VALIKKO
11.5.2018 00:40

Haaveiletko koirasta? Näin meidän perheeseen tuli koiranpentu

Kuten olenkin jo aiemmin kertonut ja instagramin puolella minua seuraavat ovat huomanneet, meille saapui kuukausi sitten uusi perheenjäsen, koiranpentu Kuma. Kuma on akita, väritykseltään harmaan ja ruskean sekoitus, eli brindle. Poika on nyt 12 viikkoa vanha ja on sopeutunut uuteen kotiinsa mainiosti. Koska Kuma oli meille todella tärkeä ja pitkäaikainen projekti, halusin jakaa ajatuksia siitä, kuinka meidän perheeseen tuli koiranpentu.

Kun tapasin mieheni, hänellä oli kaksi vanhahkoa ranskanbulldogia (tai kuten me tapasimme heitä kutsua, pötkylää). Kun sitten jäimme ilman koiria, jäi myös sydämiimme tyhjä aukko. Minulla itselläni ei ole koskaan ollut koiraa, mutta kissoja kylläkin. Olen kasvanut lemmikkien ympäröimänä ja olemme mieheni kanssa todella eläinrakkaita. Päätimme, että haluamme ehdottomasti perheeseemme koiran ja ryhdyimme tuumasta toimeen.

Kasvattajan ja pennun löytäminen ei ollutkaan mikään ”piece of cake”, vaan kesti kaksi vuotta, ennen kuin löysimme etsimämme. Olimme päättäneet, että haluamme akitan. Erityisesti meitä viehätti rodun alkukantaisuus ja pitkä historia, sekä koiran itsenäisyys ja uskollisuus (ensimmäinen kerta, kun näin mieheni itkevän, oli kun Hachiko kuoli nimikkoelokuvassaan). Akita on rotuna melko haastava kouluttaa, mutta johdonmukaisella kasvatuksella siitä saa maailman parhaan ystävän. Vaikka odotus tuntui ikuisuudelta, näin jälkikäteen ajateltuna se oli vain hyvä asia. Saimme tutustua kasvattajaamme kunnolla, kysellä rodusta ja käydä katsomassa hänen koiriaan. Kun vihdoin haimme Kuman kotiin, olo oli ihana. Tiesimme, ettei päätös ollut syntynyt hetken mielijohteesta, ja että tulisimme rakastamaan pientä (suurta) palleroamme todella paljon.

Alusta asti varmistimme ja sovimme, että meillä on mieheni kanssa yhteiset rajat ja näkemys koiran kasvattamisesta. Ei myöskään ole olemassa liian aikaista hetkeä aloittaa koiran kouluttamista. Me aloitimme heti ensimmäisestä hetkestä, kun Kuma tuli kotiin. Kotiin tullessamme, teemme aina niin, että Kuma tulee sisään viimeisenä. Näin toimimme myös heti ensimmäisenä päivänä. Kun koira luottaa omistajansa johtajuuteen, se myös stressaa vähemmän.

Olemme myös kertoneet jokaiselle meille tulevalle vieraalle sääntöjä, joita heidän tulee noudattaa Kuman kanssa. Hyviä esimerkkejä, joita voi koiranpennun kanssa pohtia ovat mm; Saako koira nukkua sängyssä tai tulla sohvalle? Annetaanko koiralle ruokaa pöydästä? Kun otimme Kuman, meille neuvoksi annettiin ”koiranpentu sopeutuu perheen rytmiin, ei toisin päin”.

Yksi lemmikin hankkimiseen liittyvä asia, joka monia kiinnostaa, tuntuu olevan sen taloudellinen puoli. Koiraan saa varmasti uppoamaan rahaa juuri niin paljon, kuin siihen haluaa upottaa. On kuitenkin muutamia kustannuksia, joita on hyvä ottaa huomioon;

Pennun hinta on yleisimmin siinä 1500e hujakoilla ja ennen koiran saapumista kotiin on hyvä hankkia muutamia tarvikkeita, kuten kynsileikkurit, ruokakulhot ja hihna sekä panta. Pedin hankimme myös, mutta meidän haukku ei ole sen päällä kertaakaan nukkunut, vaan kuskaa vilttiä suussaan pitkin asuntoa ja nukkuu sen päällä. Muutamia leluja (ehkä noin 3-5kpl) on myös hyvä olla. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin vähemmän leluja, joiden käyttötarkoitus on mietitty, kuin kauhea kasa erilaista krääsää. Kuman lempileluja ovat takapihalta löytyvät kepit.

Meidän Kuma syö pääasiassa raakaa lihaa, viljattomalla nappulalla ja riisillä höystettynä, meillä menee koiran ruokiin noin 60e kuussa. Rokotuksia on alkuun otettava 2-3 ja ovat meidän lähieläinlääkärissä 70e/kpl. Isoon ketjulääkäriin nähden maksu hieman korkeampi, mutta maksamme sen mielellämme, sillä eläinlääkäri on lyhyen kävelymatkan päässä kodistamme.

Sisäsiistiksi oppiminen on meillä käynyt tosi nopeasti, Kuma on pissannut sisälle vain muutaman kerran ensimmäisellä viikolla, eikä kertaakaan sen jälkeen. Meillä on kylläkin aidattu takapiha, joka on helpottanut opettelussa. Takapihan ovi on varsinkin näin lämpimällä säällä lähestulkoon koko ajan auki, jolloin Kuma saa itse mennä pihalle hääräämään, kun haluaa. Me emme käyttäneet sisäsiistiksi oppimiseen ollenkaan sanomalehtiä, vaan seurasimme koiran touhuja ja nostimme sen takapihalle, heti kun näytti siltä, että se etsii pissapaikkaa (ja välillä muutenkin).

Tärkeää on itselle sopivan rodun valitseminen. Parhaan tiedon saa ehdottomasti kasvattajalta itseltään, ei netin tai facebookin keskustelupalstoilta. Lisää akitasta rotuna voit lukea Akita ry:n sivuilta.

Kuman seikkailuja ja muita koirajuttuja (kaikkien mun muiden juttujen ohella) ja voit seurata mun instagramissa!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.