveä lantioni oli levinnyt synnytyksessä entisestään ja sentit olivat tiukassa takapuolessa, reisissä ja vatsalla. Moni kehui minun hoikistuneen, mutta itse tunsin oloni tukalaksi ja paksuksi. Vaatteet kiristivät, olo ei ollut mukava. Raskauden jälkeen kroppa ei toiminut normaalisti, ruuansulatus oli häiriintynyt ja vatsantoiminta oli mitä oli. Oikeilla vaatevalinnoilla onnistui peittämään jenkkakahvat, samoin hoikistamaan vyötäröä, mutta ei se olosta niitä senttejä poistanut.

”NYT ALKAA TERVEELLINEN ELÄMÄ”

Taitaa olla tuttu lause aika monelle, ainakin naisista? Meillä kesä meni puhtaasti syöden ihan mitä ja milloin sattuu. Kyllähän meillä liikuttiinkin päivittäin, mutta epäsäännöllisten työaikojen takia rutiineja ei ollut. Saatoimmekin syödä herkkuja joka ilta, vaikka pääsääntöisesti pyrimme arkena pysymään säännöllisissä ruoka-ajoissa. Kesän aikana olo oli jatkuvasti turvonnut, väsynyt tai muutenvain huono. Sovimme yhdessä miehen kanssa, että tämän töiden alettua elokuussa palaisimme ruotuun, eikä arkena enää mässäiltäisi.

Nyt reilu kuukauteen meillä ei ole siis arkena syöty herkkuja, ei naposteltu välipaloja tai ahdettu pussitolkulla leipää naamariin. Täysin ilman herkkuja emme halua olla, joten joka pe-la saa luvan kanssa syödä illalla leffanaposteltavaa. Liikunnan osalta päiviin on palannut aamuiset vaunulenkit, asioita hoidetaan enemmän kävellen tai pyörällä ja ruoka-ajoista pidetään kiinni. Aamupalat vaihtuivat vihersmoothieen ja ruokiin on lisätty enemmän kasviksia. Vaikka omat treenit ovat jääneet vähemmälle, on arkeen sisältynyt huomattavasti enemmän hyötyliikuntaa, kuin aikaisemmin.

Keittiöstä löytyviä fiksumpia välipala-aineksia

TISSIEN TILALLA AJOKOIRAN LERPUT JA TAKAMUS MALLIA TARAKKA

Nyt reilu vuosi raskauden jälkeen ja melkein pari kuukautta imetyksen loppumisesta alkaa kroppa vähitellen tuntua taas omalta. Imetys sotki vielä kesällä hormonitoimintaa ja sen loputtua olo onkin alkanut tasaantumaan. Mun kohdalla raskaus ei jättänyt kovin näkyviä merkkejä, mitä nyt tissien tilalla on ajokoiran korvia muistuttavat lärpäkkeet ja takapuoli muistuttaa enemmän mamma-mallista tarakkaa. Raskausarpia ei tullut ainuttakaan, mutta hormonien takia hiuksia lähtee edelleen enemmän kuin takaisin ehtii kasvamaan.

Vaikka se oma lapsi olisi kuinka rakas ja toivottu, ei minusta tarvitse silti tykätä raskauden jättämistä jäljistä. Missään nimessä raskausarpia ei tarvitse hävetä tai piilotella, mutta ei ne kyllä kauniitakaan ole. Jäljet kertovat toki tarinaa elämästä ja monille ne ovat seurausta siitä suurimmasta saavutuksesta, mutta ei ole myöskään väärin haluta näistä eroon. Olen esimerkiksi itse tyytyväinen, ettei meidän tarvinut antaa Hemmolle yhtään korviketta ja imetys jatkui reilu vuoden luonnostaan, mutten silti voi sanoa pitäväni imetyksestä johtuvista muutoksista rintavarustuksessa. Hyväksyn sen ja voin elää asian kanssa, muttei minun tarvitse kiljua riemusta sen takia.

Hyppäsin kaverilla vaa’alle ensimmäistä kertaa sitten kesän ja ilokseni huomasin karistaneeni huomaamatta melkein 5 kiloa. Pienillä muutoksilla arjessa on siis oikeasti saanut jotain aikaiseksi. Vaa’an lukema ei ole mulle se tärkein mittari, mutta onhan se nyt kiva olla lähempänä sitä omaa ”normaalia” painoa. Ensisijaisesti tärkeämpää on huomata, ettei vaatteet enää ahdista päällä. Nakkasin viimein vikat äitiysfarkut roskiin ja palasin käyttämään normimallisia vaihtoehtoja. Iltaisin maha ei ole turvonnut ilmapalloksi tai ollut tukalan kipeä ja arvaamaton.

JOKAINEN TYYLILLÄÄN

Ei ole väliä, onko ihmisellä kertynyt muutama ylimääräinen kilo vai ei. Tärkeintä on, miltä elämä omissa nahoissa tuntuu. Jos ne pari ratkaisevaa lisäkiloa aiheuttaa sulle ahdistusta, niin totta munassa saat hankkiutua niistä eroon! Jos taas painoa on selvästi terkkarin suosituksia enemmän, mutta se ei sua itseä häiritse, niin ei sen pitäisi häiritä ketään muutakaan. Kaikille suosittelisin silti  liikuntaa ja kasviksia ruokavalioon, mutta vain yleisen terveyden ja jaksamisen takia. Herkuttelu kuuluu elämään, mutta jokainen itse päättää, mitä se omalla kohdalla tarkoittaa. Toiselle herkuttelua on napata pala raakasuklaata kahvin kanssa, kun toinen vetäisee kerralla levyn Fazerin sinistä ja pullon kokista kyytipojaksi.

Yksi hyvä välipala, joka sopii myös pienimmille ruokailijoille, on tuttu ja turvallinen apinaeväs . Tässä pähkinöillä, maapähkinävoilla ja karpaloilla tuunattuna

Tuntuu, että nyt on omaan elämään löytynyt sopiva balanssi, enkä haluaisi hukata tätä uudestaan. Varmasti tulee aikoja, kun syödään herkkuja tiuhempaan, mutta kunhan kokonaisuutena arki pysyisi suhteellisen tasaisena. Rehellisesti sanottuna haluaisin kuollakseni löytää aikaa omalle treenille ja saada vähän menetettyä lihasta takaisin. Auttaisihan se hyvä lihaskunto jaksamaan taaperon perässä päivät, mutta kyllä se hyvä pylly houkuttelee ihan yhtälailla. Ja kaikella yllämainitulla tarkoitan terveitä ihmisiä. Kaikki tajuavat sanomattakin, ettei normaalipainon alarajoilla keikkuvien tarvitse pudottaa yhtään ainutta kiloa.

Tässä vielä muutama juttu tiivistettynä, joilla meidän ”terveellisempi” arki on rullannut:

  • SÄÄNNÖLLINEN ATERIARYTMI: aineenvaihdunta toimii, ei tule naposteltua turhaan ja energiatasot pysyvät tasaisena
  • ARKI-/HYÖTYLIIKUNTA: Mene lyhyemmät matkat kävellen tai pyörällä, valitse hissin sijasta portaat, kuluta tavallisiin kotitöihin enemmän energiaa esimerkiksi vetämällä mieletön tanssishow lattiamopin kanssa?
  • ULKOILE: Oli sulla lapsia tai ei, pyri pääsemään päivän aikana useampaan otteeseen haukkaamaan happea. Ajatustoiminta pysyy liikkeellä ja olo pirteänä.
  • SUUNNITTELE VIIKON RUOKAILUT: Varaa viikoksi kaappiin ennalta mietityt ruokatarpeet, viksuja välipaloja ja pidä näkyvillä hedelmiä jne. Pienempi todennäköisyys hakea lounaaksi pitsaa kun kaappiin tekee edellisenä päivänä valmiiksi kasvissosekeiton?
  • ÄLÄ SÄILYTÄ ”VIERASVAROJA” KOTONA: Jos olet taipuvainen naposteluun ja herkutteluun (kuten allekirjoittanut), päätyy ne hätävarakeksit kyllä parempiin suihin.
  • JUO VETTÄ: Yllättävän monet juovat liian vähän vettä päivän aikana. Riittävä vesi onkin hyväksi  mm. iholle, painonhallinnalle, jaksamiselle ja vatsantoiminnalle.
  • ÄLÄ OLE LIIAN EHDOTON: Anna itsellesi vaikka kerran viikossa lupa syödä mitä mieli tekee. Harvalle sopii täysin ehdoton herkkulakko, joten mikset voisi suoda itsellesi pientä kevennystä viikkoon? Jos 80% arjesta on fiksuja valintoja, voi siellä huoletta nauttia niillä 20%:lla ! Samoin anna itsellesi aikaa rentoutua ja palautua, aina ei tarvitse olla menossa sata lasissa.

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.