VALIKKO
22.7.2019 08:31

Kirje tyttärelleni konfirmaatiopäivänä

Tänään vietämme sinun, minun prinsessani rippijuhlia. On tultu siihen pisteeseen, kun sinä olet tehnyt ensimmäisen oman ison valintasi ja vahvistat vanhempiesi valinnan uskonnon suhteen. Tämä kesä on ollut minulle, äidillesi suuri kasvunpaikka. Olen harjoitellut venyttämään napanuoraa ja luottamaan sinun ratkaisuihisi. Nyt alkaa olemaan ne hetket, kun minun pitää luottaa, että olemme yhdessä kasvattaneet sinulle vahvat siivet ja keränneet päähäsi viisaat ajatukset. Minun pitää opetella luottamaan valintoihisi. Samalla olen aina selkäsi takana tukemassa ja opastamassa. Vielä sinun ei tarvitse olla valmis, mutta minun pitää antaa sinulle mahdollisuus harjoitella elämää. Välillä saattaa tulla hetkiä, jolloin joudumme kiristämään napanuoraa, mutta senkin teemme rakkaudesta. Muista se.

Me olemme mielestäsi noloja, mutta emme tee sitä tarkoituksella. Tulemme tervehtimään ystäviäsi, koska haluamme olla osa elämääsi. Meidän pitää harjoitella  myös. Harjoitella, että yht’äkkiä emme olekaan enää elämäsi keskusta ja mukana kaikissa ihanissa asioissa. Harjoittelemme antamaan sinulle tilaa. Annamme sinun kokea elämäsi wau-hetket ystäviesi kanssa. Niin sen kuuluukin olla. Sinä alat rakentamaan omaa rinnakkaismaailmaa kotimaailman viereen ja haluamme antaa sinulle tähän aikaa ja tilaa. Toivomme, että sinulla ei ole kiire mihinkään. Tiedämme myös, että yhteiset hetkemme ovat sinusta edelleen arvokkaita ja sydämesi on muistoja täynnä. Meidän ei tarvitse olla mustasukkaisia ystävillesi tai uusille muistoillesi, sillä tiedämme kuinka suuri sydämesi on. Sinne mahtuu monta ihmistä ja paljon muistoja. Sinun on kuitenkin hyvä tietää, että seuraamme sinua haukan katseella ja olemme valmiita sinua suojelemaan milloin ja missä vain.

Sinä alat hiljalleen rakentamaan omanlaistasi elämää, enkä minä halua siihen vaikuttaa. Tämän asian kanssa teen paljon töitä. Olen aina tukena ja tarvittaessa neuvon, mutta toivon, että viisaudessasi rakennat juuri sellaisen elämän kuin haluat. Seuraat omia huikeita unelmiasi ja luotat itseesi. Sinä pystyt mihin vaan. Muista, että aina löytyy uusi polku mihin astua, jos edellinen ei ollutkaan sinua varten. Hengitä kuitenkin ensin rauhassa, älä puokkoile, vaan astu vakain ja päättäväisin askelin. Joskus vähemmän on enemmän. Tärkeintä aina on oma hyvinvointi. Vain sinä itse tiedät mistä tämä koostuu. Usko sisintäsi. Tästä älä milloinkaan tingi. Etsi onni sisältäsi ja suojele sitä.

Vielä ei ole kiire mihinkään, mutta haluan sinun tietävän, että minäkin valmistaudun sinun kasvuusi ja aikuistumiseesi. Otamme yhdessä rinnakkain pieniä askelia tätä kohti. Kulkekoot polkumme vielä ihan lähekkäin, jotta tarvittaessa voimme napata vielä käden käteen, kun pelottaa. Olet rakas!

Äiti


P.s Itken, kun tätä kirjoitan, mutta sekin kuuluu elämään. ❤

Kommentit

  • Maria

    Kaunis kirje, ja vähän itketti lukeakin. Vaikka oman esikoisen rippikouluun on vielä useampi vuosi, niin silti se tulee aivan liian äkkiä.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.