VALIKKO
17.11.2018 21:33

Tatuoinnit – tärkeä osa identiteettiä

Kävin torstaina ottamassa itselleni synttärilahjaksi uuden tatuoinnin ja samalla tehtiin selkään muutama uusi kuva. Ensimmäisen tatuointini otin 16-vuotiaana yhdessä Jyväskylän ensimmäisistä (korjatkaa jos olen väärässä?) tatuointi studioista, Fireline tattoossa Antti Rossilla. Olin jo muutaman vuoden haaveillut tatuointia jossa olisi mun vanhempien ja kummitytön syntymäajat. Aloin puhumaan äidille ideastani ja sain melkein heti vihreää valoa ajatukselle. Halusin ehdottomasti huippu tekijälle ja sellaiseen paikkaan jossa löytyy yhteinen sävel artistin kanssa. Pitkän pohtimisen jälkeen päädyin soittamaan Antille ja hän suostui sillä ehdolla kuvan tekemään, että huoltaja tulisi paikanpäälle. Tatuoinnin tekemiseen meni muistaakseni tunnin verran ja kipu oli lähes kokoajan sietämätöntä. Ajattelin että mitä tuli tehtyä ja onko tää todella tän kaiken arvoista? Tatuointi kutisi mulla tosi paljon varsinkin öisin ja kesti melko kauan parantua. Toinen tatuointi mulla oli ollut myös mielessä jo kauan ja sen otin 17-vuotiaana samassa paikassa ja samoilla ehdoilla kuin aiemmin, Fireline tattoossa. Horoskoopiltani olen skorpioni ja se kuvastaa eläimenä aika pitkälti sitä millainen luonne mulla on joten siitä syystä halusin tuon elukan ikuisesti ihooni. Alunperin tatuoinnista piti tulla paljon pienempi, mutta lopulta päädyttiin isoon realistiseen kuvaan ja ei muutakun kone laulamaan! Tämänkin tekeminen sattui ihan yhtä paljon kuin aikaisemman ja aikaa kului muutama tunti. Jatkettiin samalla myös vanhoja päivämääriä uudella, sillä musta oli tullut jälleen kummi ja ehdottomasti halusin ikuistaa uuden ihmeen syntymäpäivän ihooni ja samalla tekijällä, jotta fontti ja tyyli pysyisi vastaavana.

Seuraavien tatuointien ottamiseen menikin useampi vuosi aikaa vaikka mulla oli taas selkeä idea mitä haluan ottaa. Päätin, että mikäli käyn intin kunnialla loppuun niin haluan ottaa jonkun siihen liittyvän tekstin. Olin myös puhunut siskolleni sisar tatuoinnin ottamisesta ja tästä syystä hänen syntymäaikaansa ei tehty ensimmäiseen kuvaan. Mulle oli selkeä visio, että haluan pienen koristeellisella fontilla kirjoitetun tekstin Fighter vasempaan käteen. Teksti kuvastaa hyvin oikeastaan koko elämää ja muistuttaa heikkoina hetkinä siitä voimasta mikä multa löytyy ja että koskaan ei saa luovuttaa. Siskon kanssa taas päädyttiin roomalaisiin numeroihin I ja II . Tällä kertaa halusin vaihtaa tekijää, sillä Antin tyyli tehdä tatuointeja on melko ronski ja tumma ja hän ei suostu tekemään pieniä kuvia. Me haluttiin taas siskoni kanssa sirot pienet tekstit ja näin ollen uuden artistin etsiminen oli paras ratkaisu. Aloin etsimään paikkaa samalla periaatteella kuin aiemminkin, en todellakaan mene paikkaan mihin voi suoraan kävellä sisään ja mistä en löytäisi keskustelupalstoilta risuja enkä ruusuja. Artistin kanssa pitäisi olla myös samalla aaltopituudella ja etsin tälläkertaa muutenkin tietynlaista tyyliä. Päädyin taas Jyväskylään ja nyt Ott Lee Tattooseen Otto Paanaselle. Vaihdettiin muutamia viestejä ja pitkän odottamisen jälkeen oltiinkin jo taas penkissä. Mua jännitti tosi paljon kuinka siedän kipua sillä kertaa, sillä paikka johon tekstin otin on kaikista kivuliain kohta kropassa ja kohta sinne työnnettäisiin ohutta neulaa useita kertoja. Ihme kyllä, en tuntenutkaan juuri yhtään mitään ja kysyinkin hämmentyneenä että osuuko neula edes ihooni. Kävi ilmi, että aikaisemmat tatuointini on tehty todella syvälle ja varmastikkin vanhemmalla koneella kuin mitä Otto käyttää ja näin ollen myös sattuukin saatanallisen paljon. Paraneminen tapahtui myös uusien tatuointien kanssa todella nopeasti ja aikaisemmat kokemukset kutinasta ja polttelusta sekä älytön turpoaminen oli vain huono muisto edellisestä. Aloin puhumaan jo tuolla kerralla kuinka haluaisin yhdistää jotenkin selän päivämäärät ja skorpionin, sillä kuvat olivat melko erillään ja kaipasin täyttöä niiden väliin. Halusin myös keventää tummaa ja ronskilla kädellä tehtyjä tatuointeja ja sovittiin, että menen käymään paikanpäällä joku kerta ja suunniteltaisiin jotain uutta kuvien väliin. Nyt oli ensimmäinen kerta kun en tiennyt mitä haluan ja miten, sekä kuvalla ei tulisi olemaan mitään sen suurempaa merkitystä. Aikaisemmin kaikella on ollut tarina taustalla ja näin ollen varmistus myös siitä, etten tulisi koskaan katumaan tatuointejani saati kyllästymään niihin. Suuntasinkin melko pian Oton juttusille, sillä ranteeni kuvaa piti täyttää ja samalla mallailtiin muutamia juttuja selkääni. Tosiaan kannattaa muistaa aina tatuointia ottaessa, että välttämättä muste ei tarraa ihoon halutulla tavalla ja kuva saattaa mennä puuroksi hyvinkin nopeasti. Tämä ei johdu artistista, musteista tai koneista vaan munkin kohdalla paksusta nahasta. Mulla on ranteissa niin paksu iho, että tatuointi ei tarrannut ensimmäisellä kerralla ja enempää ei voinut yrittää sillä ainoastaan iho meni rikki, mutta mustetta ei tarttunut juuri mitään. Oli siis riski, että tatuointi vaan leviää rikkoutuneen nahan alle eikä sitä olisi voinut korjata enää. Olin  mokannut itse myös, sillä edellispäivänä levitin itseruskettavaa kauttaaltaan ja näin ollen sen vaikutus haittasi myös tatuoinnin tarttumista. Toisella kerralla muste onneksi tarrasi, hoito-ohjeeksi sain muutamia viikkoja ahkeraa ihon rasvaamista ja itseruskettava kiellon ranteeseen ja enää ei ole tarvinnut numeroa korjata tuon kerran jälkeen. Eli ainakin tiedetään nyt se, että isompaa tekstiä tai kuvaa on turha lähteä mun ranteisiin taiteilemaan koska lopputulos ei olisi vuosien jälkeen kovinkaan nätti.

Tosiaan varasin Otolle ajan muistaakseni keväällä ja nyt torstaina pääsin vihdoin penkkiin. Halusin muutaman siron ja vaalean perhosen selkään ja kukat jätettiin sittenkin tekemättä. Voi olla, että jossain vaiheessa käynkin muutaman ottamassa ja samalla haluaisin vähän varjoa perhosiin, mutta toistaiseksi mennään näin. Aikaa kului tälläkerralla tunti ja en taaskaan tuntenut oikeastaan mitään kipua ensimmäisen 5 minuutin jälkeen. Perhosista tuli todella kauniit ja juuri sellaiset kuin halusinkin. En tiennyt itse monta haluan tai mihin kohti joten annoin vapaat kädet siltä osin.

Mulle itselle tatuoinnit on tosi henkilökohtainen juttu ja ne on tärkeä osa mun identiteettiä. En perusta itse paljoakaan ”muoti” tatuoinneille ja ajatukselle, että otanpahan vaan kun kaikilla muillakin on. Tykkään, että kuvan taustalla olisi tarina ja että se olisi merkityksellinen itselle koko kantavan elämän. Kaikki muistaa varmaan milleniumin kulta-ajan kun kaikki halusivat ottaa tribaali,- ja piikkilankatatuointeja milloin mihinkin? Nyt niitä peitetään kun viimeistä päivää ja kirotaan miksi helvetissä on mennyt ottamaan jotain sellaista. Sama on varmasti edessä mandela,- geometristen ja pientäkin pienempien tatuointien kanssa meillä parinkymmenen vuoden päästä. Ja kohta on kai enemmän uniikki tyyppi jos ei ole mitään tatuointia missään? Jokainen saa ottaa tietty ihoonsa mitä haluaa ja pääasia on, että itse rakastaa tatuointiaan niin paljon, että on valmis katselemaan sitä hautaan asti. Jonkun mielestä mun selkä on varmaan ihan kamala, mutta se on mulle älyttömän henkilökohtainen tarina ja taidetta minkä koen vahvasti kuuluvana osana kehoani. Samalla tavalla joku kokee rintojen suurennuksen tai kielen halkaisun tärkeänä osana sitä omaa itseään ja mun mielestä kenenkään ei tarvitse kommentoida sen suuremmin toisen kehon muokkaamista suuntaan tai toiseen. Mulla on itsellä jo taas pyörinyt muutaman vuoden uudet ideat päässä, mutta ne on vielä suunnittelu asteella joten uutta aikaa ei ole heti tiedossa.

Aion jatkossakin käydä Otolla ja pystyn ehdottomasti suosittelemaan häntä mikäli haluaa mustavalko,- tai realistisia kuvia ihoonsa killumaan. Löydettiin heti yhteinen tekemisen meininki ja tykkään Oton lyijykynämaisesta jäljestä työstää kuvia. Paikanpäällä on myös tosi rento ja hyväntuulinen meininki ja aika menee kuin siivillä kun höpöttelee kuulumiset!  Kannattaa muistaa paikkaa etsiessä, että se mikä toisen mielestä on tyylillisesti kiva ei välttämättä sovi juuri sulle. Jos haluaa ottaa esim. Värikkäitä tatuointeja tai geometrisia kuvia niin kannattaa etsiä sen pohjalta tekijöitä. Usein nämä kaikki kulkee myös käsikädessä sen kanssa mitä artisti itse tykkää tehdä. Koen tatuoinnit vahvasti taiteena ja annankin usein paljon sananvaltaa myös taiteen tekijälle, sillä usein heidän silmänsä on tarkemmat kuin omat. 😉

Haluan myös korostaa että postaus ei ole toteutettu kaupallisessa yhteistyössä.

https://www.facebook.com/Ott-Lee-Tattoo-107833282567991/

Ihanaa tulevaa sunnuntaita kaikille! 🙂


-Minna-

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.