VALIKKO
20.4.2016 14:54

Aina vain väsyttää.

Mistä tietää että väsyttää? Ehkäpä siitä, että aamulla herättyään ei tunnu olo yhtään levänneeltä? Aamu sujuu kuin puolihereillä lipuillen, ja puolenpäivän jälkeen se totaaliväsymys koittaa taas. Työpäivän jälkeen fiilis on sellainen, että olisi valmis kaatumaan sänkyyn päivänunille? Illalla taistelu nukkumattia vastaan on jatkuvasti päällä, ja pelkkä koirien ulkoiluttaminen on eräänlainen suoritus. Entä, onko sitä sitten liian väsynyt edes harrastamaan mitään liikuntaa?

IMG_1299

Mä tiedän elämäni varrelta millaista on myös se, kun ihminen oikeasti väsyy elämään ja vajoaa masennukseen. Masennus onkin ketku sairaus, sekä sairastuneelle että lähipiirille. Saati ne lääkkeet, kuinka paljon lääkkeet voivat toista ihmistä muuttaa. Ihminen, jonka tunnet hyvin, saattaa muuttua täysin jo pelkästään puhetavaltaan toiseksi ihmiseksi. Tää mun väsymys on siis aivan eri juttu, kuin masennus – mutta väitän silti, että nykymaailmassa on masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä aivan liian paljon. Eikä hoitoa taikka hoitopaikkoja ole kaikille, ja ihmiset jäävät yksin. Mä olen itse tosi kriittinen niistä huonoista fiiliksistä itselläni, ja pidän huolta myös lähimmäisistäni sekä ystävistäni, sillä en halua kenellekään tuota ilkeää sairautta riesaksi. Pahimmillaan sairautena masennus saattaa viedä ihmisen mennessään, mikäli itsetuhoisuus iskee päälle. Ja tämänkin olen nähnyt valitettavan läheltä, ja menettänyt rakkaan ihmisen.

IMG_1346

Mä muistan jo nuoruudestani, kuinka esimerkiksi pelkästään ero seurustelukumppanista saattoi olla toisen ihmisen itsetunnolle ja sille pahalle ololle liikaa. Liian monta ihmistä menetetty huonon olon ja väsymyksen takia. Mä niin toivoisin, että meillä olisi kyky ilmaista itseämme ja tunteitamme aidosti sen enemmin kaunistelematta asioita. Kyky näyttää aidot tuntemme, myös se kun menee huonosti ja kaivataan ystävän apua. On lupa olla heikko, lupa pyytää apua. Meihin on istutettu se sisu ja tahtotila, että mieluiten näytetään kun menee hyvin kuin että se, kun asiat eivät ole niinkuin ne ulospäin näyttävät. Olisiko meillä lupa kuitenkin aitoon rehellisyyteen, sitä kautta empatiaan ja avunantoon? Koska viimeksi itse vastasit ”mitä kuuluu”- kysymykseen jotain muuta kuin ”ei mitään ihmeellistä” tai ”ihan hyvää”? Entä, koska olet viimeksi huolehtinut lähimmäisistäsi ja kysynyt, mitä heille oikeasti kuuluu? Entä ne aidot lähimmäisenteot? Aina kaiken ei tarvitse olla suurta, vaan pienikin teko tai pelkkä ele saattaa pelastaa toisen ihmisen huonon päivän.

IMG_1391

Mä toivon, että saataisiin olla armollisia myös itsellemme. Ettei aina tarvitsisi suorittaa, vaan että kaikilla on lupa välillä viettää vaikka koko päivä peiton alla. Ja oikeastaan, mun oma väsymys ei olekaan niin paha juttu. Ei käy kieltäminen, että on kiirettä pitänyt töissä, arjessa ja iltaisinkin. Liian vähän raitista ilmaa. Liian vähän syötävää, epäsäännölliset ruoka-ajat ja aivan liian vähän vettä. Kroppa väsyy. Mutta silti mä väitän, että tää mun väsymys on osittain tahtotilan asia – annanko mä sille pikkusormen vai en. Joten, aion kerätä hyvää energiaa niistä asioista joista sitä saan ja jakaa energiaa ympärillenikin. Saatan mä silti joku päivä ottaa pienet päiväunetkin, annan luvan itselleni niihin, ja sanotaanhan sitä että päiväunet voivat olla myös eräänlaisia kauneusunia?

Voin kuitenkin tunnustaa, että odotan niitä aurinkoisia kesäpäiviä, aamukahveja terassilla ja kiireettömyyttä aika kovasti. Heinäkuuhun on vielä hiukan matkaa, joten voitaisko sopia että se keltainen aurinko ilmestyisi taivaalle tämän märän sadekelin sijasta? Väitän nimittäin, että kyllä ulkoilmalla on paljon merkitystä oman mielenkin kannalta – ei ollut niin huippufiilis itselläni ainakaan eilen iltalenkillä koirien kanssa, kun vettä satoi kaatamalla. Nöyräksi veti. Huppu päähän, ja toiveikkaana ettei kukaan tuttu tulisi vastaan kenen kanssa jäisin juttelemaan. Kiireesti kotiin ja vaatekerrasto kuivamaan. Mutta sitten se auringonpaiste, kummasti lenkkienkin pituus pitenee auringonpaisteessa eikä ole samanlaista kiirettä kotiin. Ja se auringonpaiste suorastaan houkuttelee ulos, kun sadekelillä voisi hautautua sohvan nurkkaan viltin alle. Kaipa sitä talven jälkeen on jo niin valmis mökkihöperö, että tekeekin mieli ulos?

IMG_1306

Väsymys, siinä on kaksi puolta. Joko minunkaltainen osittain itse aiheutettu väsymys, taikka sitten sairautena väsymys. Juuri nyt tuntuu, että valitanko turhaan väsymystäni? Mitä voisin tehdä toisin arjessani, että jaksaisin paremmin? Mutta silti, kun suun aukaisen – saan myös omaa aikaa ja tarvittaessa ne päiväunihetketkin. Kun vain malttaisi rauhoittua. Niinpä, rauhoittuminen onkin lienee yksi avain siihen väsymyksen taltuttamiseen. Toinen avain löytyy ravinnosta ja arjen tasapainottamisesta. Kolmas juttu onkin oman pään sisällä, tunteeko olonsa väsyneeksi vai käyttääkö sitä jonkunlaisena puolustuskeinona itselleen? Oonko mä nyt ihan oikeasti väsynyt vai teenkö mä itsestäni sellaisen?

Joka tapauksessa, nyt kerätään energiaa ja suunnataan sekä ajatukset että teot kaikkeen positiiviseen. Pieniä hyviä tekoja, sekä muistetaan hymyn voima. Kun hymyillään, sinullekin hymyillään. Energistä viikkoa sinne ihan jokaiselle lukijalle!

Kommentit

  • Nanni

    Tiedän tunteen, niin väsymyksestä kuin masennuksestakin. Jos jompi kumpi pitää valita niin valitsen väsymyksen. Huoh 🙁

    • Henna

      No nythän ei ole aikaa väsymykselle ja kesäkin on tulossa 😉

  • jaana m.

    Ihana postaus <3 aika kuluu liian äkkiään ja välillä huomaa, että ei oo kullut mitään kenestäkään. Siinä vaiheessa otan itse puhelimen kauniiseen käteeni ja pirautan kaverille <3 Väsymystä on liikeellä….Ihanaa viikon jatkoa Henna <3

    • Henna

      Ihanaa viikkoa sinne myös <3

  • Nimetön Kahlaaja

    Taas napakymppipostaus! Kokemusta on molemmista ja on myös siitä,ettei ihmisille voi vastata tuohon ”miten menee” muuten kuin kuvaamallasi tavalla, koska kanssaihmiset eivät kestä/halua kuulla mitään muuta. Se, että masentunut tai väsynyt ihminen vatsaisikin tuohon rehellisesti voisi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että kyseinen ihminen alkaisi välttelemään ja masentuneelle se voisi olla piste iin päälle, siis noin negatiivisessa mielessä ja siksi yritetään väen väkisin aina vastata niinkuin toinen haluaa (tai kuvittelee, että haluaa).

    Itsekin joudun tasaisin väliajoin ja varsinkin näin keväisin arpomaan onko tämä nyt vain normaalia väsymystä vai mennäänkö taas syviin vesiin. Tsemppiä sinne ja aurinkoa päiviisi!

    • Henna

      Kiitos aidosta palautteesta, ja paljon aurinkoa sinne myös <3

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.