VALIKKO
3.12.2016 19:13

Vauvan kanssa liikenteessä

Me oltiin tänään päiväreissulla Strömforsin joulumarkkinoilla vauvan kanssa ja käytiinpä vielä päälle Kotkan Pasaatissa syömässä ja ostoksilla. Ekaa kertaa meillä meni koko reissu niin kivasti ja sujuvasti, että pakko ihan taputtaa itseä ja Hemmoa olalle. Aina näin ei nimittäin ole ollut ja siksi nyt osaa arvostaa näitä kivuttomia päiväreissuja ihan eritavalla.

dsc04855

Voisi nimittäin kuvitella pikkuvauva-ajan olevan se kaikista helpoin aika minityypin kanssa matkustamisen puolesta.  Ei tarvitse murehtia ruokapurkkien kuljettamisesta, kun ruoka kulkee sopivanlämpöisenä pohjattomana varastona koko aika mukana (jos äiti siis imettää).  Pieni vauva ei itsessään myöskään vie paljon tilaa. Kaikki vauvathan myös tunnetusti nukkuvat aina autossa.

Näinhän se menisi noin niinkun ideaalimaailmassa. Katsotaanpa sitten käytännössä, miten meillä on matkusteltu Hemmon kanssa tämä kulunut puoli vuotta:

Vauva itsessään on pieni, eikä vaadi paljon tilaa. Mutta kun lasketaan esimerkiksi autolla liikkuessa vähänkään pidemmän ajan tarvikkeet (turvakaukalo, vaunut / kantoreppu, hoitotarvikkeet ja lisäksi korvikkeet pulloineen, mikäli vauva niitä tarvitsee), kasvaa tilantarve kummasti ihan hujauksessa. Itse otin usein kesällä kaupungille mukaan joko kantorepun tai – liinan, sillä kakkosautomme on pieni Toyota Yaris, johon ei millään saisi edes matkarattaita varmaan kyytiin. Hemmo ei myöskään viihtynyt alkuun vaunuissa juuri ollenkaan, joten kantaminen oli senkin takia luonnollinen ratkaisu.

Sitten se itse autolla matkustaminen. Kuten monet muut, olin ihan siinä käsityksessä, että KAIKKI vauvat nukkuvat autossa. Olinhan kuullut koliikkivauvoista, jotka viedään autoajelulle uniaikaan. Vaan ei meillä. Pari kuukautta meni vielä ihan kivuttomasti, mutta tämän jälkeen auto muuttui ihan vihoviimeisimmäksi paikaksi. Kaukalo itsessään oli ok, mutta kun se kiinnitettiin autoon ja lähdettiin liikkeelle, oli huuto valmis. Ja kyseessä ei ollut mikään pieni vieno kitinä, vaan ihan full speed paniikkihuuto. Yllättäen ei tullut lähdettyä pidemmille autoreissuille ihan herkin perustein. Tähän löytyi onneksi hetkellinen apu yllättävältä taholta: lastenlaulu Ihhahhaa. Jostain mystisestä syystä tämä laulu sai Hemmon jähmettymään paikoilleen ja kuuntelemaan tarkasti. Tässäkin toimi vain tietty versio spotifysta, joten mikä tahansa versio varisäänellä laulettuna ei tehonnut.  Niinpä meillä raikasi Ihhahhaa kovaan ääneen aina, kun liikuttiin autoa pidempi matka. Välillä sama kappale soi myös vaunuissa, mikäli Hemmo sattui heräämään kesken lenkin.

Ihailen aina niitä perheitä, jotka matkustelevat kaukomaita pitkin pienten vauvojen kanssa. Eihän se rakettitiedettä ole, mutta jotenkin ajatus lentomatkasta tuon mytyn kanssa nostaa ahdistuksen pintaan. Ottaen huomioon, että meillä jo pelkkä hotelliyö Helsingissä Hemmon ollessa 3 kuukautta aiheutti lievää jännitystä. Hyvinhän se reissu kuitenkin meni ja voisin kyllä lähteä uudestaankin. Mies totesi aamulla minun aiheuttaneen enemmän häiriötä yöllä kuin vauvan. Olemme käyneet kaksin nyt jo Keravalla päiväreissulla Hemmon kummin luona sekä laavuilla sun muilla ulkoilualueilla pikkupatikoilla. Ompa hänellä plakkarissa jo yhdet hautajaiset, syntymäpäiviä ja asuntolaina neuvottelutkin.

dsc04893

Vaikka kaveri on jo aika helppo ja perustyytyväinen matkaaja, arastelen minä silti pidemmälle lähtemistä, etenkin itsekseni. Mietin aina, miten saan päikkärit järkkäiltyä jos olemme vaikka kaupungilla tai minne pääsen syöttämään vauvan rauhassa. Hermoilen jo etukäteen millaisella tuulella kaveri on, itketäänkö kaikelle vai ollaanko rauhallisesti menossa mukana.  Mitä jos tulee huonot housuun eikä lähettyvillä ole pesumahdollisuutta? Uskaltaako ravintolaan lähteä, jos kaveri päättääkin herätä juuri silloin ja pistää metelin päälle?

Aikaisemmin nämä olivat ihan valideja pohdinnan aiheita, mutta nykyisin elo on jo onneksi tasaantunut ja esimerkiksi ruokailut sekä unet ovat aika hyvin ennakoitavissa, joka karsii jo ison osan hermoiun aiheista pois. Hemmo ei onneksi enää myöskään vierasta ihmisiä, vaan ottaa lähes kaikki uudet ihmiset  jos ei nyt ilosta kiljuen niin rauhallisen hissukseen vastaan. Ulkona syöminen taas on ratkennut sillä, että hän tykkää jo itse napostella maissinaksuja oman soseruokansa jälkeen, jolloin saa aika rauhassa oman ruuan syötyä.

Tänään oli tosiaan miltein täydellinen reissupäivä, joka jätti mulle itselleni tosi hyvän fiiliksen. Sellaisen olon, että kyllä tässä voisi enemmänkin jo reissata minityypin kanssa. Annoin Hemmon nukkua aamulla vähän pidemmät unet, jonka jälkeen otimme auton alle ja suuntasimme kohti Ruotsinpyhtäätä ja Ruukin joulumarkkinoita. Kävimme matkalla noukkimassa mukaan myös Hemmon kummitädin. Matka meni leppoisasti ja takapenkiltä kuului pelkästään leluille juttelevan minityypin jokeltelua. Perillä meitä oli heti vastassa itse Joulupukki, joka toivotteli tervetulleeksi pajaan vierailulle. Etsimme ensimmäisenä tärkeimmät vetonaulat, eli alpakat, ponit ja joulupukin pajan. Satuimme pääsemään ensimmäisenä kuvauspajaan Pukin kanssa ja Hemmo hoiti koko kuvaussession ihan tyynen rauhallisena kotiin. Samoin alpakat saivat osakseen vain mietteliään ”höö” kommentin. Ehdimme kierrellä käsityöpajat ennen kuin suuntasimme takaisin autolle.

dsc04890

Kotimatkalla poikkesimme Kotkaan syömään Pasaatiin. Yllättäen lounasaika lauantaina nosti pientä tuskanhikeä, sillä Hemmolla oli jo pientä nälkäkiukkua havaittavissa, mutta tästäkin selvittiin kunnialla. Sose lämpimäksi ja ääntä kohti, naksuja sillä aikaa kun itse söimme ruuat. Vielä kuiva vaippa alle ja maidot ääntä kohti ja tyyppi alkoi olemaan valmista kauraa päiväunille. Jaksoi hän onneksi vielä olla sen aikaa hereillä, että kävimme nopean pyörähdyksen H&M:llä. Itse kiersimme reilun vaunulenkin hyvässä talvisäässä Hemmon vedellessä sikeitä vaunuissa. Kotona oltiin lopulta joskus kolmen aikoihin ja vielä vallan hyvällä mielellä.

 

Varmasti lapsissa on tässäkin eroja, mutta veikkaisin monesti sen ongelman olevan vanhemman korvien välissä. Ainakin mulla on juuri näin. Tiedän myös jännittäväni vauvan itkua kaupassa sun muissa julkisissa paikoissa ihan turhaan. Harvoin sattuu niin huono tuuri, että kaveri huutaisi pää punaisena pitkiä aikoja, mutta vaikka huutaisi niin mitä sitten? Vauvat itkevät, se nyt vaan on valitettava tosiasia. Toki olisi suotavaa minimoida muiden häiritseminen esimerkiksi ravintolassa, mutta ihan täyttä hiljaisuutta on turha vaatia päiväsaikaan perus lounasravintolassa. Yleensä se pieni kitinä tuntuu vanhemmasta ihan tosi kovalta meteliltä, kun ulkopuolinen voi ajatella vain että ”ompa söpö vauva”. Kaikki on siis suhteellista.

Meillä on suunnitteilla ainakin risteilyä alkuvuodelle, pidemmille matkoille lähdemme varmaan vasta kun Hemmon voi jättää hoitoon pariksi yöksi isovanhemmille.  Missä teillä on käyty vauvojen kanssa ja ovatko reissut olleet mielestänne hankalia ?

 

Kommentit

  • Sanni

    Moikkamoi! Löysin näköjään sun blogin! 😀 Me ei poitsun kanssa ihan vauva-aikana muistaakseni reissattu mökkiä pidemmälle. Eka hotelliyö taisi olla 1v2kk iässä Turussa ja sitten vietettiinkin isyysvapaita Kaakkois-Aasiassa 4 viikkoa pojan ollessa 1,5v. 🙂 Pitkät lennot jännitti tuollaisen vauhdikkaan taaperon kanssa, mutta kun sattuivat yöaikaan, niin yli puolet lennoista meni nukkuen. Päikkärit nukuttiin rattaissa, mikä oli tuossa ilmastossa aika kuumaa ja välillä hankalaa touhua. Yöt sujui ilmastoiduissa huoneissa hyvin. Stressaavia juttuja olivat hikiset taksimatkat sekä välillä myös ravintoloissa syöminen. Taapero kun ei kauaa istu paikallaan ja reissussa tulee syötyä ravintolassa ainakin kerran päivässä. Aasian suunnalla henkilökunta kyllä mielellään viihdytti lasta jos töiltään ehti. Taaperon kanssa oli hankalaa myös leikkipaikkojen puute. Meillä ei hotelleilla ollut piha-alueita pienen allasalueen lisäksi ja portista ulos astuttua oli suoraan kadulla. Tylsäksi käy jos pitää leikkiä vain hotellihuoneessa ja muuten viettää päivä aika pitkälti rattaissa istuen. Tähän panostaisin jatkossa! Eipä tuo pikkulasten kanssa reissaaminen ihan stressitöntä touhua ole, mutta on se kuitenkin sen arvoista. Lähtisin ehdottomasti uudestaan jos olisi mahdollisuus! Uskon, että ei tuo reissu erityisesti vaikeampi olisi ollut jos lapsi olisi ollut pienempi. Ainakin olisi ollut kevyempi sylissä pidettävä lentomatkoilla. 😀 Aika paljon riipuu varmasti lapsesta, mutta lapset voivat myös yllättää positiivisesti. 🙂 Jos voi lähteä isommalla porukalla, niin helpottaa kivasti!

     0
    • Jenni

      Moi! Huh, kuulostaa aika stressaavalta, vaikka tosiaan on niissä reissuissa yleensä paljon niitä ihaniaki juttuja 🙂 miä oon pienenä perhelomaillu aina Kanarialla ja Kyproksella, vannoin ettei ite ikinä lähdetä pakettimatkoille sitte. Kummasti se on kuitenki alkanu nyt taas houkuttelemaan allasalueineen ja huoneistohotelleineen… 😀

      Ja eniten miä taijan jännittää sitä nukkumista, kun meillä on aina nukuttu omassa sängyssä niin miten sitte menis yöt vieraassa matkasängyssä mutta varmaan seki menis lopulta ihan hyvin 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.