VALIKKO
13.2.2016 21:05

Metal Over The World #1 – Keski-Suomi

Heavy metal, tuo psykedeellisen ja blues rockin rakas, mutta raivokas lapsi, syntyi 60-luvun lopulla Briteissä ja tyylisuunnan kantaisänä voitaneen pitää Black Sabbathia. Senhän me jo kuitenkin tiesimme entuudestaan, joten jätetään historiikit sikseen ja siirrytään asiaan. Sekin lienee yleisessä tiedossa, että metallimusiikki on lähtökohtaisesti samanlaista riippumatta siitä, missä päin maailmaa sitä tehdään, kiitos innokkaan ja erittäin laajalle levittäytyneen fanikunnan. Black Sabbath, Slayer, Nightwish ja Children of Bodom  maistuvat siis kutakuinkin samalta sosiaalisesta asemasta, kulttuurista tai kansallisuudesta riippumatta, oltiin sitten Japanissa tai Brasiliassa.

Metal Over The World-juttusarjani kiertää ympäri maailman vieraillen joka ikisessä sakeassa takapajulassa eli tässä tapauksessa joka ikisen maailman valtion rajojen sisäpuolella. Tunnetuimmat yhtyeetkin varmaan tulevat mainituksi, ainakin ohimennen, mutta ketäpä esimerkiksi kiinnostaisi tietää että Yhdysvalloista tulee sellaisia yhtyeitä kuten Metallica tai Slayer? Miltäpä kuulostaisi vaikkapa Obsequiae tai kiinalaiseksi itseään väittänyt Ghost Bath? Rakkaasta länsinaapuristamme Ruotsistakin In Flames, Hypocrisy, Ghost ja Opeth ovat varmaankin erittäin tuttuja nimikkeitä, mutta kuinka moni muistaa post-metal-yhtye A Swarm of the Sunin tai alunperin jo vuonna 1986 perustettu black/doom metal-orkesteri Third Storm? Tarkoitus on siis louhia rautamalmia pintaa syvemmältä ja nostaa esiin vähemmän tunnettuja sekä vanhoja että nuoria metalliyhtyeitä ja toki joitain rockbändejäkin, joilta kuitenkin löytyy referenssiksi ainakin joitain virallisia julkaisuja.


 

Ensimmäinen kohde on maan sijaan maakunta ja tottakai oma kotimaakunta eli Keski-Suomi, joka sijaitsee kutakuinkin keskellä Suomea, mikäli liian pitkälle pohjoiseen ulottuvan Lapin suomineidon päineen ja käsivarsineen unohtaa laskuista. Jyväskylän ensimmäisiä tunnettuja isoja rock-yhtyeitä oli korvamatoja ziljoonittain suoltanut Miljoonasade, mutta noista ajoista on paranneltu ja reilusti kultaisen 90-luvun aikana. Metallimusiikin saralla Keski-Suomi on saanut odottaa menestyjiään ja pitkään. Sitten tuli vuosituhannen vaihde ja Timo Rautiainen Niskalaukauksineen ja siitähän sitä sitten iloa revittiin muutaman vuoden ja neljän albumin verran. Erityisopettajana ja televisiostakin tuttu Rautiainen on jatkanut samankaltaista rouheaa kitaranjunttaustaan parissakin omaa nimeään käyttäneessä kokoonpanossa, mutta siitä ei tällä kertaa sen enempää. Jyväskylän ja Keski-Suomen merkittävimpänä yhtyeenä tällä hetkellä voi pitää melodista death/doom metalia puskevaa Swallow The Sunia, joka on tehnyt genressään erinomaisia albumeita jo vuoden 2003 debyytistä, The Morning Never Came, lähtien. Suomalaisen tuomiometallin kauneus ja synkkyys kulminoitui viime syksynä kolmen levyn mittaiseen Songs From The North-kokonaisuuteen. Muita tutumpia ja useampia albumeita julkaisseita toiminnassa olevia tahi lopettaneita keskisuomalaisia bändejä ovat lyhyesti listattuna Alghazanth, Constantine, Ghost Brigade, Purity, Silentium, Sotajumala sekä Soulfallen.

among the preyAmong The Prey on jyväskyläläinen modernia death metalia soittava yhtye, joka perustettiin vuonna 2013. Pian julkaistiin demo ”My Demons” ja debyyttialbumi näki päivänvalonsa helmikuussa 2016. Only For Blinded Eyes on upea melodisen ja perinteisen deathin ristisiitos, josta voi löytää yhteneväisyyksiä muun muassa Insomniumin, Diablon, Lamb of Godin ja At The Gatesin kanssa. Moisen debytoinnin jälkeen yhtyeeltä on varmasti lupa odottaa vaikka minkälaista modernin dödön mestarieeposta.

avant gardenAvant Garden on Jaakko Inkisen, Teemu Kaipomäen ja Ville Hardénin muodostama desert rock-yhtye, joka julkaisi debyytti-ep:nsä The Amazing Adventures of the Space Cadet vuoden 2015 syyspuolella. Parhaillaan debyyttialbumia työstävä yhtye on saanut innoituksensa Queens of the Stone Agelta, jonka kitaristi-vokalisti tuli alunperin tunnetuksi amerikkalaisen stoner rock-genren kruunaamattoman kuninkaan Kyussin kitaristina.  Sekin on luonnollisesti tehnyt vaikutuksensa Avant Gardeniin. Vaan eipä ole Avant Gardenin tyylisuunta genrerajoitteinen. Vaikka ensisijaisesti stoner paistaakin yhtyeen tuotannossa, on mukana aimo annos psykedeliaa sekä muun muassa jousisovituksia ja elektronisia elementtejä.

dark the sunsDark The Suns on alkujaan Mikko Ojalan vuonna 2005 aloittama sooloprojekti, joka esittää melodista ja gootahtavaa doomin ja deathin sekoitusta. Pian pääjannu sai ympärilleen kokonaisen yhtyeen jo ihan live-esiintymisien mahdollistamiseksi. Kolmen maittavan albumin ja yhden ep:n jälkeen yhtye pisti yllättäen pillit pussiin pari vuotta sitten, mutta aivan yhtä yllättäen viime vuoden lopulla yhtye tiedotti paluustaan ja julkaisi digitaalisen kokoelman jyväskyläläisen Inverse Recordsin toimesta. Kokoelmalla kuullaan kaikkien aikaisempien albumeiden parhaimpia irtokappaleita. Vaikka yhtyeen paluusta ei kovin suurta meteliä ollakaan pidetty, niin jonkun verran uutta materiaalia on jo kasassa ja kenties neljättä levyäkin voidaan pian ruveta odottelemaan.

escalane 01Escalanen perusti kitaristi Juha Takanen, joka pitkän etsinnän jälkeen sai kokonaisen yhtyeen ympärilleen. Viimein vuonna 2013 mukaan oli lähtenyt vokalisti-synisti Hanna Uimonen, basisti Joonatan Jaakonaho sekä rumpalisti Iiro Vuori. Ensimmäiset singlekappaleet julkaistiin jo vuonna 2014, mutta debyyttiä saatiin odotella viime joulukuulle. Esikoisalbumi Days of Decay yhdistelee raskaita riffejä ja tarttuvia pop-elementtejä ja yhtyettä voi verrata Paramoreen. Escalane on toki raskaampaa sarjaa, mutta paljon löytyy samaa.

gianGian on ärhäkkää, mutta melodista kuolonmetallia ja thrashia siihen sekaan runttaava suolahtelainen yhtye. Bändi on ollut jo kymmenisen vuotta toiminnassa ja vasta useamman, tarkalleen ottaen viiden, demon jälkeen julkaistiin debyyttialbumi All Life Erased, joka ulostautui helmikuussa 2015. Tarjolla on äkäisesti vokalisoitua melodeathia ja Slayerin tyyppisiä kitarakoukkuja.

InkvisitorInkvisitor on Jyväskylän lahja thrash metalille. Yhtye perustettiin 2013 ja omakustanteinen sekä ominpäin tuotettu esikoisalbumi Doctrine of Damnation näki päivänvalonsa syksyllä 2015. Albumilla palataan ajassa taaksepäin noin kolmenkymmentä vuotta, kun sekä Slayer että Metallica tahkoivat ensimmäisiä klassisia voimasointujaan. Ainakin itselleni albumi soi miellyttäviä nostalgisia tunnelmia muistuttaen vuodesta ysiviis kun ensimmäisen kerran Slayeria kuulin. Ja se jos jokin oli upea kokemus. Perinteisen thrashin ystäville tämä yhtye tarjonnee jatkossakin kaiken tarvittavan ja nykypäivänä ehkä jopa tehokkaammin kuin mitä nuo vanhat parrat enää jaksavat renkuttaa.

lojohhLojohh kertoo saaneensa vaikutteet System of a Downilta, Muselta sekä Leevi and the Leavingsilta. Vaikka noiden kolmen yhtyeen sekoitus kuulostaakin melko härskiltä, sitä ei Lojohhin musiikksi suoranaisesti ole. Sieltä löytyy vaihtoehtometallin koukkuja ja aivan selvää popahtavaa draivia. Vuonna 2004 perustettu äänekoskelainen Lojohh on julkaissut jo kaksi täyspitkää albumia. Nimikkodebyytti tuli julki vuonna 2012 ja toinen albumi Alkupiste 2015 syyspuolella. Tarjolla on humoristisia ja tarinallisia lyriikoita, raskaita riffejä sekä tarttuvia kertosäkeitä. Loppujen lopuksi vertaaminen kolmeen mainittuun yhtyeeseen tuntuu jälkeenpäin järkeenkäyvältä.

scars of solitudeScars of Solitudessa vaikuttaa kolme viidesosaa ylempänä mainitun death metal-yhtyeen Gianin jäsenistöstä, mutta se on ihan selvä, että ihan erilaisesta projektista on kyse. Brutaalimman deathin sijaan tarjoillaan lievästi dödöjä riffejä ja reilusti melodiasävyjä ja lopputulos kuulostaa joltain Sentencedin ja Diablon sekoitukselta. Vasta kaksi singleä julkaissut yhtye teki vuoden ensimmäisenä päivänä julkaistulla biisiparivaljakolla Fool / Live To Regret sellaisen vaikutuksen, että täyspitkää tuotosta toivoisi jo kuulevansa.

Keski-Suomen wolfhordeluonnonkaunein kunta on ehdottomasti Keuruu ja jos sitä et usko, käy itse katsomassa. Keuruun kauniit korpimaisemat lienevät innoittaneet myös jo hyvin pitkään toiminnassa ollutta viikinki/folk-metal-yhtyettä Wolfhordea, joka sai esikoislevynsä julkaistua vasta vuoden 2016 tammikuussa, vaivaiset 16 vuotta aloittamisensa jälkeen. Yhtyeen historiaan mahtuu kuitenkin pari ep-julkaisua ja vuonna 2007 julkaistu demo. Voihan se ollakin ihan hyvä juttu, että debyyttiä hauduteltiin ajan kanssa, sillä Towards The Gate of North on todella tunnelmallinen viikinki/folkmetallikokonaisuus, joka ei kalpene Moonsorrown, Equilibriumin, Ensiferumin tai Finntrollin rinnalla.

Kaikkien silmätikuiksi otettujen yhtyeiden viimeisimmät albumit löytyvät arvosteltuna Murska-arvioiden sivuilta. Alla vielä soittolista keskisuomalaisesta äänitaiteesta. Seuraavana tarkastelussa Keski-Suomea lukuun ottamatta loput Suomesta.

Kommentit

  • Nimetön reyalS

    Lost Societyn puuttuminen artikkelista kyllä hieman kummastutti, menestyneimpiä jannuja mitä jyväskylästä on vähään aikaan maailmalle lennähtänyt kuiteski. Muuten perin mielenkiintoinen teksti ja loistava idea juttusarjalle!

     0
    • Antti Vaheri

      Lost Society piti kyllä mainita tuossa lyhyessä listassa, mutta jäi loppujen lopuksi pois kuten moni muukin, mutta kun piti vain muutama.

       0
  • Nimetön Severed survival

    -Tarkoituksenahan on esitellä vähemmälle huomiolle jääneitä bändejä, joihin Lost Society tuskin lukeutuu?
    -Termi ”dödö” on ihan saatanan idioottimainen termi.
    -Lojohh, Escalane, Scars of Solitude ja Among the Prey ovat selvästi kuulemattakin täysin paskaa.

     0
  • Azrael

    Ihan näppärää ja sujuvaa tekstiä. Itsekin tosin ihmettelin, miten ”muita tutumpia” -yhtyeitä kohdassa ei puhuttu mitään Lost Societysta, joka on kuitenkin yksi eniten menestystä niittäneistä jyväskyläläisyhtyeistä. Taisi vaan unohtua? Myös Machine Menin (ja vokalistinsa Antony Parvaisen) olisi voinut perinteisemmistä heavy metal -pumpuista mainita, vaikka yhtye onkin ollut jo pidempään telakalla. Etenkin Jyväskylässä bändi nautti 2000-luvulla kovaa suosiota: keikat olivat jatkuvasti loppuunmyytyinä. Nykyään Parviaisella on uusi bändi: Psychework. Bändi vaikuttaa Jyväskylässä, ja kokoonpanossa on myös Machine Menin J. – V.

    Olen kyllä jossain määrin eri mieltä seuraavasta väittämästä (vai menikö pointti ohi?):

    ”Sekin lienee yleisessä tiedossa, että metallimusiikki on lähtökohtaisesti samanlaista riippumatta siitä, missä päin maailmaa sitä tehdään, kiitos innokkaan ja erittäin laajalle levittäytyneen fanikunnan. Black Sabbath, Slayer, Nightwish ja Children of Bodom maistuvat siis kutakuinkin samalta sosiaalisesta asemasta, kulttuurista tai kansallisuudesta riippumatta, oltiin sitten Japanissa tai Brasiliassa.”

    Perustelisitko vähän. Miten määrittelet samanlaisuuden? Itse kuulen itäeurooppalaisen metalin usein aivan omantyylisenään, kuten myös vaikkapa lähi-idän, Etelä-Amerikan tai Väliamerikan metal-musiikin. Kun on tarpeeksi laaja tietämys metallimusiikista ja sen bändeistä, alkaa huomata, että pinnan alta löytyy vaikka minkälaista kamaa. Eli, ei kannattane liikaa yleistää sillä, miten samanlaista metal-musa on, vaikka tietyissä genreissä toistetaankin pitkälti samanhenkisiä juttuja. Metal-musiikkihan on myös syvimmältä ytimeltään kaikkea muuta kuin sitä mitä valtavirta ja radiokanavat puskevat pihalle. Paras metalli on ainakin omasta mielestäni yllättävän usein ns. ”pinnan alla”, se on monesti äärimmäistä ja kapinallista, eikä ole läheskään aina edes sitä kaikkein suosituinta. Metallissa on paljonkin maakohtaisia eroja, tämän olen huomannut laajasti aiheeseen perehdyttyäni. Sitä paitsi metallimusiikissa on todella monta eri genreä. Löytyy iloisempia ja kevyempiä genrejä, kuten esim. power metal ja ”pop metal”, mutta sitten myös äärimmäisempiä kuten death, grind, thrash, black jne. Genrejä ja niiden variaatioita on kymmeniä.

    Heavy metalin kantaisiä ovat Black Sabbathin ohella aivan yhtä paljon Led Zeppelin, Uriah Heep ja Deep Purple. Välillä ärsyttää liiallisen kunnian antaminen liki pelkästään Sabbathille, joka soitti korkeintaan metallisimmalla soundilla. Heavy on paljon muutakin kuin pelkkää äänimaailmaa. Itse väitän, että edellä mainitut neljä ovat kaikki yhtä tärkeitä vaikuttajia. Zeppelin, Heep ja Purple ovat myös vaikuttaneet progressiiviseen metalliin erittäin paljon.

    Pikku tarkennus: Constantine-yhtyeen nimi on muuten nykyisin Cønstantine.

    Keski-Suomen bändeistä olisi mielellänyt lukenut esittelyn myös vaikkapa Forced Kill -yhtyeestä sekä joistain black metal -genren tapauksista. Erityisesti Cosmic Church ansaitsisi palstatilaa.

    Kaikesta ei voi kuitenkaan sanoa kaikkea. Pienistä tarkennuksistani huolimatta pidin blogipostistasi ja mielelläni luen jatkossa lisää.

     0
    • Antti Vaheri

      Tottahan se on, että alueellisia eroja on jos jonkun verran ja totta sekin, että itä-eurooppalainen black metal soundaa ihan omanlaiseltaan. Ja ruotsalainen death on ihan eri asia kuin jenkkien vastaavanlainen. Siitäkin huolimatta yhteneväisyyksiä on pääsääntöisesti enemmän kuultavissa, kuin vaikka suomalaisessa popissa ja japanilaisessa popissa. Tuossa jokin aika sitten tutustuin saudi-arabialaiseen black metal-yhtyeeseen Al-Namroodiin ja siitäkin huolimatta että itämaiset soittimet ovat kovassa käytössä, pinnan alta löytyy kuitenkin perinteisen bläkin piirteitä. Vastaavasti myöskin vastikään tarkastamani amerikkalainen Akhenaten käyttää myös hyväkseen samantyylisiä etnisiä elementtejä, joten maantieteellisiä rajoja on varsinkin nykyään vaikeampi piirtää vain musiikillisen sisällön perusteella.

      Totta puhut myös siinä, että heavy metalin kantaisiä ovat Sabbathin lisäksi myös muut mainitsemasi. Tarkoitus vaan ei ollut niinkään ruveta perehtymään genren syntytarinaan kuin vain ihan ohimennen, joten kun yhden päätin valita, se oli luonnollisesti se raskassointisin eli Black Sabbath.

      Seuraavaksi perehdytään koko Suomen yhtyeisiin, joten voinen tässä unohtuneita ottaa tarkasteltavaksi silloin. Muutenkin olisi tarkoitus tehdä kattavampi listaus pinnan alla kuohuvista bändeistä tai muuten vaan maininnan ansaitsevista vähän vähemmän tunnetuista yhtyeistä.

      Kiitoksia muuten kattavasta palautteesta!

       0
      • Azrael

        Kiitos perusteluistasi. Ymmärrän pointtisi. On tietysti totta, että pääasiassa metallimusiikki on samanhenkistä ympäri maailmaa, vaikka välillä maakohtaisia ja kulttuurisia eroja saattaa olla paljonkin. Nämä erot korostuvat etenkin silloin, kun kuunnellaan ihan eri kulttuurin bändejä, vaikkapa israelilaisia. Toki niidenkin ulosannissa on mukana monesti perinteisempiäkin metallijuttuja, kuten saudibändistä puhuessasi toit esille. Pinnan alta löytyy kuitenkin myös niitä, jotka ovat aivan selvästi omanlaisiaan ja eroavat tyypillisestä metallimusasta. Tätä yritin tuoda esille, vaikka puhuin aika selvästikin poikkeuksista. Tokaisusi ruotsalaisen ja jenkkiläisen deathin eroista oli hyvä. Ruotsalainen death on itselleni tosin enemmän osastoa Dismember ja Entombed yms. kuin melo deathia, joka sitten taas eroaa vielä selvemmin vaikkapa jenkkiläisestä dödöstä.

        Black Sabbath toi tosiaan sen heavysoundin, joten ymmärrän valintasi. Muut kantaisät toivat alkuaikoinaan musatyyliin muita tärkeitä juttuja, kuten vaikkapa progressiivisia elementtejä ja taiturimaista soitantaa, jotka molemmat ovat raskaassa musiikissa yhtä lailla olennaisia ja arvostettuja. Tietysti asenne on lähtökohtaisesti se juttu, jota ilman metallia ei voi uskottavasti tehdä. Koko musatyyli on saanut alkunsa punkista, jossa soittotaidolla ei ole niin väliä. Metal on ottanut punkista asenteen, mutta hylännyt monta muuta punkiin kuuluvaa juttua. Asenne on siis metallissa jopa tärkeämpää kuin soittotaito, vaikka metal-maailma on pullollaan todella osaavia ja taitavia muusikoita.

        Olisi kiinnostavaa, jos ottaisit muutamat unohtuneet Jyväskylän/Keski-Suomen bändit mukaan koko Suomen metallia ruotiessasi. Funerary Bellistä lukisin myös mielelläni, tosin bändi ei taida olla kuin osittain jyväskyläläinen…?

        Jatkahan samaa rataa. Hyvää ja asiantuntevaa settiä tämä on ollut, vaikka olen tarkennellut ja ollut aavistuksen eri mieltä joistain pienistä yksityiskohdista.

         0
        • Azrael

          Tarkennan vielä omaa kommenttiani, eli metallihan on siis kehittynyt lähtökohtaisesti bluesrokista ja rock ’n rollista, eikä suinkaan (pelkästä) punkista, mutta punk oli tärkeä vaikuttaja metallimusan alkuaikoina. Tämän vuoksihan vaikkapa hevisoundia eteenpäin vienyt Iron Maiden soitti ekoilla levyillään punkahtavaa heviä, jonka kautta pikkuhiljaa alkoi syntyä bändejä, joiden vaikutuksesta alkoivat syntyä myös thrash, alkuaikojen black, speed ynnä muut tärkeät metalligenret.

           0
          • Azrael

            Ennen Maidenia oli tietysti jo useita punkahtavia hevibändejä (kuten vaikkapa Motörhead), ettei kukaan ymmärrä väärin. 🙂

             0
  • Nimetön tseitsei

    Aina löytyy listalta unohtuneita bändejä, mutta tässä vielä pari, mitkä olisi mielestäni kuuluneet listalle:

    Kamara – toiminut 10 vuotta ja useampi pitkäsoitto julkaistu

    Red eleven – kokeneita muusikkoja, jotka vaikuttaneet useissa tunnetuissakin jyväskyläläisbändeissä

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.