VALIKKO
14.2.2018 13:03

Ystävät, kaverit ja äitikaverit, kaikille on tarkoituksensa

Ennen lasta kaverit tuli jaettua kahteen kategoriaan: kavereihin ja ystäviin. Nykyisin listalta löytyy myös äitikaverit. Nuorempana, etenkin yläaste- ja lukioiässä kaveripiiri oli paljon laajempi ja kaikkialle mentiin isolla porukalla. Kuluneen kymmenen vuoden aikana osa lapsuudenkavereista on jäänyt pois matkasta, iso osa ihan luonnolisista syistä. Samalla tilalle on tullut uusia ihmisiä, jotka toivottavasti ovat täällä jäädäkseen.

Ihmisen ja Hemmon paras kaveri

MIKSI YSTÄVYYDET LOPPUVAT?

Onko yhteydenpidon katkeamisen taustalla aina riitaa tai erimielisyyksiä? Ei minusta. Toki osa päättyneistä kaverisuhteista on johtunut isommista riidoista, mutta ei läheskään aina. Joskus syynä on ihan se kliseinen erilleen kasvaminen. Usein ratkaisevia juttuja ihmissuhteissa on toisen muutto kauemmas. Mikäli teillä on edelleen riittävästi yhteisiä asioita, suhteenne on läheinen ja molemmat haluavat nähdä vaivaa ystävyyden eteen, ei ole mitään syytä välien katkeamiselle. Toisaalta jos välinne ovat vähitellen etääntyneet ja jo lähekkäin asuessa näkeminen on työn ja tuskan takana, niin tuskin suhde kestää pidempääkään välimatkaa.

Opiskeluaikoina matkasta on tippunut kaikkein eniten vanhoja kavereita. Osa juurikin muuton takia, mutta osa myös päättyneiden parisuhteiden myötä. Etenkin riitaisan eron jälkeen toisen puoliskon kaverit jäävät helposti omasta elämästä pois. Opiskelukavereita oli paljon, mutta tuon 3,5 vuoden jälkeen pysyvästi elämään mukaan on kuitenkin jäänyt vain yksi, jossa onkin panostettu laatuun kunnolla. Nykyisin tuo tyyppi on muksumme kummi ja vaikka asummekin eri paikkakunnilla, ei yhteydenpito tunnu työläältä.

Ystävä on henkilö, joka on samalla aaltopituudella

NORMI KAVERIT VS. ÄITIKAVERIT

Muksun myötä elämään on raivattu tilaa uudelle kaverityypille ja se on äitikaverit. Jokainen vanhempi tietää, kuinka tärkeää ihan jo vertaistuen puitteissa on päästä paasaamaan pelkästään lapsijuttuja. Kyllähän niitä muksuun liittyviä asioita tulee kerrottua myös normi kavereille, mutta ei todellakaan samoissa määrin. Mieluummin juttelen lapsettomien kavereiden kanssa ihan kaikesta muusta, kuin lapsista, vaikka aihetta saatetaan välillä sivutakkin.

Kerhoissa, leikkipuistodeiteillä tai ihan kotona kahvikupin ääressä on mielettömän vapauttavaa päästä keskustelemaan pelkästään muksun suolentoiminnasta, uniongelmista, ruokanirsoilusta tai oudosta ihottumasta takapuolessa. Siinä voi huoletta samalla valittaa omat peräpukamat, imetyksestä johtuvat nännihaavaumat ja vaikka parisuhteen kuivat kaudetkin. Jokaisella vanhemmalla on jotain kosketuspintaa näihin, mutta erityisesti äiti-äidille tapaamiset on tähän ihanteellisia, vaikkakin varmasti isätkin hyötyvät juttutuokioista muiden isien kanssa.

Jos tuntuu, ettei omassa kaveripiirissä ole muita lapsellisia, kannattaa reippaasti lähteä mukaan esimerkiksi paikkakuntasi perhekerhoihin. Valitettavasti osa äiti-ihmisistä osaa olla rasittavuuteen asti kaikkitietäviä ja arvostelevia, mutta nopeasti porukasta erottuu ne sulle sopivat tuttavuudet. Jos liikkuminen tällaisiin kokoontumisiin on hankalaa, on nykypäivänä onneksi käytössä myös some ja erilaiset sovellukset. Itsekin testasin Momzie appia ja voin suositella muillekin! Lyhyesti kyseessä on äitien tinder, josta voi etsiä itselle sopivaa seuraa helposti ja ilman paineita.

Meijän porukassa hyvä ruoka on iso juttu

MÄÄRÄ EI KORVAA LAATUA

Monilla on varmasti enemmän kavereita, kuin minulla. Erityisesti lukion ja opiskeluaikojen jälkeen läheisten poppoo on pienentynyt, mutta jäljelle jääneet ihmiset kuuluvat siihen kaveriporukan eliittiin. Nykyisin ei enää tarvitse tietää, kuka on kenenkin ”paras kaveri”, sillä tässä vaiheessa on jo tajunnut, että niitä voi olla useampia. ”Parhaita” ystäviä mahtuu omaan lähipiiriin n. 5, mutta hyviä kavereita on toki useampia. Eron huomaa mielestäni siitä, että läheisimpien kanssa ollaan yhteyksissä päivittäin, vähintäänkin whatsapp viestein ja kaverien kanssa vähän harvemmin. Osan kanssa asutaan eri paikkakunnilla, joten kasvokkain nähdään valitettavan harvoin, mutta molempien nähdessä vähän vaivaa onnistuu tämäkin yleensä suht säännöllisesti.

Joskus harmittelin, kuinka kaikilla muilla tuntui olevan iso kaveriporukka ympärillä ja useimmilla oli edelleen matkassa joku päiväkodista tai ala-asteelta matkaan tarttunut hyvä ystävä. Nykyisin en jaksa asiaa miettiä, sillä mulle on löytynyt mutkien kautta ne omat tyypit, jotka riittää vallan hyvin. Ei haittaa, vaikkei meillä ole yhteisiä lapsuudenkokemuksia, sillä olemme tehneet vuosien varrella tukuittain tuoreita muistijälkiä. Erona lapsuuteen ja nuoruuteen on kaveripiirin ikähaarukka, joka nykyisin voi vaihdella paljon itseä nuoremmasta ihan sinne eläkeikään asti.

Kaveriporukassa ketään ei haittaa, vaikka kaikesta otetaan ensin kuva.

VOIKO YSTÄVYYDEN LÖYTÄÄ UUDESTAAN?

Voi. Etenkin kaverit, joiden kanssa yhteydenpito on vain syystä tai toisesta jäänyt, on melko kivuttomia palautella elämään uudestaan. Mikäli välien rikkoutuminen on johtunut isommasta riidasta, voi suhteen uudelleenluominen olla melkein mahdotonta. Varmasti väleihin voi päästä uudestaan, mutta en usko suhteen korjaantuvan näissä kunnolla ikinä, jos riitaa ei ole sovittu tuoreeltaan.

Nyt kun olemme muuttaneet takaisin omalle kotipaikkakunnalleni, on pakostakin tullut törmättyä vanhoihin koulututtuihin kaupungilla. Suurimman osan kanssa on ihan kiva vaihtaa kuulumisia ja jopa nähdä paremmalla ajalla, mutta osa on jäänyt sinne moikkailu asteelle. Jotkut kuuluvat edelleen sinne kategoriaan, joiden kohdalla kaupassa suoritetaan tiikeriloikka lähimpään hyllyväliin tutun naaman ilmestyessä näköpiiriin.

Jos aikaa edellisestä hengailusta on kulunut vuosia, menee varmasti hetki, että molemmat pääsevät takaisin kartalle toisen kuulumisista. Elämään on voinut mahtua useita parisuhteita, opiskelua, avioliittoja ja lapsia. Mutta kaiken tämän ”uuden infon” jälkeen on ihan mahdollista, että vanha ystävyys kantaa läpi loppuelämän. Rohkeasti siis vaan ehdottamaan niille vanhoille tutuille, että hei miten ois kahvittelut tai vaikka lenkki joku ilta.

Miä en harrasta ystävänpäivän viettoa. En siksi, että ”mulle ystävänpäivä on jokapäivä”, vaan koska en tykkää mistään imelistä aforismeista, mieteluseista tai runoista. Olkoon tämä postaus mun panostus tänä helmikuun 14. päivänä ja koitan kaverikuvaspämmäyksen sijasta muistaa teitä arvon hömelö toverini jatkossakin päivittäisillä meemeillä ja ihan vaan olemalla oma itseni!

PS. Koska syödään taas?

Kommentit

  • Sukat hukassa

    Momzie, ihan uus tuttavuus! 😀 mut varmasti tuikitarpeellinen toisille

     0
    • Jenni

      Ihan viksunolonen keksintö ja helpottaa varmast monien elämää 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.