VALIKKO
22.9.2019 13:33

Oman elämänsä huippumallin casting tilaisuus

Kuten osa jo tietääkin, hyppäsin muutama viikko sitten jälleen tuntemattomaan,  ja hain Martina Aitolehden Yvette urheiluvaatemerkille suunnitteleman malliston lanseeraustilaisuuden malliksi ja pääsin casting tilaisuuteen. Nyt ajattelin kertoa teille, kuinka kaikki meni, miltä minusta tuntui ja kuinka kävi.

Haku

Olin eräänä aamuna herännyt normaalia aiemmin ja selailin aamiaispöydässä Instagramia. Siellä silmiini osui Martina Aitolehden sivuilta ilmoitus, että hän hakee Yvettelle suunnittelemansa oman urheiluvaatemalliston lanseeraustilaisuuteen malleja tavallisista naisista. Mitään mitta tai koko vaatimuksia ei esitetty. Toiveena oli sporttisuus ja terveelliset elämäntavat. Itse olen käyttänyt jo aiemmin Yvetten vaatteita ja todennut niiden sopivan minulle. Totesin, että tämän asian takana voisin oikeasti seisoa ja näitä vaatteita hyvillä mielin esitellä, jos näin kävisi. Katsoin kelloa ja totesin, että minulla on tunti aikaa tehdä hakemus. Siltä istumalta, ilman mitään suunnitelmaa, kirjoitin esittelyn itsestäni ja lähetin mukaan kolme valokuvaa. Seuraavan viikon keskiviikkona Martina kertoi omassa Instassa, että he ovat tehneet päätöksensä ja valituille olisi luvassa postia loppuviikosta. Vielä perjantaihin puoleen päivään mennessä en ollut saanut postia, joten ajattelin, että tällä kertaa ei tärpännyt. Illalla menin katsomaan sähköpostista lapsen harrastukseen liittyvää asiaa ja sinne oli tullut sähköpostia Yvetteltä. Ajattelin heti, että kiittävät hakemuksesta ja kertovat, että valitettavasti tällä kertaa valinta ei osunut sinuun. Mutta apua, siellä kerrottiinkin, että minut oli valittu yhtenä naisena noin 400:stä hakijasta castingtilaisuuteen Helsinkiin. Olin varma. että luin väärin tai, että kuvittelin kaiken. Pyysin miestäni lukemaan postin ja hän todisti lukemani oikeaksi, samalla todeten hymyssä suin: ”Ai, sä olet tällaiseenkin hakenut?”.😂

Helsinki

Menin castingin tilaisuutta edeltävänä iltana jo Helsinkiin ystäväni luokse yökylään. Aamulla meikkasin rauhassa, laitoin hiukset sekä puin castingiin toivotut vaatteet päälleni. Tunsin oloni kauniiksi ja itsevarmaksi. Päivä oli sateinen ja jotenkin todella hikisen kuuma. Päätin rauhoittaa mieltäni ja kävellä Kampista casting paikalle. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Vedin laukkuani perässä ja vähän väliä vähensin vaatteita. Hiki valui, vaatteet liimaantuivat ihoon ja tukka tarrasi kiinni päälakeen. Perille päästyäni, minun oli ensimmäiseksi mentävä vessaan vaihtamaan varavaatteet päälleni, sillä olin niin hikinen. Meikit olivat paenneet naamalta, mutta totesin, että korjailu luultavasti pahentaa tilannetta, joten painelin enimmät hikipisarat vain vessapaperilla naamalta ja laitoin huulipunaa. Hiljalleen paikalle saapui mitä kauniimpia, erilaisempia ja eri-ikäisempiä naisia. Hetken pohdin oikeasti, että mitä hittoa teen täällä. Onneksi pian löysin hengenheimolaisia, joiden kanssa juttu alkoi heti lentää ja naurua riitti. Pian huoneeseen astui jumalaisen kaunis Martina, joka toivotti meidät tervetulleeksi. Siirryimme tilaan, missä oli catwalk ja sen edessä koroke, missä Martina ja Yvetten toimitusjohtaja Pirjo tulisivat istumaan ja tekemään päätöksiä siitä, ketkä otetaan näytökseen.

Casting

Ensimmäiseksi meidän piti laittaa korkkarit jalkaan ja jokainen meni yksin catwalkille. Catwalkin päässä piti tehdä jonkinlainen poseeraus. Tämä kierros tuntui kauhealta. Minusta tuntui, kuin en olisi ikinä kävellyt korkokengillä. Tajusin kävellessä, että liivivalinta oli todella huono, tissit vaan pomppivat omaan tahtiinsa. Olo oli kaikkea muuta kuin kaunis ja eteerinen. Mutta mä tein sen. Korkkarikierroksen jälkeen meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään. Tämän jälkeen jalkaan vaihdettiin lenkkarit ja mentiin ryhmän kanssa lavalle. Ensin käveltiin yksin ja sitten eri muodostelmissa. Heti, kun sain lenkkarit jalkaan ja musiikki alkoi soimaan koin, että olen kotonani. Unohdin aivan tyystin kaiken muun. Menin aivan fiiliksellä ja hymy huulilla. Tämän kierroksen jälkeen odottelimme hetken ja sitten oli totuuden hetki.

Lopputulos

Martina kertoi, että meidän porukasta on valittu neljä mukaan muotinäytöksiin ja sitten hän luetteli näiden numerot. Minun numero oli kahdeksan, enkä jotenkin ollenkaan hahmottanut, että se sanottiin. Minusta tuntuu, että kukaan meistä neljästä ei heti tajunnut mitä tapahtui. Yht’äkkiä asia iski tajuntaan ja sitten jo halattiin ja itkettiin ja halattiin ja naurettiin. Martina ja Pirjo tulivat antamaan meistä jokaiselle ihanan ja lämpimän onnitteluhalauksen. Pirjo vielä huikkasi minulle, että vitsi mikä hymy sinulla on ja, että se oli tehnyt heihin vaikutuksen.
Nyt vaan siis odotellaan lokakuun 17:s päivää, jolloin julkaistaan #yvettexmartina uusin mallisto. Tuona iltana kävelen ensimmäistä kertaa ikinä catwalkilla. Ja heti perään seuraavana päivänä perjantaina sekä 20. päivä sunnuntaina I love me- messujen näytöslavalla, missä pääsee malliston myös tuoreeltaan näkemään. Toivon, että tämä tarinani inspiroi teitä kaikkia astumaan pois mukavuusalueelta ja ylittämään itseään. Koskaan ei voi tietää mistä sen jälkeen itsensä löytää. 💋

Kommentit

  • Maria

    No vau, hyvä sinä! Ja onnea todella paljon 🙂
    Instan puolella jo katsoinkin, kun olit castingeissa.
    Mielenkiinnolla odotan myös jatkoa, ja seuraan matkaasi 🙂

     0
    • Nimetön Nimetön

      Kiitos. ❤ Lupaan kertoilla tänne sitten, kuinka lavalla kävi.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.