VALIKKO
1.3.2018 13:28

Voita, sokeria ja täysmaitoa koko perheelle, kuka kehtaa myöntää poikkeavansa yleisistä ravitsemussuosituksista?

Me ollaan ravattu koko Hemmon elämän ajan neuvolassa tiuhaan tahtiin kasvukontrolleissa. Tyttö on syönyt suurimman osan elämästään hyvin, imetyskin jatkui sinne 1v2kk ikään asti. Silti tytön siron ruumiinrakenteen takia olemme neuvolan ”mustalla listalla” , kun kasvukäyriä tarkastellaan. Itse en ole ollut kasvusta huolissani missään vaiheessa, sillä neiti voi hyvin ja virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Olemme kuitenkin suosiolla käyneet seurannoissa ja ravitsemusterapeutilla, sillä eihän niistä haittaakaan ole. Sekä neuvola että ravitsemusterapeutti ovat nyrpistäneet nenäänsä, kun olen kertonut, ettei meillä ole käytössä suositusten mukaiset margariinit ja rasvattomat maitotuotteet. Sen sijaan olen avoimesti kertonut, että se vähä mitä näitä tuotteita käytetään, on aina aitoa voita, oikeaa sokeria ja täysmaitoa.

Iltapalalle herkkupannaria, johon laitettiin surutta voita, sokeria ja punaista maitoa

EPÄTERVEELLISTÄ VAI LUONNOLLISTA?

Nyt voisin kuitenkin heti kärkeen sanoa, että ei me nyt sentään muksulle laiteta voita juustohöylällä ja syötetä sokeria ruokalusikalla. Meillä ei juurikaan esimerkiksi käytetä maitoa sellaisenaan, sillä emme itse sitä juo ja Hemmo alkaa vasta nyt vähitellen sietämään maitotuotteita. Ruuanlaitossa ja leivonnassa käytämme lähes poikkeuksetta kuitenkin näitä yleisesti epäterveellisiksi miellettyjä vaihtoehtoja, vaikkakin melko pieniä määriä. Leivän päälle en ikinä laittaisi Keijua tai Floraa, vaan ehdottomasti esimerkiksi Oivariinia tai ihan kunnon voita. Riisipuuroa keittäessä kattilaan sujahtaa täysmaitoa ja nokare voita.

Päiväkodissa jaksoin ihmetellä, kuinka ravitsemussuositukset toitottavat margariinin eduista ja rasvattoman maidon terveellisyydestä. Todellisuudessa molemmat näistä ovat tuhottoman pitkälle käsiteltyjä tuotteita, jotka eivät tutkimuksissa edes ole selvästi vastaavia ”epäterveellisiä” vaihtoehtoja parempia. Esimerkiksi Time lehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta, jossa 15 vuoden ajan täysmaitoa juoneilla henkilöillä oli 46% pienempi riski sairastua diabetekseen, kuin kevyempiä tuotteita käyttävillä. Jo pelkästään margariinirasian sisällysluettelosta löytyy kymmenen eri ainesosaa. Verokkina vaikkapa Oivariinin uusi Valsa suolattu versio, josta aineita löytyy viisi. Mieluummin näistä kahdesta valitsen leivälleni sen maukkaamman ja mielestäni luonnollisemman vaihtoehdon.

SOKERI ON ITSE SAATANA

Mutta entäs se sokeri sitten. Se se vasta itse paholainen onkin. Tässäkin esimerkiksi diabeetikoiden suositukset ovat vähitellen muuttuneet ja nykyisin hedelmäsokerin tilalle suositellaankin monesti kohtuudella tavallista sokeria. Meillä makeutusaineita löytyy miltein ainoastaan xylitol pastilleista, muuten ostamme kaiken mieluiten joko luonnostaan sokerittomana (luonnonjogurtti) tai maltillisesti sokerilla maustettuna. Teolliset makeutusaineet eivät vakuuta, oli sitten kyse mausta tai terveellisyydestä.

Tässäkään emme kaada sokeria desilitroittain leivonnaisiin ja jälkkäreihin, sillä monesti näitäkin voi makeuttaa vähän terveellisemmillä tavoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi taatelit, banaani ja hunaja. Mutta jos nyt ollaan normaalia kakkua tekemässä, niin kyllä se sokeripohja ihan valkoisesta sokerista ja munista tehdään.

Lapsemme ei saanut juurikaan lisättyä sokeria vauvavuotenaan. Joskus lähempänä vuotta hän sai pieniä määriä maistella pullaa, jos olimme kyläilemässä, mutta siinä se taisi olla. Nyt lähempänä kahta ikävuotta olemme höllänneet sokerisuitsia ja Hemmo kyllä saa satunnaisesti herkkuina Muumikeksejä ja talvipäivänä retkellä kuumaa, sokerilla makeutettua viinimarjamehua. Kokonaisuudessaan sokeria tulee todella vähän, vaikka lasketaan mukaan ruuissa tuleva piilosokeri.

HUONON VANHEMMAN LEIMA

Jouduin erityisesti ravitsemusterapeutille perustelemaan hyvin tarkkaan, miksen tarjoa lapselle suositusten mukaista ravintoa. Selitin tyttömme saavan hyviä rasvoja riittävästi avokadon, laadukkaiden öljyjen ja pähkinöiden muodossa. Näiden lisänä hän vain sattuu saamaan pieniä määriä myös kovia rasvoja, jotka koen kohtuukäytössä pitkälle käsiteltyjä versioita paremmiksi. Hemmolla todettiin myös maitoallergia, mutta terapeutin vahva kanta oli maitoon siedättäminen ja sitä pitäisi alkaa nauttimaan minimissään se 4dl päivässä. Tyttö ei muuten terapeutin mukaan ikinä opi lehmänmaidon makuun, joka taas olisi erittäin huono juttu. Omasta mielestäni taas maito ei ole millään muotoa ihmiselle välttämätön ravintoaine, olenhan itse huomannut vatsani voivan huomattavasti paremmin ilman jatkuvaa maidon käyttöä. Itse saan kalsiumia tarpeeksi muista ravintoaineista, mutta lapselle turvaamme riittävän saannin vielä päivittäisellä kalsium lisällä.

En silti olisi valmis lähtemään omien vanhempieni ikäluokan linjalle, jossa muksuille voi syöttää mitä tahansa ja kuinka paljon hyvänsä. Minua ei myöskään houkuttele upottaa kaikkea ruokaa kuohukermamereen tai tukkia verisuoniani voilla ja suolalla. Ruoka ei myöskään maistu enää hyvältä, mikäli ainoat aromit ovat suola ja rasva.

Nykyinen terveydenhoitajamme on onneksi mukava ja ymmärtää kantamme perheen ravitsemukseen. Toki hän aina muistuttaa aiheen noustessa pintaan virallisista suosituksista, mutta ei syyllistä niistä poikkeamisesta. Kuitenkin puuroihin sun muihin upotettavat rasvalisät ovat edelleen laadukkaita kasviöljyjä.

Oma käsitykseni suosituksista on ainoastaan vahvistunut seurattuani Tomi Kokkoa jo pidemmän aikaa. Ei minusta olisi syömään ja treenaamaan samalla tavalla, mutta on sillä miehellä hyviäkin pointteja. Dokumentissaan 30 Päivän ihmiskoe  Kokko elää kuukauden täysin virallisten ravitsemussuositusten mukaan, haastattelee suosituksia tukevia asiantuntijoita ja käy läpi tarkat terveysseulat ennen ja jälkeen kokeen. Pian kokeen aloituksen jälkeen energiatasot tippuvat, ilmenee turvotusta ja yleistä huonoa oloa. Ei tietenkään voi yleistää kaikkien maitotuotteita, viljoja jne käyttävien voivan huonosti, mutta selvää on, etteivät nuo kehutut ohjenuorat sovi läheskään kaikille, päinvastoin.

Itsetehty pitsa uppoaa koko porukalle

UUSI RUOKAILUSUOSITUS ALLE KOULUIKÄISILLE LAPSILLE

Tartuin mielenkiinnolla selailemaan uutta Terveyttä ja iloa ruuasta- ruokailusuositusta, joka julkaistiin tänä vuonna. Suositus on tarkoitettu nimenomaan tuomaan tukea ja selkeyttä pienten lasten ruokailuun. Suositus on myös entisiä laajempi, sillä siinä painotetaan ravinnon lisäksi ruokailujen sosiaaliseen ja pedagogiseen puoleen. Julkaisussa vilahtaa tutut termit vähäsuolaisuus, tuoreus ja laatu. Nykyisin lapsilla voi kotioloissa olla varsin eri lähtökohdat ruuan laadun suhteen, joten päiväkotien ja koulujen rooli ravinnerikkaan ruuan tarjoajana nousee entistä tärkeämmäksi.

Toki suosituksista löytyy edelleen maito ja pehmeät kasvisrasvat, mutta päällisin puolin julkaisu on mielestäni onnistunut. Joukossa on paljon ns. itsestäänselvyyksiä, mutta on ihan hyvä, että niistä muistutellaan tasaiseen tahtiin. Parhaita juttuja oli mielestäni pakottamisen välttäminen ja lapsentahtisuuden korostaminen. Entisaikojen ”lautanen syödään tyhjäksi” ajatus alkaa jäämään taka-alalle, samoin ajatus kaiken maistamisesta. Toki itse haluaisin lapseni maistavan kaikkea, mutten ala häntä siihen pakottamaan. Olen sen sijaan ratkaissut asian tarjoamalla lapselle monipuolista ruokaa, joista hän itse päättää, mitä haluaa syödä. Usein ne kasvikset pyörivät lautasella monta ruokailukertaa koskemattomana, mutta kippas kun yhtenä kauniina päivänä niitä uskalletaankin jo maistaa.

SIMPPELIÄ SORMIRUOKAILUA KOKO PERHEELLE

Olen tykästynyt isoksi ilmiöksi kasvaneeseen Simppeli sormiruoka– yhteisöön, jonka myötä mekin innostuimme aloittamaan aikoinaan Hemmon sormiruokailun soseiden jatkoksi kun valmiudet reilu 6kk iässä täyttyivät.  Marjut Ollilan perustama facebook ryhmä on kasvanut jäsenmäärältään yli 35 000 ja pian kaupoista löytyy myös samoja reseptejä ja teemoja käsittelevä kirja. Ryhmässä on jäseniä tavismutseista ravitsemusalan ammattilaisiin, joten vertaistukea ja ihan oikeaa ravintotietoakin löytyy nopeasti kysymällä.

Yhteisössä ei ole yhtä oikeaa tapaa ruokkia lastaan, vaan ideana on tarjota hyväksi havaittuja ja turvallisia reseptejä jokaisen käyttöön. Sormiruokailu ei myöskään nimensä mukaisesta tarkoita pelkästään käsin syömistä, vaan yleisesti kaikkea lapsen itsenäistä ruokailua, oli käytössä sitten sormet tai lusikka. Kaiken perimmäisenä ajatuksena on helpottaa perheiden ruokailua ja auttaa löytämään kunkin perheen omat tavat syödä. Samaan yhteisöön mahtuu hyvin meitä hövelimpiä sokeri ja suolamuijia, kuin näiden kanssa nollalinjalla kulkevia. Ja mielestäni tämä on hyvä juttu, kunhan kaikki muistavat kunnioittaa toisen tapaa toimia lapsensa kanssa.

Mennäänkö teillä tiukasti suositusten mukaan vai taaplaatteko tekin vähän omalla tyylillänne ohjeiden ja suositusten viidakossa?

Kommentit

  • Nimetön Janette

    Ihan viihdyttävä blogi ja tuli selattua tätä enemmänkin lävitse. Lapseen liittyviä juttuja voisit kirjoittaa enemmän!

    Kun kirjoitat, niin kannattaa kuitenkin pysyä siinä tarinassa mitä olet aikaisemmin kirjoittanut. Lukijalle voi olla hämmentävää lukea esimerkiksi, että ensin lapsi aloittaa soseilla 3kk iässä sitterissä ja sitten myöhemmin lukeekin, että lapsi aloitti sormiruokailun soseiden sijaan tai ensin jokaisen postauksen lukee vauvan helppoudesta ja sitten äkkiä vauva onkin haastava. Kirjoitusvirheisiin kannattaa myös kiinnittää enemmän huomiota.

    Hauskaa kevättä!

     0
    • Jenni

      Kiitos kommentista!

      Tuo voi vaikuttaa sekavalta, mutta vain siitä syystä, että 3kk vanhalle on mahdotonta aloittaa sormiruokailua, siksi alku soseilla. Unohdin siis lisätä, että valmiuksien täytyttyä aloitimme reilu 6kk iässä varsinaisen sormiruokailun.

      Ja veikkaan monen allekirjoittavan ajatuksen, että sama lapsi voi olla sekä helppo että haastava, tämäkin riippuu ikävaiheesta ja vanhemman omasta jaksamistilanteesta.

       0
  • Jenna

    Omalla kohdallani pidän erityisen tärkeänä sitä asiaa, että kuuntelen omaa kehoani ja elän fiiliksen mukaan syömisen kanssa! Se on minulle iso askel, sillä koko ikäni syömishäiriöstä kärsineenä on vapauttavaa tuntea nautintoa ja ilo ruoasta ja löytää terve ruokasuhde.

    Minä itse syvästi ihailen ja kunnioitan Tomi Kokkoa ja hänen elämäänsä tutustuminen on ollut suurenmoista. 🙂

    Mielestäni suositukset ovat vain suosituksia, joiden tarkoituksena on parantaa suomalaisten käsitystä ruoasta ja parantaa ihmisten terveyttä. Tietysti on olemassa epäkohtia ja asioita, joiden kanssa saa olla omaa mieltä. Kuten se maito ja rasvat. Mutta kaikki ei vain toimi kaikilla ja siitä on vaikea päästä yli ja ympäri.

    Ja jos katsotaan ruoan kehitystä ja mietitään elämää kun ruoka oli vain tavallista kotiruokaa, niin ennen vanhaan ihmiset voivat hyvin. He kyllä myös tekivät paljon töitä ja liikkuivat enemmän. Nykyinen yhteiskunta pyörii kiireessä. Tässä hektisessa yhteiskunnassa, kun kaupasta saa valita lautasella vaikka mitä ja helposti ja nopeasti, usein ihmiset juuri siksi lihovat ja voivat entistä huonommin. Kiireen lisäksi ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. Sanon myös että ruoan laatu on huonontunut viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti.

    Mutta tämä asia hieman kulki raiteiltaan. Ruokaan kun vaikuttaa niin moni asia. Minä ainakin peukutan rehellisen ja luonnollisen ruoan puolesta. 🙂

     0
    • Jenni

      Moi Jenna! 🙂

      Juurikin näin. Itsekin pidän yleisiän ohjeita pääsääntöisesti hyvinä, mutta jokainen etsii ne itselle toimivat tavat toteuttaa näitä.

      Veikkaan myös nykyarjen jatkuvaa kiirettä yhdeksi isoimmaksi ongelmaksi, mutta ihmiset ovat myös hyvin kahtia jakautuneita: osa on erittäin valveutuneita ravinnon ja liikunnan merkityksestä, osa taas täysin päinvastoin.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.