VALIKKO
29.5.2017 13:28

Vuosi synnytyksestä- jäikö traumoja vai pistetäänkö toista tulille?

Älä huoli, tiedossa ei ole verta, suolenpätkiä ja välilihaleikkauksia täynnä oleva selonteko synnytyksestä. Lähinnä tuossa sairaalan ohi ajaessani löysin itseni miettimästä, mitä ajattelen synnytyksestä näin pidemmän ajan jälkeen. Lähtisinkö leikkiin uudelleen vai onko ihan ehdoton nounou? Ensimmäistä kertaa huomasin olevani hieman jopa haikea, enkä ihan heti keksinyt minkä ihmeen takia. Miksi kaipailisin jotain sellaista, joka ei fyysisesti ollut missään nimessä helppo tai mukava kokemus?

Sitten tajusin, että synnytys ja tuon minityypin maailmaan puskeminen on kyllä isoin saavutus ihan heittämällä, mihin olen tässä vajaassa 30 vuodessa kyennyt. Tajusin olevani ihan mielettömän ylpeä itsestäni, ensimmäistä kertaa koko tänä aikana. Toki muksun kasvattaminen yhdessä tulee olemaan ihan oma lukunsa ja haasteet eivät varmasti lopu tuohon synnytykseen. Voi olla, että synnytys olikin se helpoin osuus? Joka tapauksessa tekisi mieli korkata pullo kuohuvaa ja taputtaa meitä olalle onnitellen: selvittiin ensimmäisestä vuodesta perheenä ja vielä melko mallikkaasti!

Batman kakku 1-vuotiaalle supersankarille

 

VAUVASTA TAAPEROKSI

Matka vastasyntyneestä taaperoksi on kulunut ihan mielettömän nopeasti. Joskus ekoina kuukausina kävi mielessä, että voi kun Hemmo pystyisi jo vähän viihdyttämään itseään, ehkä konttailisi ja sanoisi muutaman sanankin. Nyt taas puolestani huomaan kaipaavani sitä syliin nukahtavaa, kanniskeltavaa myttyä useamman kerran päivässä. Nykyisin vauhtia riittää aamusta iltaan, joka paikkaan ehditään ja kaikki kaapit saadaan tyhjäksi silmänräpäyksessä.

Kaikkea ehtii kun aikasin herää: lelukännykkä hävisi vessanpöntön rööreihin

Vauvan kanssa vaikeinta oli, kun Hemmo ei itse osannut viestiä, mikä on hätänä. Vuodessa neidin kommunikointi on kehittynyt hirveästi ja samalla me vanhemmat olemme oppineet ymmärtämään, mitä neiti milloinkin haluaa. Tasaisen temperamentin omaava kaverihan meille ei ole sattunut kohdalle, mutta pitäähän sitä luonnetta vähän olla. Nykyisin osaamme jo vähän ennakoida näitä ”nollasta sataan”- raivareita, jolloin ne myös saadaan helpommin laantumaan. Välillä tulee silti hetkiä, kun neiti ottaa pultit jostain henkimaailman asiasta ja rauhoittuminen ottaa aikansa.

HEMMON LEMPPARIT JA INHOKIT

Alkuaikoina Hemmon lempparijuttuja oli pitkät päikkärit, maitotankkaukset ja jumppapallolla hyppyyttämiset. Inhokkeja oli erityisesti vaunuilu hereillä ollessa, automatkat kaukalossa ja liian hidas palvelu nälän yllättäessä.

Hemmo n. 2 viikon ikäisenä

Näin isompana huutoa aiheuttaa jo vähän useammat asiat. Toisaalta vaunuilu ja automatkat menee jo hyvissä merkeissä, mutta vaipanvaihdot ja pukemiset ovat muuttuneet varsinaiseksi vapaaotteluksi. Yleensä aikuinen voittaa viimeistään toisessa erässä, mutta Hemmo ei luovuta ilman taistelua. Inhokkeihin kuuluu myös kaikenlainen rajoittaminen, kuten television säätölaitteen piilottaminen, puhelimen nostaminen korkeammalle tasolle tai ihan vaan perus ”ei” sanan käyttö. Kuten sanottua, temperamenttia löytyy kuin pienestä kylästä.

Ilonaiheita löytyy onneksi myös paljon:

  • kielenkehityksen myötä vuorovaikutus on lisääntynyt huimasti
  • uusien motoristen taitojen ansiosta päivät ovat yhtä tutkimusmatkaa
  • rusinat on suurinta herkkua
  • tutun nähdessään neiti hihkuu innoissaan ja kiitää kohti nelivetona
  • yöt menevät pääsääntöisesti hyvin ja kaikki saavat nukuttua kohtuullisen määrän tunteja
  • Hemmolla on mahtava huumorintaju: kesken leikkien kasvoilla vilahtaa ilikurinen ilme ja hurja kikatus päälle

 

HEMMON 1V. SYNTTÄRIKEMMAKOT

Lauantaina vietimme tuon perheemme kiukkupippurin ensimmäistä syntymäpäivää. Rajasimme vieraat vain lähisukuun, kummeihin ja parhaimpiin ystäviimme. Silti kasassa oli nopeasti vajaa 20 vierasta, joten jaoimme sukulaiset aamupäivän kahvitukseen ja muut saivat tulla viettelemään grillipippaloita päiväunien jälkeen. Grillailut kuitenkin vaihtuivat sisäkemuiksi, sillä ulkona keli oli kohtuullisen kolea.

Lempparilahja taisi olla uusi Plaston potkumopo

Aamulla vieraita oli siinä kello 9-12 välillä, iltapäivällä taas puoli kolmesta eteenpäin. Hemmo jaksoi yllättävän hyvin juhlissa mukana koko päivän, mitä nyt isomman älämölön aikaan viihtyi mieluummin äidin sylissä. Ruokailut tuppasivat jäämään vähän heikonpuoleisiksi, sillä ympärillä hääräävät ihmiset veivät minityypin huomion muualle. Turnauskestävyys alkoi loppumaan siinä puoli kuuden jälkeen, mutta sitkeästi hän jaksoi sinne 19:30 tienoille asti hengailla ennen simahtamista yöunille.

Iltapäivän kattauksessa oli tarjolla hotdogeja salaattien kanssa

Meillä ei ollut halua pitää isoja teemasynttäreitä tai kahmia älyttömiä määriä lahjoja muksulle, enemmänkin tarkoituksena oli viettää mukava päivä sukulaisten ja ystävien kesken. Yksivuotias kun ei suuremmin juhlien päälle ymmärrä ja sama pätee lahjoihin. Toki kyläilijät muistivat neitiä lahjoilla, mutta mun puolesta meille olisi saanut tulla ihan ilman lahjuksiakin. Vastasinkin lähes poikkeuksetta kysyjille, että neidin synttäritoiveita olisi varmasti iso pahvilaatikko, käärepaperia tai supertele pallo.

Hemmon kummitädin askartelemia pompomeja 

Tytsyn toinen kummitäti jäi meille yöksi ja taisimme olla aikuisetkin nukkumassa jo ennen kymmentä. Ilmeisimmin oli suhteellisen vauhdikas päivä, sillä sunnuntaina vieraana oli kevyt migreeni. Olo onneksi helpotti iltapäivää kohden ja pääsimme kevyelle ulkoilulle ennen iltahommia.

 

En tiedä, tuleeko meille ikinä toista lasta. Joskus ajattelin, että kaksi lasta olisi se meidän juttu, mutta Hemmon jälkeen en ole enää varma. Eihän sitä ikinä tiedä. Kiirettä meillä ei ole, katsotaan sitten ajan x päästä miltä ajatus pikkukakkosesta tuntuu. Nyt nautitaan jokaisesta päivästä, välillä kiristellään hampaita ja hetken päästä nauretaan niin että poskiin koskee. 

Isopieni Tättähäärä <3

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.