VALIKKO
20.6.2018 11:17

Sadutus päiväkodissa! 5 + 1 vinkkiä lasten saduttamiseen

Lupasin aiemmin, että tekisin sadutuksesta pientä postausta, joten tässä se olisi! Sadutus on työmenetelmä, joka korostaa kuuntelua ja osallisuutta. Sadutuksessa lapsi saa kertoa tarinansa, kokemuksensa juuri niin kuin hän haluaa ja aikuinen kirjaa kaiken ylös. Lopuksi aikuinen lukee sadun lapselle ja hän saa tehdä haluamiaan muutoksia. Sadutuksessa lasta kuunnellaan aidosti ja hänet kohdataan juuri siinä hetkessä.

Sadutuksessa tärkeää on kirjaaminen. Aikuinen voi kirjata sadun kahdella eri tavalla, perinteisesti kynällä ja paperilla tai sitten nauhoittamalla lapsen kertomuksen vaikka tabletilla. Itse olen käyttänyt molempia menetelmiä. Lapset yleisesti ottaen ovat tykänneet tosi paljon, kun ovat saaneet kuunnella nauhoitettuna oman äänensä. Tähän on kuitenkin vaikeampi tehdä lapsen haluamia muutoksia jälkikäteen. Itse kirjoitan aina päiväkodissa lapsen sadun puhtaaksi, oli se sitten nauhoitettu tai kirjoitettu, ja tulostan sen hänen kansioonsa. Mikäli olemme lapsen kanssa käyttäneet jotain apuvälinettä (alla muutamia suosikkejani listattuna), olen myös valokuvannut käytetyt materiaalit ja liittänyt kuvan mukaan puhtaaksi kirjoitettuun satuun.

Lisää sadutuksesta voit lukea täältä.

1. Postikortit

Olen keräillyt kiinnostavia ja hauskoja postikortteja, joita voi käyttää sadutuksessa apuvälineenä. Itse olen saduttanut kahdella eri tavalla; niin, että lapsi on saanut valita korteista muutaman mieleisen tai niin, että olen antanut hänelle pari korttia valmiiksi. Näistä korteista hän on kertonut oman satunsa – ja minä olen tietysti kirjannut. Postikortit ovat hyvä valinta, sillä niistä saa hyvinkin mielenkiintoisia kuvayhdistelmiä ja näin mitä upeampia tarinoita! Kortit on myös edullisia, niitä voi ostaa yksittäin kivoja tai säästää saamiaan. Lisäksi ne kulkee pienessä tilassa. Lisäksi postikortteja löytyy aina sesongin mukaan, eli lapsi voi kertoa joulukortista jouluaiheisen sadun vaikka mummille joululahjaksi. Kannattaa kuvata lapsen satuun käytetyt kuvat ja liittää lopulliseen tarinaan, niin vanhemmatkin pääsevät näkemään.

2. Story Cubes-tarinanopat

Olen saduttanut tarinanopilla pienryhmiä, jolloin jokainen lapsi on saanut heittää pari noppaa ja nopat on asetettu kaikkien nähtäville. Vuorotellen jokainen on saanut kertoa kuvien inspiroimana tapahtumia. Nämä olen joko kirjannut perinteisesti paperille tai sitten äänittänyt tabletilla, jolloin lapset ovat saaneet kuunnella oman tarinansa jälkikäteen. Lapsista on hauskaa luoda tarinoita myös yhdessä kaverin kanssa. Minulla on kolme erilaista settiä näitä noppia; perus-, matkailu- ja muuminopat. Muuminopat olivat pakkollinen heräteostos, sillä rakastan muumeja!

3. Tekstitön kirja

Löysin tämän hurmaavasti kuvitetun kirjan joskus kirpputorilta ja keksin saman tien sille käyttötarkoituksen: sadutus! Kirjassa on todella paljon sivuja, joten mukauttamalla sitä, kuinka paljon ja mitä sivuja näyttää lapselle, saa hyvinkin erilaisia tarinoita vaikka pohja onkin sama. Rakastan kirjan värimaailmaa ja sitä, ettei kirjan sivuilla tarvitse olla koko sateenkaaren kirjoa ja tuhatta yksityiskohtaa. Kuvat vetoavat ”lukijaan” juuri sellaisinaan. Lapsen voi myös itse antaa valita yhden tai useamman sivun, joista hän haluaa kertoa. Sadutus vastaavanlaisista, kuvattomista, kirjoista tuo jokaiselle kirjalle monta erilaista, kaunista tarinaa!

4. Musiikki

Lapselle annetaan paperia ja kyniä, jonka jälkeen laitetaan soimaan jokin kappale (mielestäni parhaiten toimii sellainen, jossa ei lauleta mitään. Näin lapsen mielikuvitus pääsee paremmin valloilleen, eikä hän kerro vain laulun sanoista). Lapsi saa piirtää, mitä hänelle tulee kappaleesta mieleen, millainen tunnelma kappaleessa on tai voisiko kappale ehkä kertoa jostakin hahmosta? Lopuksi lapsi saa kertoa piirroksestaan, aikuisen kirjatessa ylös. Mikäli työ laitetaan lapsen kansioon (ja tietty muutenkin), voi aikuinen kirjoittaa työn alareunaan myös kappaleen, joka on soitettu. Näin vanhempi voi esimerkiksi kuunnella, millaisesta kappaleesta hänen lapsensa on piirtänyt ja kertonut. Spotifystä löytyy paljon ihania kappaleita, joita voi kuunnella, mm. ylläolevissa kuvissa esiintyvät Instrumental study-soittolista, sekä Watersounds-albumi, jolta löytyy erilaisia veden ääniä, kuten puro, aallot yms.

5. Tarinakortit

Myös valmiita tarinakortteja saa ostettua. Tämä omistamani setti on Ikean ihmeellisestä maailmasta. Tykkään näissä korteissa siitä, että kuvissa on paljon värejä ja yksityiskohtia, joihin lapsi voi tarttua ja kiinnittää huomion. Samasta kortista ei varmasti tule kahta samanlaista tarinaa. Korteissa on myös selkeä teema, eli niistä voi luoda vaikka tapahtumaketjun, muutamaa korttia käyttämällä. Näitä kortteja en ole vielä ehtinyt käyttää, mutta oma ideani olisi esimerkiksi, että pienryhmässä jokaiselle voisi antaa yhden kortin ja kaikki saisivat vuorollaan kertoa omastaan, niin että tarinasta yritettäisiin luoda yksi yhtenäinen.

Bonus: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat

Tästä kirjasta teinkin jo pari viikkoa sitten esittelypostauksen, kurkkaa se täältä. Kirja on todella hyvä työkalu sadutukseen, sillä se sisältää teoriaa aikuisille ja kauniita, eläviä kuvituksia lapsille. Kirjan tarinoihin lapsi pystyy samaistumaan ja tarinakorttien kysymyksillä aikuinen voi auttaa tarinan syntymisessä.

Nyt kaikki vaan satuja kertomaan!

Kommentit

  • Nimetön Paula

    Ihanasti kirjoitettu teksti ja todella hyviä ideoita! 🙂

     0
    • Anni

      Kiitos Paula! Kivaa, että pidät. 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.