VALIKKO
4.1.2018 13:04

Yölliset kauhukohtaukset, millaista on olla hereillä keskellä painajaista?

Usein kauhukohtauksissa esiintyy joku hyökkääjä

Olen muutamaan kertaan täällä bloginkin puolella maininnut ohimennen kauhukohtaukset, joita olen saanut teini-iästä asti. Asiasta on kyselty paljon, joten ajattelin nyt ihan omassa jutussaan avata vähän, millaisesta vaivasta on kyse.

KAUHUKOHTAUKSET LAPSILLA

Duodecim avaa perinteistä kauhukohtausta seuraavasti: 

”Yöllinen kauhukohtaus (ICD-10-diagnoosikoodi F51.4) on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Kauhukohtaukset eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.

Yölliset kauhukohtaukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ilmenevät yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta niitä voi esiintyä joskus myös aikuisilla.”

Usein siis on kyse ohimenevästä vaivasta, joka on tosiaan aivan vaaraton lapselle. Kauhukohtauksen seuraaminen vierestä voi olla pelottavaa, sillä lapsi tuntuu olevan täysin paniikissa. Todellisuudessa kohtauksesta harvoin jää lapselle mitään muistikuvaa eikä myöskään pysyvää vaivaa.

Minä kävelin ja puhuin pienenä paljon unissani. Muistan nähneeni eläviä painajaisia, mutten mielestäni kovin erikoisia. Aktiivinen yöelämä jatkui sinne varhaisaikuisuuteen asti, jolloin unissakävely oli jo huomattavasti vähentynyt.

KAUHUKOHTAUKSET AIKUISELLA

Kauhukohtauksia on tutkittu vähän, eikä niiden selvää syytä tiedetä. Monesti on epäilty stressin, ahdistuneisuuden ja unettomuuden altistavan niille, mutteivät ne suoranaisia laukaisijoita ole. Aikuisen kohtaus voi olla samanlainen kuin lapsen, mutta usein aikuinen muistaa tapahtumat ja voi alkaa pelkäämään nukahtamista.

Aikuisten kauhukohtauksista ei ole paljon tietoa saatavilla suomeksi, joten tässä vapaasti käännettynä tiivistelmä American Sleep Associationin sivustolta:

”Kauhukohtaukset eivät ole sama asia, kuin painajaiset. Painajaisia nähdään REM-unen vaiheessa ja nukkuja voi muistaa unista ääniä, tuntemuksia tai näkemiään asioita. Aiheet uniin kumpuavat usein henkilön omista peloista ja alitajunnasta.

Kauhukohtaukset puolestaan ajoittuvat juuri ennen REM-vaihetta. Nukkuja ei varsinaisesti näe painajaista, vaan kokee syvää kauhun tunnetta hyvin elävästi. Aikuinen voi myös joissain tilanteissa olla väkivaltainen, riippuen kohtauksen sisällöstä.”

Aikuisella kohtaus voi siis tuntua pelkkänä puhtaana kauhuna tai hän voi ”elää painajaista” puoliksi hereillä. Voi siis olla, että nukkuja vain huutaa sängyssä tai nousee istumaan, mutta hän voi yhtä hyvin toimia kuin hereillä ollessaan ja yrittää puolustautua unessa tapahtuvilta asioilta.

MITEN MINÄ KOEN KOHTAUKSET?

Kauhukohtausten aikana olo on ahdistunut ja yksinäinen

Moni varmaan ajattelee edelleen kyseessä olevan tavallisen painajaisen. Kerron seuraavaksi muutaman esimerkin, millaisia kohtauksen omalla kohdallani ovat.

  • TUNNE HEREILLÄ OLOSTA: Käytännössä näen painajaista, mutta minulle se on yhtä elävän tuntuista, kuin kirkkaassa päivänvalossa tapahtuvat asiat. Kroppa on siis tavallaan hereillä, mutta mieli on unessa. Mun kohdalla kauhukohtaukset tulivat aina sykleissä, eli välillä saattoi mennä kuukausia ilman yhtään kohtausta. Sen jälkeen taas meni helposti jopa pari viikkoa, kun kohtauksia oli joka yö. Pidempien pätkien aikana olo oli tuhottoman väsynyt, sillä kohtausöinä REM-uni jäi lähes kokonaan pois.
  • ERILAISET TUNKEUTUJAT ASUNNOSSA: Usein unessa joku tai jokin oli tunkeutunut asuntoomme. Olen seissyt kerrostalon parvekelasin edessä avaamassa ja sulkemassa sälekaihtimia ja katsellut, kuinka mies kirveen kanssa juoksee kohti ikkunaa ja minua. Välillä katonrajassa on liikkunut epäinhimillinen hahmo, joka tuijottaa minuun. Joskus unissa on jättikokoisia käärmeitä.
  • KUOLEMA: Uuden työn alotettuani katselin, kuinka toisella puolella huonetta vaatekaapista roikkui lapsi, jolla on siimaa kiertyneenä kaulan ympärille. Välillä heräsin, avasin silmäni ja näin vieressäni mieheni, joka makasi verisellä tyynyllä ampumahaava päässään. Kerran heräsin kuullessani vanhojen laivaköysien kiristelevää ääntä ja näin olohuoneen puolella kymmeniä paljaita jalkoja, jotka heiluivat kevyesti kuin tuulessa.
  • FYYSINEN TOIMINTA: Kuten aikaisemmassa tutkimuksessa mainittiin, voi aikuinen liikkua ja olla jopa väkivaltainen kohtauksen aikana. Mieheni on valitettavasti päässyt todistamaan tätä hyvinkin usein. Pahin muisto hänellä on eräältä yöltä, kun hän tuli perässäni keittiöön ja löysi minut paloittelemasta korvatulppaa kokkiveitsellä. Yleensä yritän pelastaa koirat tai miehen tunkeutujalta tai muun mahdollisen hädässä olevan uhrin.

MITEN PITÄISI TOIMIA JA ONKO KOHTAUKSIIN HOITOA?

Minä muistan kauhukohtaukset varsin selvästi pitkään, monet edelleen vaikka niistä on aikaa miltein kymmenen vuotta. Jotkut ajattelevat kohtausten taustalla olevan lapsuusajan trauman, mutta tutkimusten mukaan geneettiset tekijät vaikuttavat kohtausalttiuteen eniten. Aikuisista myös vain noin 2% kärsii kauhukohtauksista, eli suhteellisen pieni määrä. Varsinaista hoitoa vaivaan ei ole, vaikka vaikeimmissa tapauksissa on joskus testattu mielialalääkkeiden käyttöä lääkärin ohjeiden mukaan.

Parhaiten kotihoitona (niin aikuisilla kuin lapsilla) toimii nukkumistilanteen rauhoittaminen. Eli kaikkia piristäviä aineita, kuten kofeiinia, tulisi välttää myöhään illalla. Samoin sinivaloa, jota tulee esimerkiksi kännykästä ja televisiosta, tulisi välttää. Nukkumisympäristön sopiva lämpötila ja rauhallisuus on aina plussaa. Tällöin henkilö nukahtaa nopeammin ja siirtyy näin myös helpommin REM-uneen, jossa kauhukohtauksia ei ilmene.

Kauhukohtauksiin pätee sama kuin unissakävelijään, eli nukkujaa ei saisi mieluusti herättää kesken kohtauksen. Kuten unissakävelyssä, voi nukkujan koittaa ohjata turvallisesti takaisin sänkyyn. Mitään traumoja herättämisestä ei koidu, mutta se voi ensinnäkin olla hankalaa ja sen jälkeen nukkuja voi olla hyvinkin sekava hetken aikaa.

Kauhukohtaukset ovat ikäviä, mutta onneksi eivät yleensä vaarallisia

PÄÄSEEKÖ VAIVASTA IKINÄ EROON?

Tällä hetkellä minulla ei ole ollut yhtään kauhukohtausta muutamaan vuoteen. Olimme katsomassa Cirque de Solein Quidam näytöstä Hartwall areenalla ja jostain syystä eräs kohta siinä laukaisi minulla vahvan paniikkikohtauksen. Juttelin asiasta myöhemmin erään terapeutin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että omalla kohdallani kohtaukset ovat saattaneet liittyä johonkin aikaiseen traumaan. Tuon paniikkikohtauksen jälkeen yöllisiä kauhukohtauksia ei siis ole ollut.

Tutkimusten perusteella kuitenkin kohtaukset harvoin häviävät, mutta voivat harventua iän myötä. Toivon tosiaan, että omalla kohdallani ne ovat mennyttä elämää, eivätkä tulisi takaisin. Näen edelleen poikkeuksellisen eläviä painajaisia, mutta herään niistä eivätkä ne jatku, kun käyn uudelleen nukkumaan. Normaali painajainen ei myöskään tunnu niin todelliselta, kuin kauhukohtaus.

Toivon, ettei meidän muksu joudu painimaan kuviteltujen hirviöiden kanssa öisin koko ikäänsä. Se pelon ja kauhun määrä on jotain niin isoa, ettei sitä osaa kunnolla ulkopuoliselle edes kuvailla. Onkohan siellä sattumoisin muita, joille aihe on hyvinkin tuttu?

Listätietoja ja lähteitä: 

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01102

https://www.sleepassociation.org/patients-general-public/sleep-terrors/

 

Kommentit

  • Mimi

    Huh! Luulin joskus että oon yksin vaivana kanssa ja äitinikin monesti sanoi että se on vain unissakävelyä ja stressiä, mikä onkin osittain totta. Oon siis pienestä pitäen saanut näitä, kun olin teini niitä tuli niin usein että pelkäsin nukkumista mikä tietenkin pahensi asiaa. Olen myös monesti talvella lähtenyt ulos kohtauksen aikana. Mun kohtauksissa toistuva teema on yleensä se että mun päälle ns sortuu jotain, tai mun pitää suorittaa jokin tehtävä. Ja mun täytyy aina päästä pois tilasta missä olen kohtauksen aikana. Se kauhu ja paniikki on aivan järjetön. Kuulostaa hullulta mutta musta on välillä tuntunut ku olisin jonkun kirouksen vallassa tai muukalaisten sieppaama. Voi olla että useat tarinat ovatkin tulleet juuri tälläisistä kokemuksista aikoinaan. Saatan itkeä ja kirkua kohtauksen aikana, mikä on kuulemma todella pelottavaa. Yleensä heitän myös vaatteet pois päältäni mikä on ollut yökylässä erittäin kiusallista. Nykyinen poikaystäväni on ainut joka on saanut minut rauhoitettua kohtauksen aikana. Tuona yönä sain myös toisen kohtauksen, lievemmän jonka aikana jotenkin onnistuin jopa käyttämään puhelinta ja soittamaan hänelle töihin jollain hän rauhoitti minua. Nykyään oon parikymppinen ja onneksi kohtauksia erittäin harvoin. Nykyään saatan usein saada valveunia, painajaismuodossa mutta ne ovat edes hieman turvallisempia kun pysyn sängyssä, mutteivät kuitenkaan mukavia. Toivonkin hyviä unia kaikille näistä kärsiville <3

     0
    • Jenni

      Miä kanssa ihmettelin monta vuotta, mistä on kyse. Vasta tosiaan aikuisiällä alko löytymään lisöä tietoa, eikä enää epäilly, että on päässä oikeesti vikaa!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.